Pariisin ensimmäinen lentokenttä on edelleen toimiva ilmailukeskus, jossa ilmailun ikonit ja nykypäivä lyövät kättä.

Saavun Le Bourgetin nostalgiselle art deco -terminaalille lokakuisen lauantain aamupäivänä.  Sisäänkäynnin eteen on jo muodostunut monisatametrinen jono. Asetun hitaasti etenevän jonon jatkoksi ja alkaa lähes puoli tuntia kestävä jonotus sisään. Univormuihin pukeutuneet nuoret naiset jakavat ohjelehtisen ja ilmaislipun. Le Bourgetin ilmailu- ja avaruusmuseon avointen ovien päivät ovat käynnistyneet. Samoin ilmailuharrastajien vuosittainen Aéropuces-myyntitapahtuma on aukeamassa.

Le Bourgetin lentoasema avattiin vuonna 1919. Sillä on legendaarinen asema ilmailun historiassa: yhtenä maailman tunnetuimmista kaupallisen lentoliikenteen alkuaikojen kentistä se on ollut monien merkittävien tapahtumien näyttämönä. Charles Lindbergh laskeutui Le Bourgetin kentälle 21. toukokuuta 1927 lennettyään yksin Atlantin yli Spirit of St. Louis -lentokoneellaan. Kyseessä oli ensimmäinen ilman välilaskua tehty Atlantin ylitys. Muutamaa viikkoa aiemmin kaksi ranskalaista lentäjä-ässää, Charles Nungesser ja François Coli, olivat yrittäneet samaa. Heidän Le Bourgetista kohti New Yorkia lähtenyt L’Oiseau Blanc (Valkoinen lintu) -koneensa katosi matkalla ja sen kohtalo on yhä yksi ilmailun suurista mysteereistä.

Pariisi on nykyäänkin Euroopan tärkeimpiä lentoliikenteen solmukohtia. Charles de Gaullen vuonna 1974 avattu lentoasema on matkustajamäärältään Euroopan toiseksi suurin, kun taas kaupungin ”kakkoskenttänä” toimivan Orlyn kautta kulkee vuosittain lähes kaksi kertaa Helsinki-Vantaan matkustajamäärä. Halpalentoyhtiöiden käyaavun Le Bourgetin nostalgiselle art deco -terminaalille lokakuisen lauantain aamupäivänä. Sisäänkäynnin eteen on jo muodostunut monisatametrinen jono. Asetun hitaasti etenevän jonon jatkoksi ja alkaa lähes puoli tuntia kestävä jonotus sisään. Univormuihin pukeutuneet nuoret naiset jakavat ohjelehtisen ja ilmaislipun. Le Bourgetin ilmailu- ja avaruusmuseon avointen ovien päivät ovat käynnistyneet. Samoin ilmailuharrastajien vuosittainen Aéropuces-myyntitapahtuma on aukeamassa. Le Bourgetin lentoasema avattiin vuonna 1919. Sillä on legendaarinen asema ilmailun historiassa: yhtenä maailman tunnetuimmista kaupallisen lentoliikenteen alkuaikojen kentistä se on ollut monien merkittävien tapahtumien näyttämönä. Charles Lindbergh laskeutui Le Bourgetin kentälle 21. toukokuuta 1927 lennettyään yksin Atlantin yli Spirit of St. Louis -lentokoneellaan. Kyseessä oli ensimmäinen ilman välilaskua tehty Atlantin ylitys. Muutamaa viikkoa aiemmin kaksi ranskalaista lentäjä-ässää, Charles Nungesser ja François Coli, olivat yrittäneet samaa. Heidän Le Bourgetista kohti New Yorkia lähtenyt L’Oiseau Blanc (Valkoinen lintu) -koneensa katosi matkalla ja sen kohtalo on yhä yksi ilmailun suurista mysteereistä. Pariisi on nykyäänkin Euroopan tärkeimpiä lentoliikenteen solmukohtia. Charles de Gaullen vuonna 1974 avattu lentoasema on matkustajamäärältään Euroopan toiseksi suurin, kun taas kaupungin ”kakkoskenttänä” toimivan Orlyn kautta kulkee vuosittain lähes kaksi kertaa Helsinki-Vantaan matkustajamäärä. Halpalentoyhtiöiden käytössä on lisäksi pienempi Beauvaisin kenttä.

