Vuoden 2018 Experimental-rakentajaksi valittu, jo nuorena ilmailukipinän saanut Arto Laaninen toteutti unelmansa ja hankki keskeneräisen Fisherin suunnitteleman R-80 Tiger Mothin projektikseen.

Harvassa lienevät ne ilmailijat, jotka eivät olisi joskus haaveilleet lentävänsä ikonisella de Havilland Mothilla. Onhan se yksi maailman tunnetuimmista kaksitasoista, jolla koulu­tettiin 1930- ja 1940-luvuilla miltei kaikki RAF:n pilotit. Moth, tai ”Motti”, on ollut tärkeä lentokone myös suomalaisessa il­mailuhistoriassa. Joensuussa asuva Arto Laaninen toteutti tuon unelman ja hankki itselleen puolivalmiin R-80 Tiger Mothin. Outo kone haastoi kuitenkin omistajansa ensilennolla.

Oliivinvihreä, hakaristein ja itärinta­matunnuksin varustettu Moth majailee Onttolan historiallisen lentokentän hallissa. Täältä Onttolasta sekä lähistöllä sijainneilta Pyhäselän vesijättömaaken­tiltä operoivat jatkosodan ”raskaansarjan laivueet” Blenheim-, Dornier-, ja Junkers-pommikoneilla.

Onttolan kentällä toimii myös maamme vanhin ilmailukerho, Joensuun Ilmailukerho. Sen historia ylettyy aina vuoteen 1923, jolloin perustet­tiin kerhon edeltäjä Pohjois-Karjalan Ilmapuolustusyhdistys. Ilmailuperinteitä Joensuussa siis riittää ja ne ovatkin olen­nainen syy siihen, miksi Laaninen päätyi kolme vuotta sitten valitsemaan projektik­seen juuri R-80 Tiger Mothin, onhan sen esikuvia ollut käytössä myös Suomen ilma­voimissa.

Pohjois-Karjalan koulutuskuntayh­tymässä suunnittelijana työskentelevä Laaninen sai ilmailukipinän jo 1970-lu­vulla, kun Seppo Saario esitti Joensuussa taitolentoa Pitts Specialilla. Saarion hurjat esitykset pienellä punaisella kaksitasollaan tekivät nuoreen mieheen vaikutuksen ja tämä päätti hankkia vanhempana saman­laisen lentokoneen. Aikaa kuitenkin vierähti ja haave omasta kaksitasosta lykkääntyi.

”Koneet ovat kalliita. Niinpä kesti aika pit­kään säästää, että sai riittävän varallisuuden lentokoneen hankkimiseen”, Laaninen toteaa.

Ilmailun historiasta Laaninen on ollut kiinnostunut koko ikänsä, mutta varsinainen lentoharrastus alkoi vuonna 2007, jolloin hän lensi Joensuun Ilmailukerhossa moot­toripurjelentäjän lupakirjan ja sen jälkeen yksityislentäjän lupakirjan. Harrastettuaan lentämistä muutaman vuoden oli aika ryhtyä toteuttamaan nuoruuden unelmaa.

Mothin pelkistetyssä ohjaamossa on perinteiset mittarit – moderni lasiohjaamo olisikin synti tällaiseen koneeseen.

Polttoainemittari on nokalla kätevästi luettavissa. Moottori käy sekä leko- että autobensalla.

Puuvalmiina Romaniasta

Paitsi että Laaninen on aktiivinen jäsen Joensuun Ilmailukerhossa ja sen SAR-toiminnassa, hän on mukana myös Joensuun Ilmasillan ja Karjalan Lennoston Killan perinnetyössä. Niinpä hän päätti, että tulevalla koneella tuli olla yhtymäkohtaa ilmailumme historiaan – siksi hän ryhtyi etsimään lentokonetta, jonka saisi sodan ajan Ilmavoimien väreihin.

”Stieglitz oli Ilmailussa muutama vuosi sitten myynnissä, mutta sen hinta oli 190 000 euroa – ei minulla sellaiseen ollut varaa”, Laaninen sanoo.

