Suomalaista ilmatilaa hallitaan liikenne- ja viestintäministeriön perustamassa neuvottelukunnassa. Viime vuoden lopussa Ilmailuliitto
hyväksyttiin neuvottelukunnan asiantuntijajäseneksi.
– Silloin, kun puhutaan suomalaisen ilmatilan käytön suunnittelusta, meidän pitää olla mukana neuvotteluissa, Suomen Ilmailuliiton edunvalvonta-asiantuntija Juha Silvennoinen sanoo.
Suomalaisen ilmailun suunnittelun ja johtamisen erityispiirteenä on ollut viimeisen 20 vuoden aikana keskittyminen kaupallisen ja sotilasilmailun toimintaedellytysten turvaamiseen. Tehdyt ratkaisut ovat pienentäneet käytettävissä olevaa valvomatonta vapaata ilmatilaa ja lisänneet ilmatilan käytön hallinnan monimutkaisuutta ja byrokratiaa. Viime vuonna tähän tilanteeseen saatiin tervetullut muutos, kun Ilmailuliitto kutsuttiin ilmatilan hallinnan neuvottelukunnan asiantuntijajäseneksi.
Liikenne- ja viestintäministeriön asettaman neuvottelukunnan toimikausi on neljä vuotta ja sen nykyinen kokoonpano aloitti toimikautensa vuosi sitten.
– Yleis- ja harrasteilmailu eivät ole mukana neuvottelukunnassa, mutta olemme aktiivisesti ajaneet koko kuluneiden neljän vuoden ajan sitä, että myös me pääsemme vaikuttamaan ilmatilan hallintaan. Aina, kun meidän asiantuntemustamme tarvitaan, esimerkiksi ilmatilan suunnitteluun liittyvissä asioissa, meidät kutsutaan neuvottelukuntaan kuultavaksi, Silvennoinen sanoo.
Neuvottelukunta on osa Single European Sky -projektia, joten olisihan se erikoista, jos Suomen suurin käyttäjäryhmä eli yleis- ja harrasteilmailu eivät olisi edustettuina suunnittelussa.
– Meillä on Suomessa noin 1 400 ilma-alusta ja tuhansia harrastajia, joten oli hienoa, että pääsimme nyt mukaan.
Ilmailuliikennepalvelu englannin kielellä
Viime joulukuussa järjestetyssä Ilmatilan hallinnan neuvottelukunnassa käsiteltiin muun muassa englanninkielen käyttöä aluelennonjohdon ilmatilassa. Kokoukseen osallistui ensimmäisen kerran asiantuntijana myös Ilmailuliiton edustaja toiminnanjohtaja Timo Latikka.
Uuden asetuksen mukaisesti kuluvan vuoden aikana voimaan tulevan määräyksen mukaan kolmen kilometrin yläpuolella aluelennonjohdon ilmatilassa oltaessa ainoa virallinen ilmailukieli on englanti. Ennen kokousta liikenne- ja viestintäministeriö lähetti asetuksen lausuntokierrokselle.
– Ilmailuliitto totesi vastauksessaan, että se sopii meille, mutta silloin, kun meidän ei tarvitse mennä aluelennonjohdon taajuudelle, harrasteilmailun tulisi saada käyttää suomen kieltä. Samoin silloin, kun paikallinen lennonjohto varaa vaikkapa laskuvarjohyppykonetta varten tilan kentän päälle, ja kaikki liikennöinti tapahtuu paikallisesti, silloinkin tulisi voida käyttää suomea, Silvennoinen kuvailee.
– Meidän ehdotuksemme menivät läpi sellaisenaan ja tämä on hyvä esimerkki siitä, että asioita voidaan viedä eteenpäin yhteistyöllä, kaikkien vaatimukset huomioiden, kunhan vain päästään samaan pöytään suunnittelemaan.
Uusia haasteita ilmailun harrastajille
Tulevaisuudessa liikenteen vilkastumisen ja laitejärjestelmien kehittymisen myötä valvotussa ilmatilassa lentäminen vaatii harrastajilta uusia laitteita, jotka lisäävät harrastuksen kuluja sekä koulutustarpeita. Näissäkin asioissa Ilmailuliiton asiantuntijan rooli neuvottelukunnassa korostuu.
– Me haluamme olla mukana suunnittelemassa niitä menetelmiä, joita tarvitaan valvotussa ilmatilassa lentämiseen. Meillä on omat harrastusilmailulle tärkeät näkemyksemme, jotka haluamme tuoda esiin, kun asioista päätetään.