Kansainvälinen lentoliikenne jatkui Le Bourgetissa aina 1970-luvun lopulle saakka kotimaan- ja lomalentojen
pyöries-sä enimmäkseen Orlysta. Ajasta Pariisin pääkenttänä muistuttaa edelleen vuonna 1937 maailmannäyttelyyn valmistunut art deco -tyylinen suuri matkustajaterminaali – sotaa edeltäneen ajan huomattavan modernilta näyttävä luomus.

Sittemmin Le Bourget on vakiinnuttanut asemansa liikelentokenttänä: saapuvien ja lähtevien liikesuihkukoneiden määrän mukaan kenttä on Euroopan vilkkain. Kenttää käyttävät kaiken kokoiset liikelentokoneet mukaan lukien yksityiskäyttöön muutetut liikennekoneet, suurimpina laajarunkokoneet. Lokakuisena lauantainakin näitä koneita saapuu ja lähtee tasaisena virtana.

Tämän päivän Le Bourget näyttäytyykin vierailijalle vilkkaana, toiminnassa olevana lentokenttänä, vaikka saapuva ja lähtevä liikenne palvelee pääosin varakkaita yksityishenkilöitä ja valtiovieraita.

Yleisö odottaa pääsyä avointen ovien päiville. Sisäänkäynnin luona on Fouga Magister -koneiden mallit.

 

Musée de l’Air et de l’Espacen avoimet ovet

Nykyisin Le Bourget taitaa olla useimmille tuttu siellä joka toinen vuosi pidettävästä, maailman vanhimmasta ja ehkä myös maineikkaimmasta ilmailunäyttelystä, Salon du Bourgetista. Vuorovuosina, kuten tämän vuoden heinäkuussa, näyttely on Englannin Farn-boroughissa.

Moni suomalainen ilmailun ammattilainen ja ystävä on varmasti tullut käyneeksi Pariisin ilmailunäyttelyssä. Itse piipahdin näyttelyssä 1990-luvulla. Mieleen ovat jääneet tuon ajan uutuudet, liikennelentokoneiden ylilennot ja tapahtuman luonne hyvin erityyppisten vierailijoiden massatapahtumana.

Le Bourgetilla on kuitenkin nähtävää muulloinkin. Kentän yhteydessä sijaitseva ilmailu- ja avaruusmuseo dokumentoi ja esittelee alan historiaa monipuolisesti – unohtamatta Ranskan asemaa kehityksen suurvaltana.

Pariisin ilmailu- ja avaruusmuseo perustettiin jo vuonna 1919, ja se onkin maailman vanhin ilmailumuseo. Museon edustaja kertoo sen olevan myös alan suurin museo Euroopassa. Nykyisin museo kuuluu virallisesti puolustusministeriön hallinnon alaisuuteen.

Ranskalaisilla keksijöillä ja ilmailun pioneereilla oli merkittävä asema alan alkuaikoina. Ranskalaiset ovat olleet johtava kansakunta lentokoneenrakennuksessa ja avaruustekniikassa. Caravelle sekä yhteistyöprojektit aina Concordesta Airbus-koneisiin, sotilaskoneet sekä avaruustekniikka lienevät ranskalaisten tunnetuimpia saavutuksia alalla.

Museon avointen ovien päivänä luvassa on myös pääsy muutaman kilometrin päässä olevalle Dugnyn varastoalueelle. Lentokonekokoelmiin päästetään vierailijoita kerran vuodessa – kyse on siis poikkeustapauksesta. Museolle onkin kerääntynyt sankka joukko ilmailun harrastajia, suurta yleisöä, perheitä, lapsia, naisia ja miehiä. Sisään kävellään metallinpaljastimien kautta. Käsilaukut ja takit pengotaan tarkoin. Vyötäkin vilkaistaan epäluuloisesti.

Myös Airbus A380-superjumbo on jo päätynyt museoon.

 

Kurkkaa sisälle yliäänikoneeseen ja jumbojettiin

Le Bourgetin näyttely koostuu ulkoalueilla olevista esineistä sekä lukuisien hallien ja vanhan terminaalirakennuksen sisänäyttely-alueista esineistöineen ja dokumentaatioineen. Museossa on myös iso kauppa ja kohtuuhintainen ravintola.

