Florida on ilmailuhullun paratiisi, sillä sieltä löytyy vuoden ympäri lukuisia mahdollisuuksia nähdä ja kokea ilmailun eri haaroja.
Kirjoittajan keväinen matka keski-Floridaan sisälsi muutaman päivän vierailun Sun`n Funin 50-vuotislentojamboreessa, tutustumisen muutamaan ilmailumuseoon sekä kirsikkana kakun päällä lennon vuonna 1940 rakennetulla Waco UPF-7:llä.
Avo-ohjaamon onnela
Kuluvan vuoden huhtikuussa toteutuneen matkan valmisteluihin täytyi sisällyttää omakohtainen lentokokemus. Pienen nettisurfailun jälkeen löytyi keskisen Floridan itärannikolta Merritt Islandin lentokenttä, joka sijaitsee vain 30 kilometrin päässä Cape Canaveral Space Force Stationista, eli Yhdysvaltain avaruusvoimien Cape Canaveralissa sijaitsevasta tukikohdasta sekä legendaarisesta Kennedy Space Centeristä, joka on jokaisen ilmailu- ja avaruushullun pakollinen vierailukohde.
Merritt Islandin valvomattomalla lentokentällä toimii Florida Air Tours -niminen yritys, joka tarjoaa 15–50 minuutin kestoisia sightseeing-lentoja, joihin voi halutessaan ostaa lompakon paksuudesta riippuen lisäohjelmaksi vaikkapa taitolentoa. Tekstiviestien välityksellä käyty kommunikaatio johti ensin väärinkäsitysten vuoksi helikopterilentoon, mutta vaihtui yhteisymmärryksen löydyttyä lennoksi Waco UPF-7 -koneella, eli kaksitasoisella ja kolmipaikkaisella tähtimoottori legendalla. Sovimme lentäjän kanssa treffit yhtiön lentokonehallille, jonne oli vapaa pääsy lukitsemattoman portin kautta. Niiltä osin toiminta USA:n lentokentillä on sangen liberaalia vaikkapa Suomen tiukkoihin turvallisuusmääräyksiin verrattuna.
Lentäjämme John ”Homer” Black saapui paikalle sovitusti ja alkujutustelujen jälkeen kävi ilmi, että pääsisimme taivaalle varsinaisen Top Gunin kanssa, sillä hän on Yhdysvaltojen ilmavoimien eläköitynyt F-15-hävittäjälentäjä. John lentää Wacon lisäksi myös aktiivisesti Floridan Kissimmeessä sijaitsevassa 51 Stallion-yrityksessä, joka on erikoistunut P-51 Mustang ja T-6 Texan -lennätyksiin.
Päätimme kokeilla eri kestoisista lennoista parikymmentä minuuttia kestävää Classic touria, jonka reitti kulki ensin kohti pohjoista Cocoa Beachin suuntaisena ja ennen paluuta avautuisi näkymä Cape Canaveralin avaruusaseman ja Kennedy Space Centerin historiallisiin alueisiin. Lennon hinta oli 200 taalaa, joka oli mielestäni Yhdysvaltojen nykyisellä hintatasolla kohtuu korvaus lennosta yli 80-vuotiaalla kaksitasolla.
Ennen lennolle lähtöä John kertoi yhtiön ”Waco Bellen” historiasta. Koneyksilö N30146 sarjanumeroltaan 5543, valmistui marraskuun 16. 1940 Troyssa, Ohiossa. Koneen ensimmäinen omistaja oli Wiggins Airways Massachusetissa. Konetta käytettiin sotavuosien läpi lähes päivittäiseen lentokoulutukseen mukaan lukien talven suksikone toiminta. Sodan jälkeen ”Waco Belle” kierteli eri omistajilla Ohiosta Michiganiin ja Arizonan kautta Kaliforniaan, missä sen monivuotinen entisöinti valmistui vuonna 2020. Sieltä koneen tie palasi vielä hetkeksi Michiganiin ennen kuin Florida Air Tours osti sen nykyisille sijoilleen Floridaan, missä aikaa viettää muutenkin runsain mitoin eläkeläisiä. ”Waco Belle” on kumminkin erittäin viriili eläkeläinen, jonka hetken päästä tulimme huomaamaan.
