PIK-20 on eittämättä suomalaisen lentokonesuunnittelun menestynein tuote. Tämä uljas purjekone teki ensilentonsa Jämillä 10.10.1973. Tasan 50 vuotta myöhemmin kokoontui noin 50 projektin ympärillä ollutta henkilöä muistelemaan koneen taivalta – tietysti Jämille.

– Raimo kertoi uutisen, että vakioluokan säännöt oli muutettu siten, että laskusiivekkeiden käyttö lentojarruina oli mahdollista. Hän totesi, että nyt kannattaisi suunnitella vakioluokkaan uusi purjelentokone, Hiedanpää muistelee.

Hiedanpää työskenteli silloin PIK-19 Muhinun proton rakennustyössä ja hän kertoi  Nurmiselle, että Pekka Tammi on hakemassa diplomityön aihetta. Nurminen otti yhteyttä Hannu Korhoseen, joka oli PIK ry:n rakennuspäällikkö ja he sopivat yhteisestä palaverista.

– Palaverin jälkeen marssimme Tammen Pekan juttusille kertomaan, että PIK ry:llä oli ehdotus diplomityön aiheesta. Jonkun ajan perästä hän lupasi ottaa suunnitteluvastuun.

Loppu onkin historiaa. Vuonna 2008 Hiedanpää ja Korhonen saivat PIK-20-ansioistaan ja yleensä ilmailun kehittämisestä lentokapteenin arvonimen. Tammi on edesmennyt ja hänen muistokseen vietettiin Jämillä hiljainen hetki.

PIK-20 suunnittelu ei ollut yhden miehen sota. Teknillisessä korkeakoulussa (TKK) tehtiin koneprojektiin liittyviä diplomitöitä seitsemän kappaletta. Työt liittyivät ilma-aluksen perussuunnitteluun, kevytrakennetekniikkaan, rakenteen lujuuteen ja väsymiseen, flutteriin, aerodynamiikkaan, lennon optimointiin ja niin edelleen. Diplomitöiden tekijöiden lisäksi useita kymmeniä muita Polyteknikkojen ilmailukerhon jäseniä oli projektissa mukana.

Koneen suunnittelu alkoi 1.3.1971. Keltaisesta ensilentonsa lentäneestä prototyypistä kehittyi sitten suomalaisen lentokoneenrakennuksen merkittävä vientituote. PIK-20, B, D, E ja E II -koneita on valmistettu Suomessa yhteensä 416 kappaletta ja Ranskassa 28 lisää, joten valmistettujen koneiden kokonaismääräksi tulee konetta valmistaneen Eiriavionin koelentotunnuksen OH-444 lukumäärä. Koneista 103 on moottoripurjekoneita.

Nykyään 5500 purjelentotuntia, joista 1000 PIK-20:llä, lentänyt ja teekkarista diplomi-insinööriksi opiskellut Hannu Korhonen muisteli alkutaivalta, joka kiteytyi Otaniemessä sijaitsevaan Teknilliseen Korkeakouluun.

– Meillä oli tarkoitus suunnitella ilmaiseksi purjekone ja valmistaa kaksi konetta, joista toisen ottaisimme itsellemme, PIK ry:lle eli Polyteknikkojen Ilmailukerholle, ja toisen piti mennä Matkalentäjät ry:lle. Olimme saaneet suunnitteluun myös apurahaa ja pienen stipendin Suomen kulttuurirahastolta. Saatiin sitten valmiiksi lopulta se kone, OH-453.

Yksi suunnitteluun osallistuneista oli juhlatilaisuuteen saapunut entinen teekkari Vesa Kokkonen, joka vastasi muun muassa tuulitunnelikokeista.

– PIK-20:een tuli täysin uudenlainen siipiprofiili ja sen aerodynamiikkaa piti testata Otaniemen tuulitunnelissa. Se oli minulle vähän uutta ja piti lukea ensin kirjallisuutta, miten se tehdään. Saatiin sitten tehtyä tarkat tulokset 2—3 viikossa. Piti ottaa korkeakoulun tietokone itselle yöksi. En sitä oikein osannut käyttää, mutta avuksi tuli virtauslaboratorion johtajan 16—17-vuotias poika. Siinä sitten työnnettiin koneeseen reikäkortteja ja odoteltiin tuloksia.

DI Raimo Nurminen muistelee PIK-20:n ensilentoa, jonka hän sai tehtäväkseen.