Vanhan matkustajaterminaalin äärellä oleva kokoelma sisältää monia merkittäviä lentokoneita. Vierailija pääsee sisään Boeing 747 -jumbojettiin. Koneen yläkerroksessa voi vilkaista ohjaamoon ja katsoa ensimmäisen luokan oleskelutilaa. Seuraavaksi voi laskeutua alas museojumbon ruumaan ja katsoa tiloja, joita matkustajat harvemmin näkevät. Ruumaan sijoitetun henkilöauton avulla havainnollistetaan tilan kokoa. 747:n on lahjoittanut museoon Air France.

Concorde oli tunnetusti ranskalais-englantilaisena yhteistyönä rakennettu yliäänikone ja tulevaisuuden hanke. Kaupalliset lennot aloitettiin 21. tammikuuta 1976 ja uutislähetyksissä näytettiin kuvaa, kun Air Francen ja British Airwaysin koneet starttasivat Pariisissa ja Lontoossa yhtä aikaa – Air France Rio de Janeiroon ja British Airways Bahrainiin.

Myöhemmin kaupalliset lennot vakiintuivat erityisesti Atlantin reiteille New Yorkiin ja Washingtoniin. Turistien charter-lentoja järjestettiin, ja brittiläinen Concorde toi matkailijoita pikavisiiteille myös Lappiin. Kaupalliset lennot lopetettiin vuonna 2003.

Matkustajaliikenteessä olleet Concordet ovat nykyisin museoituna eri maissa. Le Bourgetissa on kaksi Concordea ja molempiin pääsee myös sisään. Esillä on prototyyppikone mittauskojeineen ja instrumentteineen. Siltaa pitkin voi siirtyä sitten Air Francen käytössä olleeseen koneeseen.

Concorden matkustamo on tunnetusti hieman ahdas. Istuinjärjestys on 2+2. Pitkä mies joutuu lievästi kumartumaan katon mataluuden vuoksi. Maailman eliitit ovat lentäneet tällä ääntä nopeammin. Concorden vakioasiakkaista on joskus näkynyt lehdistössä listoja. Suomalaisista asiakkaisiin taisi kuulua ainakin Yhdysvalloissa vaikuttanut professori Pentti Kouri.

Museojumbon yläkerrassa on 1970-luvulle tyypillinen oleskelutila. 

 