Pelastukseksi tuli internet, josta löytyi kaupan keskeneräinen Fisherin suunnittelema R-80 Tiger Moth, jonka rakentajalta oli loppunut motivaatio. Tämä Romaniassa myytävänä ollut projekti oli tehty puuvalmiiksi eli rungon, peräsimien ja siipien rangat olivat kasassa.

Käytyään myyjän kanssa jonkun aikaa sähköpostien vaihtoa Laaninen vakuuttui, että tässä olisi hänelle sopiva projekti, sillä hinta oli kohdallaan ja rakennustyö oli dokumentoitu huolella:

”Mukana tulivat piirustukset, rakennuspäiväkirja ja valokuvat heidän tekemistään työvaiheista.”

Kun lisäksi romanialaiset lupautuivat tuomaan koneen pientä korvausta vastaan Suomeen pakettiautollaan, kaupat syntyivät. Moth-projekti saapui Joensuuhun huhtikuussa 2015. Vaikka koneen ranka oli jo valmis, oli Mothissa vielä rutkasti töitä jäljellä. Nyt piti lähteä hankkimaan muun muassa moottoria, vaijereita ja mittareita. Lisäksi oli rakennettava laskuteline sekä moottoripukki, asennettava kaikki paikoilleen ja verhoiltava koko kone kankaalla.

Rotaxin sylinterinpäät pilkistävät nokassa. Nokkapeltiin täytyi tehdä reiät kaasuttimen vivustoa varten.

Korvaamaton valvoja

Suurin osa töistä oli sellaisia, joihin Laanisella ei itsellä ollut osaamista, mutta onnekseen hän sai rakennustyön valvojaksi Timo Flinkin, joka on ollut toteuttamassa useita lentokoneprojekteja ja kunnostanut itse muun muassa vanhan Auster Mk 5:n. Laaninen korostaa valvojan roolin tärkeyttä tällaisissa hankkeissa:

”Valvoja on nähnyt rakennettavan monta konetta ja tietää, mitä mutkia työssä on ja muistaa ilmailumääräyksiä, joita aloitteleva rakentaja ei pysty tietämään.”

Flinkistä oli korvaamatonta apua myös esimerkiksi moottorin asennuksessa. Ja koska Flink on ammatiltaan sähköasentaja ja tehnyt monen lentokoneen sähkötyöt, oli luontevaa, että hän toteutti myös Mothin sähköasennukset.

Kyllä se siitä! Arto Laanisen (vas.) projektia valvoi Timo Flink. Valvojan rooli on tärkeä ja vastuullinen, sillä hänellä on usein sellaista tietoa ja kokemusta, jota rakentajalta puuttuu.

Voimanlähteeksi valittiin käytetty 100 hevosvoiman Rotax 912 ULS ja potkuriksi GT Propellersin GT-2/173. Ennen asennusta moottori vietiin tarkastettavaksi Aerotecno Oy:lle, jossa siihen tehtiin iskuvauriotarkastus, vaihdettiin polttoainepumppu, kaikki kumiosat sekä alennusvaihteen akseli, ja lisäksi siihen tehtiin bulletinien vaatimat muutokset. Moottoripukin, polttoaine­tankin, laskutelineen ja pakoputkien val­mistuksen sekä hitsaustyöt teki metallityön ammattilainen.

Moottorin asennusta varten Laaninen ja Flink kävivät Rotax-huoltokurssin. Laanisella on tiedossa ainoastaan yksi sa­manlaisella Rotax-moottorilla rakennettu R-80 Moth ja sekin Uudessa-Seelannissa, joten moottorin asennus hallintalaitteineen vaati tekijöiltä omia ratkaisuja. Lisäksi Fisherin piirustukset ovat näiltä osin varsin yleisluontoiset, koska R-80:tä ei ole suun­niteltu millekään tietylle moottorille. Tämä olikin Laanisen mielestä projektin vaativin kohta.