– Se oli tosi kylmä päivä. En ole ikinä nähnyt niin innokasta porukkaa, jotka olivat mukana. Itse halusin olla hieman syrjässä ja keskittyä lentoon. Minulta on kysytty ”jännittikö”? No totta kai, mutta en ajatellut sitä. Ensimmäinen startti epäonnistui, mutta toisella kone nousi nätisti. Kun siivet saivat ilmaa alle, totesin heti, että tämä on hieno!

Nurminen lensi myös koneen koelennot tarkan ohjelman mukaan. Pari viikkoa ensilennosta hän joutui tekemään maastolaskun kynnöspellolle matkalla lehdistöesittelyyn Nummelaan. Siirtolennolla pilveä alitettaessa PIK-20 ohitti hinausköyden ja irtosi hinauksesta.

– Katsoin yhden pellon, johon suunnittelin laskua. Hinauskoneessa oli Miuku Hiedanpää, joka viestitti minulle, että se on ihan kuhmurainen, ota pyörä sisään. Tulin sitten ilman pyörää jäiselle ja pomppuiselle pellolle. Se oli kuin pulkka olisi heitetty mäkeen. Menin lopulta sähköpaimenenkin läpi, mutta koneeseen tuli vain vähäisiä naarmuja.

Pian koneesta kiinnostui vuonna 1966 perustettu Molino Oy ja koneen sarjatuotanto alkoi. Sen omistajaksi tuli 1976 Eiriavion Oy, myöhemmin EIRI Ky – Eiriavion. Valmistuksen päätehdas sijaitsi Jämijärvellä. Myöhemmin Hiedanpää työskenteli PIK 20-purjekoneen valmistajan Molino Oy:n tuotantopäällikkönä, koelentäjänä ja suunnittelijana sekä sittemmin tuotekehityspäällikkönä Eiriavionissa.

Kun uusi moottoripurjelentokonetyypin kehitystyö jäi ilman KTM:n tukea ja vanhan tyypin kysyntä hiipui, yhtiö päätyi tuotannon lopettamiseen. Tammikuussa 1981 PIK-20 EII -koneen valmistusoikeudet myytiin Sirenille Ranskaan.

Kolmannen polven purjelentäjä ja 50-vuotisjuhlan organisoinut Riku Rissanen lähestyy Jämin kenttää PIK-20:llä 10.10.2023. Juhlaväki siirtyy lähemmäksi kiitotietä ja kamerat naksuvat. Laskun jälkeen seuraavat aplodit.

Kiiltävä valkoinen, joulukuussa 1974 valmistunut suomalaisen lentokonevalmistuksen ylpeys, sarjanumeroltaan 15, työnnetään halliin. Moni ei uskoisi, että koneen maali on alkuperäinen.

– Jos tämä olisi saksalainen kone, olisi se maalattu jo kahteen kertaan. Tätä on vain hiottu ja kiillotettu, selvittää Rissanen. Sen pinta kestää muun muassa sen takia, että siihen on käytetty suunnittelija Korhosen mukaan erityistä hartsia.

PIK-20:n erikoisuus on, että ensimmäinen tarkastus sille pitää tehdä vasta 10 000 lentotunnin jälkeen.

– Koneen laskennallinen elinikä on 65 000 tuntia. Näitä lentää maailmalla vielä 250—300, Suomessa 30, niistä suurin osa B-malleja, 14 kappaletta. Ongelmahan on, että osia on vaikea saada. Niitä voi yrittää saada muista koneista ja hyväksyttää ne, selvittää Rissanen.

Sade- ja hyönteisherkkä

Kone ei ole helpoin lennettävä ja siksi monet kerhot ovat luopuneet niistä. Koneita meni paljon Ruotsiin, josta niitä on pikkuhiljaa hankittu takaisin Suomeen.

– Koneessahan ei ole oikein muuta ongelmaa kuin, että se ei kestä vettä eikä hyönteisiä. Sen lento-ominaisuudet heikkenevät heti, kun siipeen tulee jotain siihen kuulumatonta, Rissanen kertoo ja esittelee jälkeenpäin siipeen suunniteltua hyönteisten poistajaa, jota voidaan käyttää lennon aikana.

Jämin PIK-20:n 50-vuotistapaamisessa esitelmien ohella paikalla olleilta tulee paljon muistoja ja hauskoja anekdootteja. Kaikesta piirtyy kuva poikkeuksellisen innokkaista teekkareista ja muista projektissa olleista. Tuosta innokkuudesta syntyi taivaalle tähti, joka tuikkii sinisen taivaan alla vielä pitkään. Viime Jannen kisoissa oli jopa oma luokkansa PIK-20:lle. Mukana oli kuusi konetta.

– PIK-20 kyllä kestää, suunnittelijat ei, kiteyttää Hannu Korhonen hymyssä suin.