Superjumbosta hävittäjiin

Museon ulkonäyttelyalueilta löytyy koko joukko muitakin tunnettuja konetyyppejä. Ranskan ilmavoimien väreihin maalattu Douglas DC-8 on tössä on lisäksi pienempi Beauvaisin kenttä. Kansainvälinen lentoliikenne jatkui
Le Bourgetissa aina 1970-luvun lopulle saakka kotimaan- ja lomalentojen
pyöries­sä enimmäkseen Orlysta. Ajasta Pariisin pääkenttänä muistuttaa edelleen vuonna 1937 maailmannäyttelyyn valmistunut art deco -tyylinen suuri matkustajaterminaali – sotaa edeltäneen ajan huomattavan modernilta näyttävä luomus. Sittemmin Le Bourget on vakiinnuttanut asemansa liikelentokenttänä: saapuvien ja lähtevien liikesuihkukoneiden määrän mukaan kenttä on Euroopan vilkkain. Kenttää käyttävät kaiken kokoiset liikelentokoneet mukaan lukien yksityiskäyttöön muutetut liikennekoneet, suurimpina laajarunkokoneet. Lokakuisena lauantainakin näitä koneita saapuu ja lähtee tasaisena virtana. Tämän päivän Le Bourget näyttäytyykin vierailijalle vilkkaana, toiminnassa olevana lentokenttänä, vaikka saapuva ja lähtevä liikenne palvelee pääosin varakkaita yksityishenkilöitä ja valtiovieraita. Musée de l’Air et de l’Espacen avoimet ovet Nykyisin Le Bourget taitaa olla useimmille tuttu siellä joka toinen vuosi pidettävästä, maailman vanhimmasta ja ehkä myös maineikkaimmasta ilmailunäyttelystä, Salon du Bourgetista. Vuorovuosina, kuten tämän vuoden heinäkuussa, näyttely on Englannin Farn­boroughissa. Moni suomalainen ilmailun ammattilainen ja ystävä on varmasti tullut käyneeksi Pariisin ilmailunäyttelyssä. Itse piipahdin näyttelyssä 1990-luvulla. Mieleen ovat jääneet tuon ajan uutuudet, liikennelentokoneiden ylilennot ja tapahtuman luonne hyvin erityyppisten vierailijoiden massatapahtumana. Le Bourgetilla on kuitenkin nähtävää muulloinkin. Kentän yhteydessä sijaitseva ilmailu- ja avaruusmuseo dokumentoi ja esittelee alan historiaa monipuolisesti – unohtamatta Ranskan asemaa kehityksen suurvaltana. Pariisin ilmailu- ja avaruusmuseo perustettiin jo vuonna 1919, ja se onkin maailman vanhin ilmailumuseo. Museon edustaja kertoo sen olevan myös alan suurin museo Euroopassa. Nykyisin museo kuuluu virallisesti puolustusministeriön hallinnon alaisuuteen. Ranskalaisilla keksijöillä ja ilmailun pioneereilla oli merkittävä asema alan alkuaikoina. Ranskalaiset ovat olleet johtava kansakunta lentokoneenrakennuksessa ja avaruustekniikassa. Caravelle sekä yhteistyöprojektit aina Concordesta Airbus-koneisiin, sotilaskoneet sekä avaruustekniikka lienevät ranskalaisten tunnetuimpia saavutuksia alalla. Museon avointen ovien päivänä luvassa on myös pääsy muutaman kilometrin päässä olevalle Dugnyn varastoalueelle. Lentokonekokoelmiin päästetään vierailijoita kerran vuodessa – kyse on siis poikkeustapauksesta. Museolle onkin kerääntynyt sankka joukko ilmailun harrastajia, suurta yleisöä, perheitä, lapsia, naisia ja miehiä. Sisään kävellään metallinpaljastimien kautta. Käsilaukut ja takit pengotaan tarkoin. Vyötäkin vilkaistaan epäluuloisesti. Kurkkaa sisälle yliäänikoneeseen ja jumbojettiin Le Bourgetin näyttely koostuu ulkoalueilla olevista esineistä sekä lukuisien hallien ja vanhan terminaalirakennuksen sisänäyttely­alueista esineistöineen ja dokumentaatioineen. Museossa on myös iso kauppa ja kohtuuhintainen ravintola. Vanhan matkustajaterminaalin äärellä oleva kokoelma sisältää monia merkittäviä lentokoneita. Vierailija pääsee sisään Boeing 747 -jumbojettiin. Koneen yläkerroksessa voi vilkaista ohjaamoon ja katsoa ensimmäisen luokan oleskelutilaa. Seuraavaksi voi laskeutua alas museojumbon ruumaan ja katsoa tiloja, joita matkustajat harvemmin näkevät. Ruumaan sijoitetun henkilöauton avulla havainnollistetaan tilan kokoa. 747:n on lahjoittanut museoon Air France. Concorde oli tunnetusti ranskalais-englantilaisena yhteistyönä rakennettu yliäänikone ja tulevaisuuden hanke. Kaupalliset lennot aloitettiin 21. tammikuuta 1976 ja uutislähetyksissä näytettiin kuvaa, kun Air Francen ja British Airwaysin koneet starttasivat Pariisissa ja Lontoossa yhtä aikaa – Air France Rio de Janeiroon ja British Airways Bahrainiin. Myöhemmin kaupalliset lennot vakiintuivat erityisesti Atlantin reiteille New Yorkiin ja Washingtoniin. Turistien charter-lentoja järjestettiin, ja brittiläinen Concorde toi matkailijoita pikavisiiteille myös Lappiin. Kaupalliset lennot lopetettiin vuonna 2003. Matkustajaliikenteessä olleet Concordet ovat nykyisin museoituna eri maissa. Le Bourgetissa on kaksi Concordea ja molempiin pääsee myös sisään. Esillä on prototyyppikone mittauskojeineen ja instrumentteineen. Siltaa pitkin voi siirtyä sitten Air Francen käytössä olleeseen koneeseen. Concorden matkustamo on tunnetusti hieman ahdas. Istuinjärjestys on 2+2. Pitkä mies joutuu lievästi kumartumaan katon mataluuden vuoksi. Maailman eliitit ovat lentäneet tällä ääntä nopeammin. Concorden vakioasiakkaista on joskus näkynyt lehdistössä listoja. Suomalaisista asiakkaisiin taisi kuulua ainakin Yhdysvalloissa vaikuttanut professori Pentti Kouri. Superjumbosta hävittäjiin Museon ulkonäyttelyalueilta löytyy koko joukko muitakin tunnettuja konetyyppejä. Ranskan ilmavoimien väreihin maalattu Douglas DC-8 on suomalaisillekin aikaisempien vuosikymmenten kauko- ja turistilennoilta tuttu konetyyppi. Dassault Mercure palveli puolestaan Ranskan kotimaanliikenteessä.

