Suomalaisvalmisteisen hävittäjän entisöinti on ollut pitkä projekti, ja siinä on pitänyt etsiä jopa 40-luvun Airamin termospullo. Jos viimeistely sujuu hyvin, kone saadaan näytille ensi kesänä.

Suomen Ilmavoimamuseon konservointihallin pöydällä on puinen palanen suomalaista ilmailuhistoriaa.

– Tämä on suurin puinen osa, joka Myrsky-hävittäjistä on enää olemassa, palaa esittelevä avustava konservaattori Antti Lappalainen sanoo.
Vaalean vihreän korkeusvakaajan pinnalla näkyy hiomajälkiä. Ne ovat konservaattoreiden tekemiä.

– On yritetty etsiä juuri oikeaa värisävyä, joka ei vuosien saatossa olisi haalistunut.

Lähes valmista Myrskyä päästään Lappalaisen mukaan maalaamaan keväällä. Jos loppu sujuu hyvin, vuodesta 2014 lähtien entisöitävänä ollut VL Myrsky II -hävittäjä on yleisön nähtävillä ensi kesänä.

– Tämä on ainoa jäljellä oleva Myrsky. Merkittävä osa suomalaista ilmailuhistoriaa, ainoa Suomessa suunniteltu hävittäjä. Tässä näkyy suomalainen lentokonesuunnittelu ja se miten puuta on käytetty lentokoneissa, Lappalainen hehkuttaa.

Alkuperäiset piirustukset tallessa

VL Myrsky on suomalainen hävittäjälentokone, jonka suunnittelu aloitettiin 1930-luvun lopussa.
Valtion Lentokonetehdas valmisti Myrskyjä jatkosodan aikana, ja ensimmäiset koneet luovutettiin palvelukseen sodan lopulla. Ne toimivat lähinnä tiedustelutehtävissä.

Sodan jälkeen 50-luvulla suurin osa Myrskyistä romutettiin ja sulatettiin.

– Kerrotaan, että viimeisellä valmistuneella Myrskyllä, MY-51:llä ei olisi lennetty ollenkaan ja että se olisi viety suoraan tehtaalta romutukseen. Mitä lie silloin koneen rakentajat ajatelleet, Lappalainen pohtii.

Osa Myrskyistä myytiin romurautana. Niin kävi myös nyt entisöitävälle Myrskylle, MY-14:lle.
– Tiedetään, että MY-14 valmistui 1944 ja se oli tiedustelukoneena sodassa. Vuonna 1947 toinen kone rullasi sen päälle ja sen runko lähes katkesi. Sitä ei enää korjattu, Lappalainen kertoo.

Sodan jälkeen Ilmavoimat myi Myrskyjä romuraudan hinnalla ja MY-14 kulkeutui Jämsään kuorma-autoilija Lindroosin takapihalle.

Sieltä tikkakoskelainen museoaktiivi ja entinen lentokonemekaanikko Pete Virtanen pelasti neljä Myrskyä ja lahjoitti ne Ilmavoimamuseolle 80-luvulla. Jäljellä koneista oli kuitenkin enää vain ruostuneet putkirungot.

Yhtä näistä rungoista Lappalainen on nyt tuijottanut kymmenen vuotta. Hän on yhdessä kahden muun museon entisöijän kanssa niitannut tuhansia niittejä peltiin, muokannut vaneria koneen kylkeen, tutkinut Lentokonetehtaan sodanaikaisia standardeja – sekä tehnyt salapoliisityötä etsiessään puuttuvia Myrskyn osia.

– Museon varastoista on löytynyt paljon, mutta myös yksityishenkilöt ovat olleet isona apuna, Lappalainen kiittelee.
Suomalaisten sulovilenien eli vanhan tavaran kerääjien, kuten kuorma-autoilija Lindroosin, varastoista on löytynyt monenlaista tärkeää nippeliä. Kerran entisöijät pääsivät tutkimaan koko ikänsä pientä lentokoneromua keränneen harrastajan kuolinpesää.

