Kun aloin muutama vuosi sitten kuvaa­maan tandemhyppyjä, onnistuin pari kertaa poistumaan lentokoneesta tismal­leen samalla hetkellä kuin tandempari. Päädyin vapaapudotuksen ensisekun­neilla niin sanotusti iholle. Se ei ole suo­tavaa, joten hyppymestari töni minut reippaalla kä­dellä kauemmas. Jos ei olisi töninyt, olisin saattanut sotkeutua pian uloshypyn jälkeen ilmavirtaan heitet­tävään apuvarjoon. Hyppy sujui onneksi ongelmitta. Sen ei silti voinut laskea menneen suunnitelman mu­kaan, joten pääsin täyttämään poikkeamailmoitusta.

Oma virhe tympi eikä tehnyt mieli kirjoittaa koko aiheesta riviäkään. Eihän kenellekään ollut käynyt mi­tään eikä suunnitelmissani todellakaan ollut tilanteen toistaminen. Turvallisuus oli kuitenkin vaarantunut ja ti­lanne piti raportoida. Kävimme uloshyppyä myös läpi koke­neemman kuvaajan kanssa ja seuraavalla kerralla osasin toimia oikein.

Kaudella 2017 hyppytoiminnan vaara­tilanteita tilastoitiin yhteensä 133 kappaletta. Laskuvarjotoimikunnan turvallisuusilmoitus­koneelle se on tavanomainen vuotuinen määrä. Ilmoittamatta kuitenkin saattoi jäädä hyvinkin olennaisia asioita, kuten eräs tapaus, jossa lentoko­neesta jouduttiin tekemään hätähyppy polttoaineen loputtua.

Jos bensa loppuu kesken hyppylennon, kasassa on joukko aineksia, joista voi pahimmillaan keittyä tuhoisa soppa. Tilanteeseen jouduttaessa on tapah­tunut jo useampi virhe, joiden ei pitäisi olla edes mahdollisia. Olennaista on, että sattunut raportoi­daan ja käsitellään, siitä vedetään johtopäätökset ja muutetaan tarvittaessa toimintamallia. Mikäli näin ei tehdä, oppimista ei tapahdu ja turvallisuus jää harhaksi.

Ilmailuliiton turvallisuutta edistävälle toimin­nalle on valtava tilaus. Harrasteilmailun vaara­tilanne- ja onnettomuustilastojen kokoamisesta ei vastaa nykyisellään mikään yksittäinen taho, saati että kaikkien lajien vaaratilanteita analysoitaisiin kootusti.

Liitto perusti ku­luvan vuoden alussa Turvallisuustoimikunnan, jossa ovat edustettuina kaikki sen kymmenen lajia. Tavoitteena on tuottaa yh­teinen järjestelmä, joka kerää vaara- ja onnettomuustilanteet saman katon alle analyysia ja oppimista varten.

Selvää on, että tehtävä on mittava. Kaikilla lajeilla ei vielä ole toimivaa rapor­tointijärjestelmää. Lisäksi lajit ja niille ominaiset riskit ovat hyvin erilaisia.

Työn kannustin on sen päämäärä: työkalu turval­lisuudenhallintaan, jotta kaikki harrastajat hyötyvät yhdessä kerätystä tiedosta ja riskitekijöihin pääs­tään kiinni proaktiivisesti. Kaikkia virheitä ei ole syytä tehdä itse oppiakseen jotakin.

Kirjoittaja on Ilmailuliiton hallituksen jäsen.