Purjelentokoneiden lentoja voi nyt ihailla karttapohjalla verkossa. Koneiden lukumäärä ilmassa saattaa yllättää.
Sähköiset törmäysvaroituslaitteet ovat omaksuneet paikkansa purjelentokoneiden ohjaamoissa myös Suomessa. Järjestelmän yleistyessä on sijaintitietoaan ympäristöönsä lähettäville laitteille keksitty harrastelijavoimin myös uudenlaisia sovelluksia: lentoja voi nyt ihailla karttapohjalla netissä.
Purjelennon turvallisuutta parantamaan kehitetyt FLARM-törmäysvaroituslaitteet ovat yleistyneet huimasti viimeisen vuosikymmenen aikana. FLARM-järjestelmässä purjelentokoneeseen asennettu laite lähettää jatkuvasti tietoa GPS-sijainnistaan ja painekorkeudestaan radioteitse ja kuuntelee muita vastaavia lähetyksiä ympärillä lentävistä purjelentokoneista.
Yhteentörmäyksen uhatessa FLARM varoittaa lentäjää äänimerkillä ja kertoo, mistä suunnasta uhkaava kone lähestyy. Perinteisistä ilmailun törmäysvaroitusjärjestelmistä (TCAS) poiketen FLARMin laskukaavat on räätälöity juuri purjelentoon, jossa useimmiten lennetään hyvinkin lähellä muita koneita ilman, että törmäysvaaraa vielä on. Yhteistyössä modernien karttalaitteiden kanssa FLARM-koneiden sijainnit saa jopa näkymään ohjaamossa karttapohjalla.
Koneisiin asennettavat laitteet on kuitenkin suunniteltu nimenomaan törmäysvaroituskäyttöön, ei koneiden paikan seuraamiseen. Muut koneet näkyvät ohjaamossa navigaattorin kartalla hädin tuskin muutaman kilometrin päästä.
Kiinalaisten radiotikkujen vallankumous
Sillä välin, kun FLARM-laitteiden määrä on lisääntynyt taivaalla, on radioamatöörien työpöydillä muhinut toisenlainen jättiuudistus. Vuonna 2012 harrastajat huomasivat, että Kiinasta tulevat uudet, halvat USB-televisiotikut eivät sisälläkään radiolähetyksiä purkavaa elektroniikkaa, vaan laite ainoastaan lähettää havaitsemansa signaalin kaikkine taajuuksineen tietokoneelle sellaisenaan. Signaalinkäsittely, johon ennen on käytetty erityisiä mikropiirejä, voidaankin nyt toteuttaa tietokoneessa pelkän ohjelmakoodin avulla.
Tämä ohjelmistoradio eli SDR (Software Defined Radio) on vanha keksintö, mutta kun siihen yhdistetään halpa kiinalainen massatuotanto ja hakkerit, joiden avulla 10 euron laite voidaan pelkällä ohjelmistolla valjastaa vastaanottamaan lähes minkälaisia radiolähetyksiä tahansa, vallankumous on valmis. Ei siis aikaakaan, kun ohjelmistoradioilla alettiin kuunnella myös purjelentokoneita, jotka täyttävät taivaan kerran sekunnissa pärähtävillä sijaintidatapaketeillaan.
FLARMien väliset salaisuudet auki
FLARM-laitteita valmistava yhtiö käyttää lentokoneiden välisessä radioyhteydessä salattua kommunikaatiota varmistaakseen toimivuuden, turvallisuuden, häiriövapauden ja tietysti oman markkina-asemansa. Tämä ei tietenkään ole pidätellyt radiohakkereita pitkään: salakirjoituksen purkava avain selvitettiin nopeasti. Työn pohjalta perustettiin Open Glider Network, avoin purjelentoverkko johon kuka tahansa kiinnostunut voi ottaa osaa pystyttämällä oman lähetyksiä vastaanottavan tukiasemansa.
FLARM-yhtiö on viime aikoina myös ymmärtänyt avoimen verkon potentiaalin ja ryhtynyt yhteistyöhön OGN-kehittäjien kanssa. Yhteistyö ei kuitenkaan suju täysin kitkattomasti, vaan FLARM on esimerkiksi saattanut välillä vaihtaa käyttämiään salausavaimia ilman ennakkoilmoitusta. Kissa-hiiri-leikin piirteitä saavassa mittelössä OGN-kehittäjät ovat selvittäneet uudet avaimet ja julkaisseet uuden ohjelmistoversion parhaimmillaan samana päivänä. Solidaarisuudesta yhtiötä kohtaan OGN kuitenkin pitää muuten avoimeen ohjelmakoodiin perustuvassa projektissaan signaalin salauksen purkavan osuuden suljettuna, poissa uteliaiden silmistä.
Pystytä oma asema
OGN-verkon suosio on huimaava. Tämän jutun kirjoitushetkellä vastaanottimia on yli 800 kappaletta, joista suurin osa Euroopassa. Yli 8 000 lentokoneen omistajat ovat syöttäneet laitteidensa tiedot OGN-verkon käytettäväksi. Suomessa vastaanottimia on jo kohta parikymmentä.