Caravellen seuraajaksi suunniteltu Mercure ei muodostunut myyntimenestykseksi ja ainoastaan 11 konetta saatiin kaupaksi. Kaksimoottorisen, 162 matkustajaa ottavan suihkukoneen väitetään olleen ensimmäinen kaupallinen kone, jonka miehistö koostui ainoastaan naisista.

Maailman suurimman matkustajakoneen Airbus A380:n prototyyppi on myös jo museoitu Le Bourgetiin. Jos ei ole vielä onnistunut pääsemään tämän konetyypin kyytiin mannertenvälisillä lennoilla, niin museossa saa mahdollisuuden katsella tätä modernia luomusta.

Museossa on lisäksi esillä huomattavan paljon sotilaskoneita eri aikakausilta. Myös hävittäjien ystävälle on paljon nähtävää. DC-3:n sotilasversio C-47 on avoinna ja koneeseen pääsee sisälle.

DC-3 on maailmanlaajuisesti suosittu sekä museokoneena että lentokäytössä olevana veteraanikoneena. Vaikka olen monissa koneissa päässyt käymään, niin tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin sisälle kolmoseen. Sisätilojen pienuus on huomionarvoista: onhan kyseessä kuitenkin sodanjälkeisen ajan siviililiikenteen työjuhta, johon ahdettiin aikanaan jopa yli 30 matkustajaa tavaroineen. ”Sardiinitölkeissä” on siis istuttu ennenkin.

Ilmailun varhaista esineistöä ja pioneeriaikoja esittelevä näyttelyn osa on lokakuussa väliaikaisesti suljettu vanhan matkustajaterminaalin laajojen korjaustöiden vuoksi. Tästä näyttelyn osasta löytyy muun muassa Montgolfier–veljeksiin liittyviä muistoja. Montgolfierin veljekset Joseph ja Étienne rakensivat kuumailmapalloja: he mahdollistivat vuonna 1783 ihmisen ensimmäisen vapaan lennon kuumailmapallolla. Tämäkin historiallinen ensilento tehtiin Pariisissa.

Pioneeriaikojen koneita ja esineistöä voi etsiä Pariisissa myös keskustassa sijaitsevasta Arts et Métiers -museosta. Tämä vuonna 1794 perustettu kokoelma toimii St. Martin des Champs -kirkon ja luostarin tiloissa lähellä Pompidou-keskusta. Esillä on muun muassa Clément Aderin ja Louis Blériotin pioneeriaikojen lentokoneita, Foucaultin heiluri ja myös alkuperäinen vapauden patsaan malli. Arts et Métiers on erittäin suositeltava vierailukohde. Suuret turistilaumat eivät yleensä kansoita tätä museota.

Avaruuden valloitus ja avaruusmatkailu ovat myös merkittävä osa Le Bourgetin museon painopistealuetta. Esillä on paljon tämän alan dokumentaatiota. Vierailijan huomio kiintyy ulkonäyttelyalueella korkeuksiin kohoaviin raketteihin. Kyseessä ovat Ariane-raketeista valmistetut täysikokoiset mallit, jotka kruunaavat kertomuksen teknologian voittokulusta. Ne myös symboloivat Le Bourgetin museoaluetta ja näkyvät usein Pariisin ilmailunäyttelystä tai liikelentoalueelta otetuissa maisemakuvissa.

Douglas DC-8-33, jonka ranskalainen TAI otti käyttöön vuonna 1961.

 

Dugny ja museon suljettu osasto

Ilmaiset sukkulabussit lastaavat avointen ovien päivän vierailijoita ja kurvaavat kentän eteläpuolella Pariisin ilmailunäyttelyn käytössä olevien hallirivistöjen ohi länsipuolelle. Lähiömäinen asutus, hotellit ja lentokenttätoiminnot ulottuvat aivan kenttäalueen viereen.

Turvaporttien läpi saavutaan toiselle hallialueelle. Sisä- ja ulkoalueille on varastoitu koneita, moottoreita ja muuta esineistöä, jotka eivät kuulu avoimeen näyttelyyn. Museon edustajan mukaan osa esineistöstä on restauroinnin kohteena ja saattaa tulla myöhemmin näyttelyyn, osa taas koostuu ilmailun alan artefakteista, joita säilytetään jälkipolville, mutta ei pyritä ensisijaisesti asettamaan esille.