– Ulkorakennukset olivat jo romahtaneet ja niiden tutkiminen muistutti arkeologisia kaivauksia, mutta löysimme siltä monia käyttökelpoisia Myrskyn osia, Lappalainen kertoo.

Entisöijien onni on, että heillä on alkuperäiset piirustukset käytössään.
Hauraalle kuultopaperille tehdyt piirustukset pelastuivat polttamiselta sattumalta 90-luvulla, kun Valtion Lentokonetehtaan seuraajan Patrian varastoja Hallissa siivottiin.

– Löytyi niitä sattumalta myös täältä museon varastosta toisen koneen piirustusten välistä, Lappalainen sanoo.
Yhteensä piirustuksia on 3 000 sivua.

Termospullossa ei ole kahvia
Yksi erikoisimmista vaiheista koneen entisöinnissä on ollut variometrin eli nousu- ja laskunopeusmittarin järjestelmän kasaaminen sellaiseksi kuin se oli alkuperäisessä hävittäjässä. Lentokonetehtaalla oltiin aikanaan luovia ja luotettiin ”alihankintaan”.

– Siellä ei lähdetty rakentamaan omaa, vaan paine-eroa mittaava järjestelmä ottaa vertailupaineen Airamin termospullosta. Saksalaisetkin käyttivät samaa termospullosysteemiä, Lappalainen sanoo.

Lappalainen etsi 40-luvun termospulloa netistä, mutta ei löytänyt. Lopulta hän otti yhteyttä Airamin tehtaalle, jonka omista kokoelmista löytyi sopiva termari ja se saatiin lahjoituksena sijoitettavaksi Myrskyyn.

– Jotkut ovat ihmetelleet, että onko tässä pilotin kahvi, mutta ei. Ihan oikea tarkoitus sillä on, Lappalainen nauraa ja näyttää pulloa.

Entisöinti ollut paljon käsityötä
Myrskyn rungon ja sisäosien entisöinnissä on riittänyt käsityötä. Alkuperäiset osat on puhdistettu ruosteesta ja konservoitu. Ne osat, joita ei ole löydetty, entisöijät ovat rakentaneet alkuperäisten piirustusten mukaan vanerista, metallista, kumista, nahkasta tai kankaasta. Esimerkiksi alkuperäiset puiset siivet ovat lahonneet tai pilkottu ja poltettu.

Periaate on, että uutta kopiota ei tehdä, vaan kaikki pyritään entisöimään vanhoja työtapoja kunnioittaen. Popniittejä ei 30-luvun koneeseen laiteta.

– Onhan tässä joutunut opettelemaan 30–40-luvun työtapoja, Lappalainen hymähtää.

Yksi asia on kuitenkin jätetty 40-luvulle: liima.
– Puuliima on nykyaikaista, Lappalainen paljastaa naurahtaen.
Liima osoittautui aikanaan Myrskyjen pahimmaksi viholliseksi. Heikkolaatuinen liima ei kestänyt Suomen säätä ja puuosat alkoivat sateessa ja pakkasessa kupruilla ja irrota.
– Niitä sitten yritettiin sodan aikana korjailla ruuveilla ja nauloilla.

Hävittäjä, joka oli aikaansa jäljessä
Suomessa päätettiin 1930-luvun lopulla lähteä suunnittelemaan omaa hävittäjälentokonetta. Syynä tähän oli, että Suomi tarvitsi hävittäjiä mutta hävittäjiä oli vaikea saada, koska kysyntä sotaan valmistautuvassa Euroopassa ylitti tarjonnan.

VL Myrskyn suunnittelu aloitettiin Valtion Lentokonetehtaalla keväällä 1939. Talvisota keskeytti kuitenkin suunnittelun hetkeksi, ja prototyyppi valmistui vasta joulukuussa 1941.

