Vintage Aerobatic World Championships -kisat keräsivät vanhojen koneiden ystävät elokuussa kolmatta kertaa Skiveen Tanskaan.

Tanskan Skivessä järjestettiin Vintage Aerobatic World Championships -taito­lentokilpailu 16.-19. elokuuta. Koska olen ollut monessa kansain­välisessä taitolento­tapahtumassa mukana ja toimin itsekin tuomarina, järjestäjät Ruotsista ja Tanskasta ottivat keväällä yh­teyttä ja pyysivät mukaan tapahtuman taus­tajoukkoihin.

Olen aina ollut huono sanomaan ilmailu­tapahtumille ei, ja pian löysinkin itseni tapah­tuman tiedottajan roolista. Siihen kuuluivat muun muassa tapahtuman Facebook- ja Instagram-tilien hoitaminen sekä tapah­tuman markkinointi sosiaalisessa mediassa, kontaktit sponsoreihin ja luonnollisesti paljon interaktiivista palaverointia Skypessä. Miten näitä onkaan tehty ennen internetiä?

Koska taitolentotapahtumat ovat tuttuja, sovittiin, että hoidan myös pisteidenlaskun, ja pian olinkin jo varannut liput ja menossa paikan päälle.

Kohti Tanskaa

Tiistaina 14. elokuuta starttasin Porista ju­nalla kohti Helsinki-Vantaata ja tapahtumaa. Keskiviikkoaamun aikainen lento pakotti kentälle jo edellisenä iltana, ja keskiviikkona Finnair kuljettikin lentoturistin aikaisin aa­mulla Kööpenhaminaan.

Kastrupissa oli sovitusti vastassa vanha tuttuni Jan ”Mad Max” Maxen. Hän on pitkän linjan ilmailija ja lentänyt 1960-luvulta asti näytöksissä ja kil­pailuissa. Vuodesta 2000 Maxen on ollut myös kansainvälinen tuomari ja kiertänyt ympäri maailmaa tuomaroimassa taito­lentokilpailuja. Suunnistimme halki Tanskan kohti Skiveä hänen vaimonsa Anneliesen kanssa.

Pitkän ajomatkan jälkeen pääsimme perille juuri kun kilpailun ensimmäiset koneet, saksalaiset Bückerit Jungmann ja Jungmeister olivat laskeutu­massa. Paikan päällä meidät toivotti terve­tulleeksi kilpailunjohtaja Søren Dolriis, joka kiiruhti ohjailemaan saapuvia koneita parkkiin golfkärrynsä kanssa. Illan mittaan paikalle saapui Englannista lisää Bückereitä sekä Max Holste Broussard. Erinomaista omistautumista tapahtumalle, kun ”huolto­konekin” oli ajan henkeen sopiva.

Illalla nautittiin hallin varjossa hot dog -illallinen salaatteineen tanskalaisen kylmän janojuoman kera. Majoituin kätevästi moottorilentokerhon tiloissa kentällä kuten muukin ydinorganisaatio. Skiven mootto­rilentokerholla on kentällä oikein komea kerhotalo: siellä on iso keittiö, olohuone sohvaryhmineen ja terasseineen, useampi majoitushuone sekä luonnollisesti pesutilat. Ulkona oli tilaa myös asuntovaunuille ja -au­toille sekä teltoille. Pisimmältä saapuneet vaunuilijat tulivat Etelä-Saksasta asti vain tätä tapahtumaa varten paikalle.

Vintage Aerobatic World Championships -tapahtuman alkuunpanijana, ideoijana ja kehittäjänä on ollut tanskalainen Søren Dolriis. Hän tuli Dancing the Cloverleaf -sarjassa toiseksi Stampe SV 4C -koneellaan.

Taitolentoa vanhoilla koneilla

Vintage Aerobatic World Championships -tapahtumassa on tarkoitus lentää taito­lentoa vanhoilla lentokoneilla rennossa il­mapiirissä. Kilpailussa oli kolme eri luokkaa: Vintage-luokassa koneen pitää olla raken­nettu ennen vuotta 1955; Classic-luokassa kisaavat koneet, jotka on rakennettu vuosien 1955 ja 1970 välillä; lisäksi mukaan kelpaavat replikat, jotka ovat uudempaa tuotantoa. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Bücker Jungmeister Lycoming-moottorilla.