Vierailijalle Dugnyn hallit näyttäytyvät hieman sekasortoisena varastoalueena, joka on täpötäynnä tavaraa ja irtaimistoa ilmailun historian varrelta. Historiallisia koneita ja koneen runkoja löytyy sisähalleista. Koneet on lahjoitettu ilmailumuseolle.

Junkersin tunnistaa helposti. Suuri kyltti kertoo toisen koneen olevan Potez. Kalustoa on eriasteisissa olomuodoissa. Etäisemmissä halleissa näyttäisi olevan yleisilmailua.

Sisätiloista löytyy toisen maailmansodan aikainen suuri Short Sandringham -lentovene. Sandringham päätyi monien vaiheiden kautta Ranskan Polynesiaan ja lensi siellä matkustajareittejä vielä 1960-luvun loppupuolella. Lentovenereitit yhdistivät aikanaan mantereita toisiinsa ja sodan jälkeisinä vuosikymmeninä yksittäisiä reittejä lennettiin vielä eri puolilla maailmaa, joskaan näitä koneita ei koskaan rakennettu suurina sarjoina matkustajaliikenteeseen. Muutamia yksilöitä on säilynyt ilmailumuseoissa.

Dugnyn ulkoalueilla on edustava kokoelma siviili- ja sotilaskoneita. Caravelle-koneita on Ranskassa esillä monessa paikassa, Dugnyssä kaksi. Ranskan presidentin käytössä ollut kone on varastoalueella, vaikkakaan ei alkuperäisvärityksessä. Samainen Caravelle 3 oli aikoinaan myös ensimmäinen Suomeen hankittu matkustajasuihkukonetyyppi.

Caravellen viimeinen pidennetty versio komeilee Air Provencen väreissä. Hopeanvärinen Lockheed Constellation puolestaan on se koneyksilö, jolla Pan American aloitti 1940-luvulla maailman ympäri lennettävän reittilentonsa. Tämänkin koneen väritys on muuttunut sitten Pan Amin päivien.

Kokoelmassa on myös Air Francen Boeing 707, Federal Expressin 727, mittaustöissä käytetty DC-7, liikesuihkuja, suuri joukko hävittäjiä ja muuta kalustoa. Vanhoista valokuvista tuttuja, harvinaisempia potkurikoneita voi tunnistaa. Minkä merkkisiä nämä kaikki koneet nyt olivatkaan?

Joku saattaisi kutsua tällaista varastoaluetta lentokoneiden hautausmaaksi.

Short Sand-ringham (Bermuda) -lentovene vuodelta 1943. 42-matkustajapaikkainen kone on tunnetun Sunderland–lentoveneen muunnos siviilikäyttöön.

 

Aéropuces

Ennen lähtöä Le Bourgetista vilkaisen vielä varsinaisella museoalueella käynnissä olevaan vuosittaiseen Aéropuces-harrastajamyyntiin. Useampi lentokonehalli on täyttynyt myyntitiskeistä, joilla kaupataan pääasiassa vanhaa ilmailuaiheista kirjallisuutta, lehtiä, esitteitä ja valokuvia. Seassa saattaa olla myös jokunen pienoismalli ja muuta ilmailuaiheista tavaraa.

Concorde-hallissa deltasiipien alla kuhisee niin ikään anti-kvaarinen kauppa. Aamun jonotus oli kuulemma juuri Aéropuces-myyntiin ja paikalla lienee satoja vierailijoita. Kiinnostus ilmailukirjallisuuteen näyttää kattavan Ranskassa laajat kansankerrokset. Elävä, huutokauppamainen innostus täyttää hallit.

Katsaus myyntipöydille muistuttaa siitä valtavasta määrästä painotuotteita, joita on vuosikymmenten aikana ilmailusta julkaistu: pioneeriaikojen kertomuksia, sotajuttuja, tarinoita koneista ja lentäjistä, romaaneja, teknisiä selostuksia, liikennerekistereitä, kaupallisia esittelyjä, aikatauluja, alan lehdistöä jne.