Myöskään akun paikkaa ei ollut merkitty, joten miehet tutkailivat sitä Yhdysvalloissa rakennettujen R-80 Mothien kuvista:

”Matkittiin amerikkalaisia ja laitettiin akku pyrstöön. Mutta kun kone punnittiin, todet­tiin, että ei olisi kannattanut laittaa sitä sinne. Niinpä siirsimme sen nokkaan. Näin takaoh­jaamossa saa olla jopa yli satakiloinen kaveri.”

Erikoista projektissa ovat valmiiksi vär­jätyt Oratex UL 600 -verhoilukankaat, joita ei enää tarvitse edes lakata, vaan ne ainoas­taan liimataan kiinni rankaan ja kiristetään lämmittämällä. Kankaita on tällä hetkellä saatavilla kahdeksalla eri värivaihtoehdolla. Laanisen sota-aikaa edustavaan Mothiin valmistajan valikoimasta löytyikin kätevästi oliivinvihreää kangasta runkoon ja siipien yläpuolelle sekä hopeakangasta siipien ala­pinnalle.

Konstikas ensilento

Projektin lopputyöt sujuivat melko vauh­dikkaasti, sillä Moth oli valmiina rullaus­kokeita varten Onttolassa jo syksyllä 2016. Seuraavana keväänä oli sitten aika aloittaa varsinaiset koelennot. Laaninen oli valmistautunut niihin tutkimalla Jyrki Laukkasen ja Aki Suokkaan teosta Harrasteilma-alusten koelentäminen ja tehnyt koelento-ohjelman sen pohjalta. Ennen ensilentoa Laaninen lensi vielä läpi joitain kohtia koelento-ohjelmasta hänelle tutuilla Diamond DA20 Katanalla ja Grob G109:llä.

Laaninen tunnustaa jännittäneensä R-80 Mothin ensilentoa jopa niin, että lykkäsi sitä useita kertoja. Syynä tähän oli se, että Rotax-moottorilla varustetusta Mothista ei ollut saatavilla lentokäsikirjaa eikä kukaan pystynyt kertomaan hänelle sen lento-omi­naisuuksista.

”Yleensä, jos uudella lentokoneella ryhdy­tään lentämään, niin luetaan lentokäsikirja – ja sen jälkeen vasta ryhdytään lentämään. Mutta Mottiin ei ollut lentokäsikirjaa, koska minähän sen kirjoitin vasta näiden koelen­tojen perusteella.”

Sitten tyynenä iltana 16. toukokuuta 2017 Laaninen päätti olevan oikea hetki neitsytlennolle. Hän rullasi Mothin kiitotien päähän, työnsi kaasun lentoonlähtötehoille, ja hetken päästä kaksitaso kohosi ilmaan – tosin vain pariin metriin.

”Niin kuin yleensä tehdään, kun kone on saatu irti maasta, ryhdyin pienentämään kaasua. Mutta ihmettelin, että tämähän ei pysy ilmassa. Ei nouse mitenkään, vaan al­haalla mennään ja mennään.”

Kone kampesi myös voimakkaasti oi­kealle ja ajautui sivuun kiitoteiltä.

”Vedin kaasun tietysti uudelleen täysille, jotta kone alkaisi kohota, ennen kuin kenttä loppuu ja metsän reuna tulee vastaan.”

Nyt Laaninen uskalsi nostaa nokkaa sen verran, että kone kohosi puiden yläpuolelle. Päästyään turvalliselle korkeudelle puista Laaninen työnsi Mothin nokan takaisin mie­lestään normaaliin asentoon, mutta jälleen puunlatvat lähestyivät. Oli nostettava taas nokkaa.

”Ihmettelin, että mitä vikaa tässä ko­neessa on, mutta ei siinä mitään vikaa ollut. En vain tiennyt, että Motin nokan asento vaakalennossa on tuommoinen. En myös­kään uskaltanut lähteä kääntymään oikealle, koska tuntui, että se heti lähtee oikealle syöksyyn.”

Laaninen jatkoi lentoaan keräten kor­keutta vasemmalla noususpiraalilla lasku­kierrosta varten.