Lentäjä voi koneen ja oman taitotasonsa mukaan valita kilpasarjansa kolmesta eri kategoriasta. Normaalisti taitolennossa pu­huttaisiin ehkä sportsman-, intermediate- ja advanced-luokista, mutta vintage-kisassa luokat on nimetty helpoimmasta vaikeim­paan ”Looping the Loop”, ”Dancing the Cloverleaf” ja ”Rolling the Circle”. Näiden luokkien lisäksi kilpailijat voivat osallistua ”The Performanceen” joko yksin tai tiiminä. Siinä on kyse jokaisen omasta vapaaohjel­masta, joka lennetään omavalintaisen mu­siikin tahdissa.

Tässä kisassa ei siis suinkaan ole tarkoitus kilpailla verenmaku suussa, vaan tapah­tuman perimmäinen tarkoitus on tuoda vanhojen koneiden harrastajat yhteen viikonlopun ajaksi. Kisan voittanut lentäjä saa maineen ja kunnian lisäksi ison pullon saksalaisen Fliegermagazinin lahjoittamaa samppanjaa sekä muiden sponsorien lah­joittamia tavarapalkintoja. Tänä vuonna arvokkaimmat palkinnot jokaisen luokan voittajalle tulivat Boselta, A20-headsetit.

     

Looping the Loop, Dancing the Cloverleaf ja Rolling the Circle.

Belgialainen Benoit Dierickx voitti sekä Rolling the Circle- ja The Performance Solo-sarjat upean vihreällä Bücker Jungmannillaan.

Tuulinen torstai

Torstai oli harjoittelupäivä, ja osa piloteista saapuikin paikalle vasta silloin, koska sää haittasi hieman matkantekoa. Skivessä pu­halsi navakka poikittainen sivutuuli, mutta koska paikalla ei ollut eilisen teeren poikia, lennettiin harjoituslentoja koko päivä.

Me tukiorganisaation naisissa järjeste­limme toimistoa kuntoon kisaa varten. Minä tein osaltani tuomareille papereita perjan­tain kisalentoja varten. Muuten toimistoa pyörittivät kilpailunjohtaja Dolriisin vaimo Susana sekä Karin Thomsen, joka on ko­kenut avustaja taitolentokisoissa Tanskassa.

Torstai-illan avajaisbriefingiin mennessä pilottien tuli suorittaa varsinainen kisarekis­teröinti ja toimittaa minulle myös musiikkia ”The Performancea” varten. Briefingin hauskana yksityiskohtana oli se, kun jo­kainen kilpailija joutui esittämään tulevan Performance-lentonsa yleisölle. Pisin esitys kestikin pitkälti toistakymmentä minuuttia ja siinä todella tanssittiin ohjelma läpi.

Oma suosikkini oli Claus Cordesin versio kappaleesta Mein Kleiner Grüner Kaktus, joka oli uudelleen sävelletty muo­toon My Tiny Little Stieglitz, jonka sanat jaettiin kaikille, ja joka sitten tietenkin lau­lettiin yhdessä läpi musiikin tahdittamana.

Tanskalainen Povl Toft oli yksi tapahtuman taustajoukkoihin kuuluvista ja ilmensi asullaan tapahtuman vintage-henkeä hienosti.

Viimeinkin – kisapäivä!

Perjantaina sää oli suotuisa, ja kisalennot aloitettiin aamulla heti briefingin jälkeen. Tuomarit asettautuivat hallin varjoon riviin ja lennot alkoivat.

Maxenin lisäksi tuomarilinjalla pää­tuomarina toimi Jiři Kobrle Tsekistä sekä Oliver Heupel Saksasta. Vuonna 1935 syntynyt Kobrle kuuluu toisen maailman­sodan jälkeisen taitolennon ikoneihin. Hän on toiminut aktiivisesti kilpataitolennossa ja kansainvälisessä järjestötoiminnassa jo yli 60 vuoden ajan.