Käsiin osuu puolivuosisataa sitten painettu opus, jossa Le Bourgetin lentoterminaalin hienouksia esitellään juuri avajaisten jälkeen. Itselleni tämäntapainen kirjallisuus on hyvin tuttua. Ilmailun ja merenkulun tietous on kuulunut harrastuksiini lapsuudesta alkaen. Silmäiltyäni massiivista eeposta päätän kuitenkin jättää sen ostamatta. Θsuomalaisillekin aikaisempien vuosikymmenten kauko- ja turistilennoilta tuttu konetyyppi. Dassault Mercure palveli puolestaan Ranskan kotimaanliikenteessä. Caravellen seuraajaksi suunniteltu Mercure ei muodostunut myyntimenestykseksi ja ainoastaan 11 konetta saatiin kaupaksi. Kaksimoottorisen, 162 matkustajaa ottavan suihkukoneen väitetään olleen ensimmäinen kaupallinen kone, jonka miehistö koostui ainoastaan naisista. Maailman suurimman matkustajakoneen Airbus A380:n prototyyppi on myös jo museoitu Le Bourgetiin. Jos ei ole vielä onnistunut pääsemään tämän konetyypin kyytiin mannertenvälisillä lennoilla, niin museossa saa mahdollisuuden katsella tätä modernia luomusta. Museossa on lisäksi esillä huomattavan paljon sotilaskoneita eri aikakausilta. Myös hävittäjien ystävälle on paljon nähtävää. DC-3:n sotilasversio C-47 on avoinna ja koneeseen pääsee sisälle. DC-3 on maailmanlaajuisesti suosittu sekä museokoneena että lentokäytössä olevana veteraanikoneena. Vaikka olen monissa koneissa päässyt käymään, niin tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin sisälle kolmoseen. Sisätilojen pienuus on huomionarvoista: onhan kyseessä kuitenkin sodanjälkeisen ajan siviililiikenteen työjuhta, johon ahdettiin aikanaan jopa yli 30 matkustajaa tavaroineen. ”Sardiinitölkeissä” on siis istuttu ennenkin. Ilmailun varhaista esineistöä ja pioneeriaikoja esittelevä näyttelyn osa on lokakuussa väliaikaisesti suljettu vanhan matkustajaterminaalin laajojen korjaustöiden vuoksi. Tästä näyttelyn osasta löytyy muun muassa Montgolfier–veljeksiin liittyviä muistoja. Montgolfierin veljekset Joseph ja Étienne rakensivat kuumailmapalloja: he mahdollistivat vuonna 1783 ihmisen ensimmäisen vapaan lennon kuumailmapallolla. Tämäkin historiallinen ensilento tehtiin Pariisissa. Pioneeriaikojen koneita ja esineistöä voi etsiä Pariisissa myös keskustassa sijaitsevasta Arts et Métiers -museosta. Tämä vuonna 1794 perustettu kokoelma toimii St. Martin des Champs -kirkon ja luostarin tiloissa lähellä Pompidou-keskusta. Esillä on muun muassa Clément Aderin ja Louis Blériotin pioneeriaikojen lentokoneita, Foucaultin heiluri ja myös alkuperäinen vapauden patsaan malli. Arts et Métiers on erittäin suositeltava vierailukohde. Suuret turistilaumat eivät yleensä kansoita tätä museota. Avaruuden valloitus ja avaruusmatkailu ovat myös merkittävä osa Le Bourgetin museon painopistealuetta. Esillä on paljon tämän alan dokumentaatiota. Vierailijan huomio kiintyy ulkonäyttelyalueella korkeuksiin kohoaviin raketteihin. Kyseessä ovat Ariane-raketeista valmistetut täysikokoiset mallit, jotka kruunaavat kertomuksen teknologian voittokulusta. Ne myös symboloivat Le Bourgetin museoaluetta ja näkyvät usein Pariisin ilmailunäyttelystä tai liikelentoalueelta otetuissa maisemakuvissa. Dugny ja museon suljettu osasto Ilmaiset sukkulabussit lastaavat avointen ovien päivän vierailijoita ja kurvaavat kentän eteläpuolella Pariisin ilmailunäyttelyn käytössä olevien hallirivistöjen ohi länsipuolelle. Lähiömäinen asutus, hotellit ja lentokenttätoiminnot ulottuvat aivan kenttäalueen viereen. Turvaporttien läpi saavutaan toiselle hallialueelle. Sisä- ja ulkoalueille on varastoitu koneita, moottoreita ja