John Black hinasi upeasti entisöidyn Wacon hallista näppärällä moottoroidulla siirtimellä ja aloitti koneen valmistelun lennolle. Vanhasta iästään huolimatta koneen ulkopuolinen tarkastus ei juurikaan eroa Cessna- tai Piper-koneiden vastaavasta, mutta ennen käynnistystä tähtimoottorin alasylintereihin valunut öljy täytyy saada joka sylinteriin, joten potkuria pyöritetään hetken aikaa manuaalisesti, eli ”lasketaan lapoja”.
Blackin kuntoharjoittelun jälkeen pääsimme poikani kanssa kipuamaan etuohjaamoon, jossa istuuduimme vierekkäin etupenkille. Etuistuinvyö oli yhteinen ja saimme vetää päähän perinteisen huuvan – alkoi henkinen siirtymä kohti ilmailun 1930-luvun kultaista aikakautta.
Tuota pikaa Black kajautti takaa: “Prop clear – contact!” ja 275 hevosvoiman Jacobs R-755 käynnistyi rykäisten pienen savupilven. Tähtimoottorin ääni, lievä öljyn käry, ilmavirta kasvoilla, rullaukseen lähtö ja pieni kannuskoneella tarvittava kiemurtelu etunäkyvyyden saamiseksi – iho oli innostuksesta kananlihalla ennen taivaalle lähtöä.
Normaali koekäyttö odotuspaikalla ja siirtyminen kiitotielle, kuulokkeista kuului Johnin vaimea kysymys: ”Are you ready?” Nyökyttelimme innokkaasti etuohjaamossa ja Black avasi täyden kaasun. Lentoonlähtömatka oli naurattavan lyhyt, käsikirjan mukaan vain satakunta metriä. Nousimme hetken kohti itää Cocoa Beachin tasalle, josta kurvasimme pohjoiseen.
John Black ei turhaan kerännyt liikaa korkeutta, jotta saimme ihastella maisemia muutaman sadan jalan korkeudelta. Rantapäivää viettävät ihmiset vilkuttivat meille iloisesti, ja vastasimme vilkutuksiin vielä iloisemmin. Samassa edessämme tuli näkyviin tutun keltainen Piper J-3 Cup, joka veti perässään lentomainosta. Black ohjasi meidät lähelle tuota toista pienkonelegendaa ja hetken olo oli kuin 1930-luvulla. Erkanimme hetkellisen muodostelmalennon jälkeen ja kävimme kurkkaamassa Cape Canaveralin avaruusasemaa ja Kennedy Space Centeriä, tosin lentoaikamme ei mahdollistanut alueen tarkempaa tutkimusta. Floridan kuuma ilmasto piti lennon koko ajan miellyttävänä; avo-ohjaamon viima ei päässyt puraisemaan kylmänä ollenkaan.
Euforisessa olotilassa tuntui, että lentäjä suuntasi aivan liian nopeasti takaisin kohti lentokenttää, mutta aika ja Waco lentää. Auringontarkka lähestyminen ja oppikirjamainen vedetty kolmipistelasku kruunasi upean kokemuksen. Rullaus hallille ja parkkiin. Tuntui etten haluaisi nousta ylös ollenkaan, niin hyvän tunteen ”Waco Belle” oli minuun jättänyt.
Jäimme vielä turisemaan John Blackin kanssa hetkeksi, sillä onnistuneeseen, jos epäonnistuneeseenkin, lentokokemukseen kuuluu aina jälkibriefing. Oli myös hämmentävän hienoa kuulla, että John Black oli lennättänyt Wacolla poikaansa jo 10-vuotiaasta lähtien, jolloin poika siirtyi etuohjaamosta takaohjaamoon lentämään konetta itsenäisesti, toki Johnin istuessa etuohjaimien ääressä. Äskeisen viestinvaihtomme perusteella he asettivat pojalle kuluneena kesänä tavoitteeksi tehdä sata laskeutumista ”Waco Bellellä” ilman Johnin puuttumista nyt 12-vuotiaan poikansa ohjaamiseen – he ylittivät tuon tavoitteen! Only in America!
Waco Aircraft Companyn menneisyys
Wacon historia ja nimi juontaa yli sadan vuoden päähän, kun yhtiö perustettiin vuonna 1920 Lorainin kaupungissa Ohiossa, Yhdysvalloissa. Alkuperäinen nimi Weaver Aircraft Company muodostui perustajansa George Weaverin mukaan ja yhtiössä oli kolme muuta perustajajäsentä. Pian yhtiön nimi lyheni akronyymiksi Waco.
