”Ilmailu on vapauden liiketoimintaa.” Näin lennokkaasti alaa luonnehti IATA:n ranskalainen pääjohtaja Alexandre de Juniac puheessaan Euroopan ilmai­lukokouksessa Wienissä alkukuusta. Lentoyhtiöiden kattojärjestön nokkamies halusi muotoi­lullaan korostaa ilmailusektorin globaalia tuotantoketjua sekä ihmisten, työvoiman ja tavaroiden liikkumista matalien rajojen yli, ja liikkeestä syntyvää taloudellista hyötyä.

Ja numeroiden valossa ilmailu onkin isoa bisnestä: ilma­kuljetusalan toimintaryhmä ATAG:in Oxford Economicsilla teettämän tuoreen raportin mukaan sektorin taloudellinen vaikutus on 2 700 miljardia dollaria, mikä vastaa 3,6 prosenttia globaalista bkt:sta. Jos ala olisi oma valtionsa, se olisi 20. suurin ja vastaisi bkt:ltaan suunnilleen Sveitsiä. Ilmailu ja siihen kyt­keytyvät alat työllistävät maailmassa 65,5 miljoonaa ihmistä.

EU-maissa ilmailun epäsuora työllisyysvaikutus on 9,4 miljoonaa ja ala tekee 624 miljardin euron liikevaihtoa. Se tarkoittaa reipasta neljää prosenttia sekä kaikista työnteki­jöistä että unionin bkt:sta. Kun liikenteen ennakoidaan kas­vavan noin 3,4 prosentin vuosivauhtia seuraavat 20 vuotta, työntekijöiden määrän ennustetaan lisääntyvän 14 miljoo­naan ja liikevaihdon lähes tuplautuvan.

Suomessa ilmailuun linkittyviä työpaikkoja on ABBB-raportin mukaan vajaat 70 000 ja ala tuotti bkt:sta kuusi miljardia dollaria. Turismin osuus bkt:sta oli 8,4 prosenttia, ja matkailija käytti täällä rahaa keskimäärin 976 dollaria. Ilmailu- ja turistisektorin kilpailukykyisyys noteerattiin sijalle 33 136 maan joukosta, kun taas yhteyksillä mitattuna sijoitus oli 30 (187).

Ei huono – etenkin kun monet raportin luvuista ovat peräpeilin näkymää vuodelta 2016. Sekä turismi että lento­liikenne ovat olleet viime vuodet kovassa kasvussa, ja esimer­kiksi Finavian kuukausitilastojen perusteella kuluva vuosi murskaa ennätykset.

Takamatkaa kuitenkin riittää, jos verrataan, miten naapurustossa sujuu. Islantia lukuun ottamatta muissa Pohjoismaissa luvut ovat kautta linjan paremmat – esimer­kiksi kilpailukykyvertailussa Norja ja Ruotsi sijoittuvat top 20:een. Muualla Pohjolassa ilmailun hyödyt tunnistettiin huomattavasti aikaisemmin ja tulokset kertovat niihin teh­tyjen panostusten myös kantavan hedelmää.

Mutta ollaan meillä jossain hieman edelläkin: raportti nimeää Suomen ja Islannin esimerkkeinä maista, joissa runsaat kymmenen prosenttia kaupallisen liikenteen lentä­jistä on naisia – globaalin tason yltäessä vain 5,5 prosenttiin. Tilannetta kannattaa seurata tulevissa rekrytoinneissa, sillä esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa lentäjäoppilaista naisia on yli kymmenen prosenttia ja Singaporessa jo lähes joka neljäs.

Raportti avaa mielenkiintoisella tavalla yhtä maailman megatrendeistä. Matkustaminen lisääntyy tulevina vuosi­kymmeninä edelleen, kun yhä useammalla on varaa ja kiin­nostusta lähteä tutustumaan muihin maihin. Kasvavasta kakusta olisi otettavissa isompi siivu Suomellekin.

Jatkoa suunniteltaessa ilmailua tulee Suomessa katsoa kokonaisuutena niin, että yleisilmailu on siinä mukana olennaisena osana. Kaupallinen liikenne ja sen solmukohdat eivät kata kaikkea – eikä sellainen olisi tarkoituksenmukais­takaan. Niitä on täydennettävä tehokkaalla yleisilmailun verkostolla: lähikentillä, pienkoneyhteyksillä, elämys- ja urheilupalveluilla.

Yleisilmailulla on paljon annettavaa ja se luo uusia ta­loudellisia mahdollisuuksia sekä paikallisella että koko maan tasolla. Samalla yhä useammalle ilmailijalle avautuu mahdollisuus muokata rakkaasta harrastuksesta itselleen ammatti tai liiketoimintaa.

Flying might not be all plain sailing, but the fun of it is worth the price. – Amelia Earhart