muuta esineistöä, jotka eivät kuulu avoimeen näyttelyyn. Museon edustajan mukaan osa esineistöstä on restauroinnin kohteena ja saattaa tulla myöhemmin näyttelyyn, osa taas koostuu ilmailun alan artefakteista, joita säilytetään jälkipolville, mutta ei pyritä ensisijaisesti asettamaan esille. Vierailijalle Dugnyn hallit näyttäytyvät hieman sekasortoisena varastoalueena, joka on täpötäynnä tavaraa ja irtaimistoa ilmailun historian varrelta. Historiallisia koneita ja koneen runkoja löytyy sisähalleista. Koneet on lahjoitettu ilmailumuseolle. Junkersin tunnistaa helposti. Suuri kyltti kertoo toisen koneen olevan Potez. Kalustoa on eriasteisissa olomuodoissa. Etäisemmissä halleissa näyttäisi olevan yleisilmailua. Sisätiloista löytyy toisen maailmansodan aikainen suuri Short Sandringham -lentovene. Sandringham päätyi monien vaiheiden kautta Ranskan Polynesiaan ja lensi siellä matkustajareittejä vielä 1960-luvun loppupuolella. Lentovenereitit yhdistivät aikanaan mantereita toisiinsa ja sodan jälkeisinä vuosikymmeninä yksittäisiä reittejä lennettiin vielä eri puolilla maailmaa, joskaan näitä koneita ei koskaan rakennettu suurina sarjoina matkustajaliikenteeseen. Muutamia yksilöitä on säilynyt ilmailumuseoissa. Dugnyn ulkoalueilla on edustava kokoelma siviili- ja sotilaskoneita. Caravelle-koneita on Ranskassa esillä monessa paikassa, Dugnyssä kaksi. Ranskan presidentin käytössä ollut kone on varastoalueella, vaikkakaan ei alkuperäisvärityksessä. Samainen Caravelle 3 oli aikoinaan myös ensimmäinen Suomeen hankittu matkustajasuihkukonetyyppi. Caravellen viimeinen pidennetty versio komeilee Air Provencen väreissä. Hopeanvärinen Lockheed Constellation puolestaan on se koneyksilö, jolla Pan American aloitti 1940-luvulla maailman ympäri lennettävän reittilentonsa. Tämänkin koneen väritys on muuttunut sitten Pan Amin päivien. Kokoelmassa on myös Air Francen Boeing 707, Federal Expressin 727, mittaustöissä käytetty DC-7, liikesuihkuja, suuri joukko hävittäjiä ja muuta kalustoa. Vanhoista valokuvista tuttuja, harvinaisempia potkurikoneita voi tunnistaa. Minkä merkkisiä nämä kaikki koneet nyt olivatkaan? Joku saattaisi kutsua tällaista varastoaluetta lentokoneiden hautausmaaksi. Aéropuces Ennen lähtöä Le Bourgetista vilkaisen vielä varsinaisella museoalueella käynnissä olevaan vuosittaiseen Aéropuces-harrastajamyyntiin. Useampi lentokonehalli on täyttynyt myyntitiskeistä, joilla kaupataan pääasiassa vanhaa ilmailuaiheista kirjallisuutta, lehtiä, esitteitä ja valokuvia. Seassa saattaa olla myös jokunen pienoismalli ja muuta ilmailuaiheista tavaraa. Concorde-hallissa deltasiipien alla kuhisee niin ikään anti­kvaarinen kauppa. Aamun jonotus oli kuulemma juuri Aéropuces-myyntiin ja paikalla lienee satoja vierailijoita. Kiinnostus ilmailukirjallisuuteen näyttää kattavan Ranskassa laajat kansankerrokset. Elävä, huutokauppamainen innostus täyttää hallit. Katsaus myyntipöydille muistuttaa siitä valtavasta määrästä painotuotteita, joita on vuosikymmenten aikana ilmailusta julkaistu: pioneeriaikojen kertomuksia, sotajuttuja, tarinoita koneista ja lentäjistä, romaaneja, teknisiä selostuksia, liikennerekistereitä, kaupallisia esittelyjä, aikatauluja, alan lehdistöä jne. Käsiin osuu puolivuosisataa sitten painettu opus, jossa Le Bourgetin lentoterminaalin hienouksia esitellään juuri avajaisten jälkeen. Itselleni tämäntapainen kirjallisuus on hyvin tuttua. Ilmailun ja merenkulun tietous on kuulunut harrastuksiini lapsuudesta alkaen. Silmäiltyäni massiivista eeposta päätän kuitenkin jättää sen ostamatta. 