Ennen yhtiön perustamista Weaver oli rakentanut ystävänsä Charles Meyersin kanssa ”Cootie”-nimisen yksipaikkaisen ja yksitasoisen lentokoneen, jonka Weaver valitettavasti hajotti ensimmäisellä lennolla loukkaantuen itse vakavasti. Miehet eivät kuitenkaan luovuttaneet ja päättivät rakentaa kolmipaikkaisen ja kaksitasoisen Waco 4 -koneen Cootien ehjäksi jääneistä sekä aiempien kaksitasoyritelmien osista. Myös ensimmäisessä maailmansodassa kuuluisaksi tulleen Curtiss Jennyn osat kelpasivat rakennusprojektiin.
Vuonna 1922 toiminta siirtyi Medinaan Ohiossa ja yhtiö modifioi tilauksesta Curtiss Canuck-koneita, jotka nimettiin Waco Model 5:ksi. Uuden pääsijoittajan myötä yhtiön nimi muuttui Advance Aircraft Company:ksi, mutta koneiden mallimerkinnät säilyivät Wacona.
Vuonna 1923 edessä oli jälleen muutto, kun uudeksi kotipaikaksi tuli Troy Ohiossa, joka sijaitsee Wrightin veljesten tunnetuksi tekemän Daytonin lähellä, josta muuten lentäjäni John Black on alun perin kotoisin. Seuraavaan vuoteen mennessä konekauppoja saatiin aikaiseksi vain kahdeksasta koneesta. Seuraavaa malli, Model 7:ää, myytiin jo 12 kappaletta, mutta sitten alkoi tapahtumaan.
Model 9 oli jo aivan uusi design ja sitä myytiinkin vuosina 1925–27 lähes 300 kappaletta. Tyypillä voitettiin vuonna 1926 useita lentokilpailuja. Tyyppiä käytettiin muun muassa pölytyslentoihin ja sen sai myös ostettua kellukkeilla. Yhtiö alkoi saamaan tunnettavuutta kohtuuhintaisten ja helposti lennettävien pienkoneiden valmistajana, jonka seurauksena muutaman vuoden sisällä Wacon koneista tuli Yhdysvaltojen eniten myytyjä 40 prosentin markkinaosuudella.
Mutta seuraava malli Model 10 räjäytti niin sanotusti pankin. Se varustettiin isommilla siivillä, suuremmalla ohjaamolla ja säädettävällä korkeusvakaajalla. Lisäksi siihen asennettiin ensimmäisenä pienkoneena laskutelineiden iskunvaimentimet. OX-5 moottorilla varustettuna koneen hinta oli 2460 taalaa, nykyrahassa noin 40 000 euroa, mutta ostaja sai myös valita toisen valmistajan moottorin useista vaihtoehdoista. Tyypin kauppa kävi kuumana ja sitä valmistettiin 1200 kappaletta vuosien 1927–31 välillä. Troyn kaupungin isien suosiollisella vaikutuksella tehdas pysyi kaupungissa ja laajeni entisestään. Yhtiön nimi vaihtui vielä kerran Waco Aircraft Companyksi heijastamaan konesarjojen nimeä.
Vuoden 1929 pörssiromahdus ajoi lukuisat ilmailuyritykset konkurssiin, mutta Waco selviytyi laman yli. Se toi vuonna 1930 markkinoille uuden Model F -malliperheen, joka jatkoi edellisten mallien menestystä. Vuonna 1932–34 F-malliperhettä kehitettiin virtaviivaisemmaksi ja rungon pituutta sekä leveyttä lisättiin moottoritehon lisäksi.
Toisen maailmansodan alettua Waco osallistui Yhdysvaltojen ilmavoimien peruskoulukone kilpailutukseen UPF-7-mallilla. Boeing-Stearman Model 75 veti kilpailussa pidemmän korren, mutta UPF-7-mallia tilattiin 600 kappaletta siviilipuolen koulutusorganisaatiole CPTP:lle (Civilian Pilot Training Program) vuosina1940-42.
Mainittakoon myös toisen maailmansodan aikana armeijalle valmistama Waco CG-4A -liitokone, joita käytettiin maahanlaskujoukkojen kuljetukseen. Niitä valmistettiin Wacon ja alihankkijoiden tehtaissa lähes 14 000 kappaletta.
Sodan jälkeiset vuodet olivat vaikeita ja vuonna 1963 Allied Aero Industries osti yhtiön lopettaen sen toiminnan kaksi vuotta myöhemmin kannattamattomana.
Ensimmäisen 28 vuoden aikana Waco suunnitteli ja valmisti 62 konemallia ja yhtiön koneita rekisteröitiin Yhdysvalloissa enemmän kuin kilpailijoiden.