Suuri osa Suomen vastaanottimista on asennettu purjelentokentille. Joukossa on myös muutamia yksityisiä vastaanottimia joita voi asentaa vaikka omakotitalonsa katolle. Yksinkertaisimmillaan asema koostuu Raspberry Pi -minitietokoneesta, DVB-T USB-vastaanotintikusta ja sopivasta antennista. Alkuun pääsee jo TV-tikun omalla antennilla, mutta vastaanottimen kantama jää melko rajalliseksi. Paremman antennin voi tehdä itse tai tilata Kiinasta. Tarkoitukseen räätälöidyllä antennilla varustetun aseman kustannukset ovat reilun satasen luokkaa ja kantamaa saa helposti useita kymmeniä kilometrejä.
Näkemällä hieman vaivaa asennuspaikan valinnan, antennin kaapeloinnin ja sopivien lisälaitteiden, kuten vahvistinten ja suodatinten hankinnan kanssa, voi Suomen olosuhteissa odottaa parhaimmillaan jopa 100–150 kilometrin kantamia. Aseman kustannukset nousevat tällöin 200–300 euroon. Euroopassa vuorten huipuille asennetut, aurinkopaneeleilla toimivat asemat vastaanottavat purjekoneiden paikkoja jopa 300 kilometrin etäisyydeltä.
Apua laitteiston asennukseen saa OGN:n kotisivuilta ja Suomessa parhaiten Purjelennon Pulinajakso -keskustelufoorumilta. Jotta verkosta saadaan kattava, asemia kaivattaisiin erityisesti Etelä-Suomeen Turun ja Lappeenrannan väliselle valvomattoman ilmatilan akselille, jonne suurin osa purjekoneiden matkalennoista suuntautuu.
Uusi elämä purjelentokisoille ja muita sovelluksia
Open Glider Networkin avoimuus tarjoaa pohjan hyvin suurelle joukolle innokkaita kehittäjiä. Verkon tuottamaan dataan pääsee käsiksi kuka tahansa ja järjestelmän päätuotteita eli erilaisia lentokoneiden paikkoja näyttäviä karttapalveluita on jo kehitetty useita. Osa OGN:n keräämistä tiedoista toimitetaan nykyään myös useimpien ilmailuharrastajien tuntemaan liikennelentokoneiden karttapalveluun, FlightRadar24:ään.
Vanhan viisauden mukaan purjelento on ylivoimaisesti maailman näyttävimpiä urheilulajeja – mutta ainoastaan lentäjälle itselleen. Purjelentokisojen perusongelma on aina ollut urheilulajin markkinointi: kuinka saada yleisö kiinnostumaan kisoista, joissa taivaalle hinatut koneet katoavat horisonttiin ja ilmestyvät takaisin kentälle muutaman tunnin päästä, kuka milloinkin. Kun tietokone on ruksuttanut monimutkaisen pisteenlaskukaavan, jota kukaan ei ymmärrä, päivän voittaja saattaa olla selvillä jo huomisaamuna.
On selvää, että kisojen seuraamiseen saadaan aivan ennennäkemätöntä potkua, kun kisatehtävä piirretään kartalle ja voidaan jännätä kisaajien valitsemia taktiikoita reaaliajassa.
Seuraava askel ovat tietysti sähköiset kenttäpäiväkirjat. Jo nyt voidaan suomalaisissakin purjelentokerhoissa tarkistaa lennettyjen keikkojen kellonajat kahdestakin eri päiväkirjapalvelusta. Illan tullessa voi myös vilkaista, kuinka moni koneista sinnittelee edelleen ilmassa, tai nähdä, jos kaveri rimpuilee matalalla kaukana kentästä. Maastolaskun peltoon tehnyt purjelentäjä ilahtunee, jos hakuporukkaa puhelimella tavoitellessaan kuulee kuljetusperävaunun olevan jo matkalla.
OGN-tietoa on maailmalla käytetty hyväksi myös onnettomuustilanteissa, joissa maakuntaan kadonneen purjekoneen etsintöjä on pystytty rajaamaan huomattavasti, hyvin tuloksin. Kuulopuheiden mukaan myös lennonjohtajat alkavat omaksua OGN-karttakuvan käyttöä tilannetietoutta parantavana työkaluna jopa Suomessa. Pelkästään tähän epäviralliseen palveluun perustuen ei koneita tietenkään voida porrastaa.
Moottorikoneet tervetulleita
Myös moottorilentäjiä kiinnostanee mahdollisuus tulla nähdyksi kartalla. FLARM-laitteiden ohella OGN-verkko vastaanottaa sijaintia myös verkon puuhamiesten itsensä suunnittelemilta OGN Tracker -laitteilta, joita voi koota itsekin. Edullisista moduuleista koottavan laitteen kustannukset jäävät alle 50 euron ja laitteen saa koottua melko perustason elektroniikkataidoilla.
OGN Tracker ei kuitenkaan ole yhteensopiva FLARM-laitteiden kanssa, eli se ei toimi minkäänlaisena törmäysvarottimena. Varsinaisen FLARMin asentaminen moottorikoneeseen on oikeastaan ihan hyvä idea – varsinkin, kun karttakuva paljastaa, kuinka huima määrä purjekoneita Suomen korpikenttien ilmatilassa oikein pyöriikään.
