Laskuvarjohyppyä Vesivehmaalla kolme vuotta harrastanut Joonas Honkala ehti hypätä melkein 500 hyppyä, kun harrastus tyssäsi ainakin hetkeksi hyppykoneen hajoamiseen.
—Laskuvarjohyppääjien kone meni rikki, ja yksi aktiiveista mietti, mitä voisi järjestää tilalle. Hän järjesti laskuvarjokerhon puitteissa varjoliitokurssin, Honkala kertoo.
Niin Honkala päätyi heinäkuussa varjoliitokurssille, jonka järjesti Ultrateam ry yhteistyössä Hämeen laskuvarjohyppääjien kanssa. Opettajana oli Väinö Weckström.
—Varjoliitokurssille lähti seitsemän laskuvarjohyppääjää, joista osa oli enemmän hypänneitä ja osa oli hypännyt vasta pari kertaa, Honkala kertoo.
Honkala kertoo aina tykänneensä laskuvarjohypystä, ja innostuneensa wingsuitista, koska siinä pääsee lentämään eteenpäin eikä tulla heti alaspäin.
— Varjoliito on ollut mukavaa vaihtelua hyppäämiseen, kun varjoliidossa ollaan pidempään siiven alla ja lentämistä on enemmän. Molemmat ovat vähän extreme-lajeja, mutta varjoliito on kuitenkin hyppäämistä vähän rauhallisempaa, Honkala vertailee.
Pari viikkoa kurssin jälkeen varjoliitolisenssin saanut Honkala aikoo jatkossakin harrastaa molempia lajeja. MOVA-pätevyyden hän aikoo hankkia, kun seuraava kurssi sopivasti alkaa.
—Hommasin jo MOVA:n, missä on 80-kuutioinen 2-tahtimoottori. Siipi on 23-neliöinen, Honkala kertoo.
Kun Loviisassa asuva Honkala aikanaan mietti, missä alkaisi harrastaa laskuvarjohyppyä, hän päätyi Vesivehmaalle, koska Utissa järjestetty kurssi oli silloin täynnä. Harmillisesti tänä kesänä rikkoutui paitsi vesivehmaalaisten myös uttilaisten hyppykone.
Tulevaisuudessa Honkala aikoo kuitenkin harrastaa molempia lajeja.