Heupel taas on nuori saksalainen len­täjä, joka oli osallistumassa ainoastaan The Performancen tiimilentoon. Kolmanneksi tuomariksi oli alun perin kutsuttu Steff Hau Saksasta, jolla on myös todella vaikuttava kokemus tuomarina olemisesta ja lentä­misestä. Haun oli tarkoitus lentää Skiveen omalla koneella mutta lähtötarkastusta tehdessä koneesta löytyi vika, joka esti lähte­misen. Heupelista saimme kuitenkin oivan paikkaajan tuomarilinjalle.

Kilpailijoita ja tuomaristoa arvostelemassa The Perfomancea, etualalla Anneliese ja Jan Maxen sekä Jiři ja Iva Kobrle.

Sääennusteet eivät vaikuttaneet kovin mairittelevilta, joten päätettiin lentää per­jantaina niin monta lentoa kuin mahdollista ja loput seuraavana päivänä – mahdollisuuk­sien mukaan. Kun lähtölistat ja muu tar­peellinen oli valmisteltu jo edellisenä iltana, ensimmäinen kierros – 15 lentoa – saatiinkin lennettyä lounaaseen mennessä.

Lounaalla oli tarjolla perinteistä tanska­laista eli voileipäpöytä, niin kuin kaikkina muinakin päivinä, vain täytteiden vaihdel­lessa. Koska seuraavan kierroksen valmis­telut oli saatu tehtyä, päästiin toinen kierros alkamaan heti lounaan jälkeen.

Loppupäivä kuluikin syöttäessä pisteitä taulukoihin. Normaalista taitolentokil­pailusta poiketen pisteet laskettiin Excel-taulukon avulla. Pohja oli valmiina, mutta vaati hienosäätöä eri kaavojen ja ”power balancingin” osalta. Koska yksi kisako­neista oli replika, jossa oli alkuperäistä 20 hevosvoimaa tehokkaampi moottori, piti säännöissä mainittu power balancing ottaa käyttöön. Tämä johti kyseisen koneen osalta viiden prosentin pisteiden laskuun, ja taas piti viilata Exceliä. Onneksi pisteiden lasku taitolentokisoissa oli ennestään tuttua ja asiasta oli suhteellisen hyvä kokonaiskuva, joten tulokset ensimmäiseltä kierrokselta saatiin ulos hyvissä ajoin ennen toisen kier­roksen loppua.

The Performance peliin

Koska lauantain ennuste huononi päivän mittaan entisestään, päätettiin jatkaa kolmannelle kierrokselle, joka olikin The Performance eli lentäjien vapaaohjelmat. Viritimme kaiuttimet ja tietokoneet ulos äänentoistolaitteiden kera, ja kaikki kerään­tyivät hallien eteen.

Tässä ohjelmassa myös lentäjät saivat antaa pisteitä toisilleen. Osallistujille eli toisille lentäjille ja tuomareille sekä muuta­malle muulle vapaaehtoiselle jaettiin tussit ja pino papereita, joihin sitten kirjoitettiin lennolle annettu arvosana ja nostettiin il­maan.

Dolriis toimi äänestyksen äänimiehenä, toivotti iloisesti kaikki tervetulleiksi ja kertasi säännöt. Ensimmäinen kone starttasi ilmaan, ja mikrofonin ja radion avulla mu­siikki saatiin kuulumaan myös koneeseen, joka olikin lennon onnistumisen kannalta tärkeää.

Saab Safir lentämässä savujen kanssa The Performancea. Koneella kilpailivat ruotsalaiset Magnus Borg ja Johan Palmgren sekä The Performancessa että Looping the Loop -sarjassa.

Pisteet kerättiin jokaisen lennon jälkeen. Jokainen mukana oleva tuomari antoi pisteitä 0,0–10,00 välillä puolen pisteen välein, ja nämä toimitettiin pistelaskuun. Musiikkina kuultiin muiden muassa Top Gunista tuttu Playing with the boys, Frank Sinatran Come fly with me sekä luonnolli­sesti The John McCarthy Choruksen Those magnificient men and their flying machines.