– Myrskyn ongelma oli, että siihen tuli värinää syöksykokeissa ja kone hajosi palasiksi. Syyksi epäiltiin siivekkeitä ja niitä muutettiin kehitysvaiheessa, mutta todennäköisin syy oli korkeusperäsin. Vikaa ei saatu täysin korjattua, Ilmavoimamuseon avustava konservaattori Antti Lappalainen kertoo.

Myrskystä tehtiin kolmen koneen koesarja VL Myrsky I ja 47 koneen VL Myrsky II -suursarja. Suunnitteilla oli myös VL Myrsky III, mutta se peruttiin vuonna 1945.

– Sota loppui eikä enää nähty tarvetta rakentaa hävittäjiä, Lappalainen toteaa.

Rintamakäyttöön Myrskyt pääsivät vasta jatkosodan loppuvaiheessa.
– Sodan aikana lentokoneet kehittyivät niin vauhdilla, että Myrskyt olivat jo silloin vanhentuneita, Lappalainen sanoo.
Suomi oli myös saanut Saksalta Messerschmitt-hävittäjiä, joten Myrskyt palvelivat lopulta tiedustelukäytössä.

Jatkosodassa 15 Myrskyä teki yhteensä 68 sotalentoa ja Lapin sodassa 13 lentoa.
Myrskyjen käyttö lopetettiin 1947, ja viimeisen lentonsa Myrsky lensi vajaata vuotta myöhemmin helmikuussa 1948.

Sodan jälkeen Pariisin rauhansopimuksessa määriteltiin, että Suomella sai olla vain 60 hävittäjää. Ilmavoimilla oli siinä vaiheessa käytössään satakunta saksalaista Messerschmittiä, joten Suomessa todettiin, ettei Myrskyjä kannata säilyttää ja ne romutettiin pääosin vuosina 1952–53.

Vain yksi kone jäi jäljelle Kauhavan kentälle. Vuonna 1965 kentän johtaja päätti, että kenttä siivotaan ja siinä yhteydessä myös viimeinen koossa oleva Myrsky tuhoutui.

VL Myrsky -entisöintiprojektin vaiheet
– Suomen Ilmavoimamuseo ja Ilmailumuseoyhdistys käynnistivät vuonna 2013 projektin, jonka tavoitteena oli entisöidä VL Myrsky II (MY-14). Suomen Ilmailumuseo liittyi projektiin myöhemmin.

– Jyväskylän Tikkakoskella entisöidään koneen runko sisäosineen. Entisöintiprojekti on suurin, joka Ilmavoimamuseossa on koskaan tehty.

– Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon vapaaehtoiset rakentavat Vantaalla muun muassa puiset siivet, peräisimet ja vakaimet.

– Koekokoonpano on tarkoitus tehdä keväällä 2024.
– Alun perin tarkoitus oli, että Myrsky olisi näytteillä vuonna 2019, mutta esimerkiksi koronapandemia viivästytti valmistumista.

– Koneen aikanaan rakentaneen Valtion Lentokonetehtaan seuraaja Patria on projektin päätukija.
– Entisöintiä ovat tukeneet myös Sinituote Oy, jonka pääomistajan Ilkka Brotheruksen isä oli Myrsky-lentäjä, sekä lukuisat yksityiset lahjoittajat.
– Lisätietoja entisöintiprojektista: www.vl-myrsky.fi

VL Myrksy: Yleiset ominaisuudet
– Pituus 8,35 m
– Kärkiväli: 11 metriä
– Tyhjäpaino: 2340 kg
– Lentopaino: 3213 kg
– Moottori: Pratt & Whitney R-1830-SC3G -14 sylinterinen tähtimoottori, noin 1065 hv
– Suurin nopeus: 470 km/h (pinnassa), 535 km/h (4000 m korkeudessa), syöksynopeusrajoitus 650 km/h
– Lentomatka: 650 km, lisäsäiliöllä 1010 km
– Lakikorkeus: 9500 metriä
– Nousuaika: 10 min 6000 metriin
– Aseistus: Neljä 12,7 mm LKK/42-konekivääriä ja kaksi 100 kg pommia.