Hyvä esimerkki on siirtyminen tulevaisuudessa tiheämmän taajuusverkon radiolaitteisiin. Euroopassa muutos toteutettiin jo tämän vuoden alussa, mutta Suomi otti asiassa kymmenen vuoden siirtymäajan.
– Tämä oli eri toimijoiden yhteinen ponnistus. Me otamme uusia laitteita käyttöön vasta sitten, kun on oikeasti niiden aika. Euroopassa on erittäin vilkkaita ilmatilan osia, kun meillä Suomessa niitä ovat vain Helsingin tulo- ja lähtöväylät. Koko muu Suomi on harvaan liikennöityä aluetta”, Silvennoinen muistuttaa
Harraste-ilmailun prioriteettikausi
Ilmavoimien käyttöön tarkoitettu harjoitusilmatila on varattu talvikaudella heille 900 metristä ylöspäin. Kesällä ilmatilan alaraja nousee noin 2 000 metriin eli 6 500 jalkaan.
– Me olimme mukana tämän harjoitusilmatilan suunnitteluryhmässä ja saimme neuvoteltua toukokuun alusta syyskuun loppuun harrasteilmailulle prioriteettikauden, jollaista ei ole ollut ennen neuvottelukunnan aikaa. Me lomasuomalaiset veronmaksajat pääsemme nyt lentämään tällä alueella ristiin rastiin.
– Operatiivisia johtajia ei voi “pommittaa” puhelimitse, vaan lausunnot on annettava jo siellä, missä asioita suunnitellaan. Neuvottelukunta on ylin elin, jossa keskustellaan siitä, voidaanko asioissa etsiä myös muita tapoja toimia.
Puolustusvoimien miehittämättömän ilmailun harjoitusalueet kasvavat Silvennoisen mukaan räjähdysmäisesti.
– Koko Suomenlahden rannikko tulee täyteen näitä miehittämättömän ilmailun harjoitusalueita. Kysymys onkin nyt siitä, miten tämä maavoimien voimakkaasti kasvava ilmailu saadaan hallintaan.
Alueiden läpi saadaan uusimpien määräysten mukaan kuitenkin lentää, kunhan neuvotellaan alueen varoupseerin kanssa siitä, missä puolustusvoimien miehittämättömät ilma-alukset ovat.
– Näitä varauksia on myönnetty jo vuoden verran, vaikka vielä ei ole luotu edes yhteistoimintamenetelmiä. Seuraava iso asia tuleekin olemaan näistä yhteistoimintamenetelmistä, kuten esimerkiksi sanoista, sanonnoista, kutsumenetelmistä ja väistämistavoista sopiminen.
Tällä hetkellä puolustusvoimien harjoitusalueiden yläraja on 3 000 jalkaa, mutta esimerkiksi Lahden Hälvälän alueelle on tulossa huhtikuussa voimaan 5 000 jalan raja.
Se kiinnostaa harrasteilmailijoita, koska vähintään 80 prosenttia suomalaisesta harrasteilmailusta tapahtuu Vaasa-Imatra -linjan etelä-lounaispuolella. Samalla alueella sijaitsevat myös suurimmat purjelentokeskukset ja harrasteilmailukeskukset.
Hyvällä suunnittelulla tilaa kaikille ilmatilan käyttäjille
Kaupallinen ilmailu ja puolustusvoimat tarvitsevat oman tilansa taivaalla, mutta tilaa pitää riittää myös yleis- ja harrasteilmailulle. Puolustusvoimat pakkautuvat ruuhka-Suomeen, koska yhteiskunnan suojaamista harjoitellaan siellä, missä yhteiskunnan tärkeimmät elimet ovat. Samoin Helsingin ja Tampereen ilmatilaan eivät kaikki harrastajien purjekoneet mahdu.
– Meillä on ideoita, kuinka kaikille riittää tilaa. Kysymys on vain siitä, miten puolustusvoimien rauhanaikainen toiminta rytmitetään silloin, kun me olemme samalla alueella eli viikonloppuisin, erityisesti kesällä parhaimpaan loma-aikaan. Vuorolukuperiaatteella talvella on puolustusvoimien paikka paukuttaa, mutta kun me veronmaksajat olemme lomalla kesällä, silloin on muiden aika joustaa. Esimerkiksi rutiiniluonteisten toimintojen pitää silloin väistyä. Talvella puolustusvoimat saa tehdä ilmatilassa ihan mitä tahansa, koska silloin eivät harrasteilmailijat lennä. Juuri tällaisten asioiden suunnittelu samassa neuvottelupöydässä muiden ilmatilan käyttäjien kanssa on meille tärkeää, Silvennoinen kuvailee.