”Siinä meni sellaiset 10–15 minuuttia, että sain opeteltua koneella lentämistä sen verran, että sain tuotua sen laskuun.”

Lasku onnistui lopulta hyvin. Lennon jälkeen tutkittiin Mothin oikealle kampea­mista ja sitä, että sauvaa joutui työntämään, vaikka korkeusperäsimen trimmi oli täysin edessä. Jälkimmäinen korjattiin nostamalla korkeusvakaajan etureunaa senttimetrin verran ylöspäin. Kampeamisen taas todet­tiin johtuvan siitä, että koska yleensä Rotax-moottoreilla varustetut koneet kampeavat vasemmalle, oli Mothiinkin rakennettu sivu­peräsintrimmi, jolla Laaninen koetti kompensoida oletetun vasemmalle kampeamisen. Mothin tapauksessa se oli kuitenkin liikaa, koska kone siipien kohtauskulmaerosta johtuen kampeaa jo valmiiksi hieman oikealle, mikä sitten normaali lennossa kompensoi Rotaxin väännön. Nyt siis sivuperäsimen trimmi oli turha ja se päätettiin poistaa.

Siipien kohtauskulmaero kompensoi normaalilennossa Rotaxin väännön vasemmalle.

Laskuteline on jousitettu ja varustettu jarruilla.

Pitot-putki on kiinnitetty vasempaan siipitukeen, josta järjestelmän letkut kulkevat siiven rakenteissa ohjaamoon.

Historian Koiperhosia

Tänä kesänä Laaninen lensi myös matkalentoja ja suuntasi Mothillaan Kuhmo Fly In -tapahtumaan, hän kun oli ilmoittanut projektinsa Vuoden 2018 Experimental-rakentaja -kilpailuun. Matka Joensuusta Kuhmoon taittui mukavasti puolessatoista tunnissa. Samalla Laaninen totesi R-80 Mothin olevan mukava matkalentokone, sillä istuma-asento on yllättävän hyvä eivätkä paikat puudu pitemmälläkään lennolla.

”Enää se ei vaadi matkalennolla sauvasta työntämistä eikä oikealle kampeaminenkaan ole enää häiritsevää, ainoastaan laskutehoilla se kampeaa hieman. Leppoisa lennettävä”, tyytyväinen pilotti summaa.

Syytä tyytyväisyyteen lisäsi se, että hänet valittiin vuoden Experimental-rakentajaksi ja palkinnon sekä kunniakirjan luovutti itse pääministeri Juha Sipilä, joka oli saapunut tapahtumaan omalla koneellaan.

Experimental-toimikunnan tuomaristo piti Laanisen R-80 Tiger Moth -projektia ”ennakkoluulottomana”. Tähän voisi hyvin lisätä myös ”perinteitä kunnioittavana”, sillä Moteilla on ollut merkittävä osa suomalaisessa ilmailussa.

Suomen Ilmapuolustusliiton ensimmäinen kone, vuonna 1928 hankittu Ilmatar oli konetyypin varhaisempaa mallia de Havilland D.H. 60X ja niitä oli ilmavoimillakin käytössä 23 kappaletta. Lisäksi ilmavoimilla oli yksi Tiger Moth, jonka norjalainen pilotti lensi vuonna 1940 maahamme Saksan miehityksen alta. Sota-aikana Motit toimivat ilmavoimissa etupäässä yhteyskoneina, ja myös Lentolaivue 44:llä oli Onttolassa yksi sellainen, MO-102. Se onkin toiminut Laanisen projektissa innoittajana, samoin kuin MO-159, se ilmavoimien ainoa Tiger Moth.

Laaninen ei pidä kuitenkaan omaa konettaan alkuperäisen Tiger Mothin replikana, vaan näkee R-80 Mothin pikemminkin uutena Moth-versiona, joka nyt jatkaa Onttolan perinteitä ja kertoo kentän historiasta.

Hän otti lentokoneensa ja käveli. Laaninen siirtää Mothia vanhan ajan tapaan: ”Kyllä tämä liikunnasta käy.”