Koulutus ja hyvä kalusto edistävät kerhotoimintaa

1990-luvun alkupuolella alun perin riippuliitäjien perustamassa ja 90-luvun lopulla varjoliitäjä Veikko Valtasen uudelleen henkiin herättämässä Oulun Icaros Team ry:ssä on 80 jäsentä, joista puolet lentää aktiivisesti.

 

Yhdistystoimintaa pyörittää parikymmentä henkeä; kerhon puheenjohtaja on Mika Laaksonen. Varjoliitokerho kokoaa harrastajia ja koulutettavia Oulusta ja laajalta alueelta Oulun ympäriltä.

— Kaukaisin koulutettava viime kurssille tuli Utsjoelta saakka, koulutuspäällikkö Jarno Junnonaho mainitsee.

Kahdeksan vuotta kerhotoiminnassa mukana ollut Junnonaho kertoo koulutuksen ja hyvän kaluston vaikuttavan kerhon suosioon. Kerhossa on 14 kouluttajaa. Isoimmalla kurssilla oli 15 oppilasta, mutta heti koronan jälkeen oppilaita oli kurssilla kolmasosa siitä. Keskiarvo pidemmältä ajalta lienee kymmenkunta oppilasta.

— Kurssit alkavat tammikuussa teoriatunneilla. Käytännön harjoituksilla jatketaan helmikuun puolella meren jäällä, kun päivä pitenee ja aurinko alkaa paistaa. Se on mukavampaa silloin, kun onhan tämä talvella aika kylmää hommaa.
Oulun Icaros Team lentää kahdelta kentältä, Pudasjärveltä ja Ahmosuolla. Ahmolla hinaukset tehdään taittopyörän avulla mönkijällä, Pudasjärvellä autoon kiinnitetyllä kitkakelalla. Koulutuskäytössä hinataan pääasiassa moottorikelkalla.

— Meillä on hyvä kalusto, ja selkeät toimintamallit. Meillä on harvemmin kentällä niin isoa ruuhkaa, että joutuisi paljon odottelemaan.

 

Varjoliidon ilosanoman välittämistä
Aktiivista ilmailijaa ja kouluttajaa motivoi laji ja kerhotoiminnan mahdollistaminen.

— Tykkään tästä ja haluan välittää tätä varjoliidon ilosanomaa ja auttaa siinä, että ihmiset pääsisivät kokeilemaan lajia. Ilman koulutusta ja jäseniä kerho ei pyöri. Tarvitsemme koko ajan uusia jäseniä kerhoon, kun heitä kuitenkin myös jää pois toiminnasta. Jotta on jatkuvuutta, tarvitaan uusia ihmisiä, Junnonaho kertoo.

— Vapaalentoa ei Suomessa oikein pysty yksin harrastamaan. Jotta lentäminen on turvallista, tarvitaan kolme henkilöä. Yksi lentää, yksi hinaa ja kolmas toimii lähettäjänä. Vaikka taittopyörällä hinatessa hinaaja katsoo lentäjään päin, hän ei reilun kilometrin päästä näe tapahtuuko startissa jotain turvallisuutta vaarantavaa. Lähettäjä katsoo alkuvaiheessa, että kaikki sujuu niin kuin pitää ja tarvittaessa keskeyttää hinauksen radion välityksellä, hän perustelee.
Kerhotoiminnan lisäksi Junnonaho lentää paljon.

— Tästä tulee ennätyskausi, sillä olen ollut ilmassa 160 tuntia koulutuksen ohella. Viime vuonna lensin 140 tuntia ja olikohan sitä edellisenä 120. Matkustan aika paljon, ja tänä vuonna iso osa tunneista tuli Intiassa sekä Kolumbiassa, ja ehdin tehdä vielä kaksi reissua Eurooppaankin lentämisen parissa.

Lainavarusteilla alkuun
Uudet kurssilaiset pääsevät sujuvasti ilmaan sillä kerho lainaa koulutuskäyttöön tarvittavat varusteet, eli siiven ja valjaat.

— Kurssin jälkeen oppilas yleensä hommaa omat varusteet, mutta jäsenet voivat myös kerhon toimintapäivänä lainata kerhon varusteita ilman erillistä korvausta, Junnonaho kertoo.

Varusteiden käyttömahdollisuus on kädenojennus aloitteleville varjoliitäjille, sillä kurssi maksaa hiukan alle 2000 euroa ja käytetyt perusvarusteet saa 1000—1500 eurolla. Junnonaho mainitsee, että kokonaan uusiin varusteisiin uppoaa helposti jopa 7000 euroa. Onneksi varusteet kestävät vuosia ja useimmiten yhdellä kerralla uusitaan vain siipi tai valjaat.