Myös Suomessa on lennellyt Wacon koneita, tosin vain kaksi kappaletta. YKS-7 ja ZQC-6-mallit olivat nelipaikkaisia matkailukoneita. YKS-7 oli siviilikone, joka pakko-otettiin ilmavoimille syksyllä 1939 ja ZQC-6 palveli ruotsalaisten lahjoittamana talvisodassa lentolaivue F19:n käytössä Pohjois-Suomessa. Koneet olivat käytössä vain vuoteen 1940 asti.
Kuin Feeniks lintu tuhkasta
Michiganiin vuonna 1983 perustettu Classic Aircraft Corporation halusi palauttaa ilmailun kultaisen aikakauden avo-ohjaamokokemuksen kaikille halukkaille. Yhtiö palkkasi Piperilta, Taylorcraftilta ja Fordilta kokenutta teknistä henkilökuntaa, jotka ottivat Waco YMF-mallin lähtökohdakseen. Koneen perussuunnitteluun ja -rakenteisiin ei tehty muutoksia, mutta muutoin tehtiin yli 300 teknistä muutosta, uudelleen suunniteltiin 1400 rakennepiirrosta sekä valmistettiin uusia tuotantovälineitä.
Maaliskuussa 1986 valmistui ensimmäinen Waco YMF Classic ja se sai FAA:n sertifioinnin alkuperäisen tyyppikelpuutuksen mukaan. Kyseessä ei siis ollut entisöity tai rakennussarjakone, vaan FAA:n sertifioima tuotantokone, jonka valmistus vaati 5000 tuntia käsityötä.
Vuonna 1991 yhtiö esitteli parannellun Waco YMF-5C Super -mallin, jossa oli tilavampi runko, enemmän jalkatilaa, parempi kuormauskyky, balansoitu sivuperäsin ja suurempi kulkuluukku etuohjaamoon.
Yhtiö koki 2000-luvulla pari omistajan vaihdosta, mutta se on pysynyt uskollisena legendaarisen konetyypin valmistuksen suhteen.
Tänä päivänä Waco YMF-5 koostuu korroosion kestävästä hitsatusta putkirakenteesta ja säänkestävästä kangaspinnoitteesta. Voimanlähteenä toimii Jacobsin tähtimoottori. Pilotti istuu takaohjaamossa ja etuohjaamosta löytyy paikat kahdelle – ohjaamo on osittain nahkapäällysteinen. Moottorin ja ohjaamoiden peitoksi maaseisokin ajaksi löytyy sateelta suojaavat kankaat. Koneen voi tilata halutessaan lasimittaristolla, komposiittipotkurilla tai vaikkapa komposiitista valmistetuilla amfibiokellukkeilla.
Uuden YMF-5:n voi tilata puhtaasti henkilökohtaiseen käyttöön tai kaupallisiin lennätyksiin, perustaitolentoon, yölentoon, analogisella tai sähköisellä mittaristolla, mittarilentovarustuksella tai vaikka amfibiona Aerocet 3400 -komposiittikellukkeilla.
Koneen värityksen suhteen lähes taivas on vain rajana – värikartasta löytyy 150 eri vaihtoehtoa ja ne ovat saatavilla tietenkin mattana, kirkaslakalla tai metallinhohtoisena. Ohjaamon pinnoille on valittavana 80 eri sävyistä nahkaa ja istuinvöiden värin sekä lattiamateriaalit saa valita itse. Tänä päivänä yhden Wacon valmistumiseen käytetään 6000 työtuntia
Tarina Wacosta on hyvä päättää Waco harrastajien sivulta löytyneeseen mietelauseeseen: ”Kun viimeinen WACO on uljaasti lentonsa lentänyt, on taivas enää pelkkää ilmaa.”
WACO UPF-7
Pituus: 7 m
Kärkiväli: 9,1 m
Korkeus: 2,5 m
Tyhjäpaino: 848 kg
Maksimi lentoonlähtöpaino: 1338 kg
Lentoonlähtö matka: 100 m
Laskumatka: 130 m
Matkanopeus: 185 km/h
Sakkausnopeus: 95 km/h
Moottori: Jacobs R755A2 / 300 hv @ 2200 RPM
Tankkikapasiteetti: 174 tai 265 ltr
Polttoainekulutus: 53 ltr / h
Kantama: 514 tai 832 km
G-rajat: +5,2 / -2.1 G