The Performancen lennoista arvioitiin ensin itse lento, sen sujuvuus musiikkiin ja ”wow factor” yhdellä numerolla, ja sitten lennon turvallisuus ja lentotaito toisella numerolla. Jokainen lentäjä sai siis vapaaoh­jelmastaan kaksi numeroa. Nämä laskettiin yhteen ja niistä otettiin keskiarvot, jotka taas laskettiin yhteen – josta syntyi lopullinen arvosana. Näin saatiin lentäjät tässäkin la­jissa järjestykseen.

Illallinen nautittiin jo auringon laskeu­duttua, koneet peiteltiin odottamaan lauan­taita, ja lähdettiin lepäämään ja valmistautu­maan viimeiseen päivään.

Yhtä juhlaa

Lauantain sääennuste piti paikkansa ja aamu valkeni harmaana. Osallistujat ja vieraat par­veilivat kentällä, joivat litratolkulla kahvia ja toimistossa oli melkoinen kuhina. Paikalle saapui lisää ”kisaturisteja”, joita olikin mu­kana niin läheltä kuin kaukaa. Puhtaasti turisteina paikalle saapui pari suomalaista taitolennon ystävää ja olipa mukana koko tapahtuman ajan kaksi pariskuntaa aina Amerikasta sekä yksi Australiasta asti.

Melko aikaisin oli selvää, että lauantaina ei lennettäisi, ja olihan perjantaina saatu kaikki viralliset kisalennot lennettyä, joten käyttöön otettiin huonon sään ohjelma. Osallistujat kerääntyivät kentän ravintola- ja briefingtiloihin.

Ensin yksi tapahtuman sponsoreista, Bosen edustaja, kertoi A20-kuulokkeista sekä Flight Pro -kuulokkeista, joiden tek­nologia on täysin uutta. Sen jälkeen Hardy Vad, joka lensi kisassa SAI KZ VIII -koneel­laan, kertoi koneesta ja sen historiasta.

Viimein seitsemältä kaikki oli valmista illan palkintojenjakoa ja juhlaa varten. Ihmiset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, ja tapahtuman henkeen liittyen näkyi useita upeita vintage-asuja.

Tommy Korsholt, Skiven kentän isäntä, kentän päällikkö ja ravintolanpitäjä oli valmistellut kolmiosaisen aterian: lähesty­misen eli runsaasti erilaisia alkupaloja, touch and go -pääruoan, johon kuului erilaisia salaatteja ja kolmea eri lihaa paikalla leikat­tuna, sekä full stop landing -jälkiruoan, joka tarjottiin illallisen jälkeen hallissa palkin­nonjakojen yhteydessä. Ruoka oli herkullista ja sitä säesti neljän hengen orkesteri tunnel­mallisella musiikilla. Sitten siirryimme len­tokonehalliin, joka oli sisustettu kankailla, pöydillä ja tuoleilla.

Kilpailun johtaja jakoi voittajille pal­kinnot, ja illan kruunasi pikkutunneille jatkunut musiikki, jota esitti 19-henkinen swing-bändi.

Kotiinlähtöpäivä sunnuntai valkeni harmaana ja tuulisena. Osallistujat hii­pivät aamusta alkaen kentälle ja alkoivat valmistautua lähtöön. Sääennuste ei lu­vannut hyvää, joten kaikki halusivat ajoissa ilmaan ja kotia kohti. Siivosin toimiston kuntoon, pakkasin tavarat, ja lähdin kohti Kööpenhaminaa ja Suomea. Ensi vuonna nähdään taas elokuun puolivälissä – mutta tällä kertaa Saksan Gerassa, jonne VAWC muuttaa ensi vuodeksi.

Looping the Loop mitalistit vasemmalta oikealle: Les Clark (GBR), Claus Cordes (GER) ja Poul Erik Nielsen (DAN).

Dancing the Cloverleafin palkinnot menivät Steven Hipwellille (GBR), Jan Schiedek-Jachtille (GER) sekä Søren Dolriisille (DEN).

Rolling the Circle voittajat vasemmalta oikealle: Rainer Bernd (GER), Benoit Dierickx (BEL) ja Bernhard Drummer (GER).