Kun aloin muutama vuosi sitten kuvaamaan tandemhyppyjä, onnistuin pari kertaa poistumaan lentokoneesta tismalleen samalla hetkellä kuin tandempari. Päädyin vapaapudotuksen ensisekunneilla niin sanotusti iholle. Se ei ole suotavaa, joten hyppymestari töni minut reippaalla kädellä kauemmas. Jos ei olisi töninyt, olisin saattanut sotkeutua pian uloshypyn jälkeen ilmavirtaan heitettävään apuvarjoon. Hyppy sujui onneksi ongelmitta. Sen ei silti voinut laskea menneen suunnitelman mukaan, joten pääsin täyttämään poikkeamailmoitusta.
Oma virhe tympi eikä tehnyt mieli kirjoittaa koko aiheesta riviäkään. Eihän kenellekään ollut käynyt mitään eikä suunnitelmissani todellakaan ollut tilanteen toistaminen. Turvallisuus oli kuitenkin vaarantunut ja tilanne piti raportoida. Kävimme uloshyppyä myös läpi kokeneemman kuvaajan kanssa ja seuraavalla kerralla osasin toimia oikein.
Kaudella 2017 hyppytoiminnan vaaratilanteita tilastoitiin yhteensä 133 kappaletta. Laskuvarjotoimikunnan turvallisuusilmoituskoneelle se on tavanomainen vuotuinen määrä. Ilmoittamatta kuitenkin saattoi jäädä hyvinkin olennaisia asioita, kuten eräs tapaus, jossa lentokoneesta jouduttiin tekemään hätähyppy polttoaineen loputtua.
Jos bensa loppuu kesken hyppylennon, kasassa on joukko aineksia, joista voi pahimmillaan keittyä tuhoisa soppa. Tilanteeseen jouduttaessa on tapahtunut jo useampi virhe, joiden ei pitäisi olla edes mahdollisia. Olennaista on, että sattunut raportoidaan ja käsitellään, siitä vedetään johtopäätökset ja muutetaan tarvittaessa toimintamallia. Mikäli näin ei tehdä, oppimista ei tapahdu ja turvallisuus jää harhaksi.
Ilmailuliiton turvallisuutta edistävälle toiminnalle on valtava tilaus. Harrasteilmailun vaaratilanne- ja onnettomuustilastojen kokoamisesta ei vastaa nykyisellään mikään yksittäinen taho, saati että kaikkien lajien vaaratilanteita analysoitaisiin kootusti.
Liitto perusti kuluvan vuoden alussa Turvallisuustoimikunnan, jossa ovat edustettuina kaikki sen kymmenen lajia. Tavoitteena on tuottaa yhteinen järjestelmä, joka kerää vaara- ja onnettomuustilanteet saman katon alle analyysia ja oppimista varten.
Selvää on, että tehtävä on mittava. Kaikilla lajeilla ei vielä ole toimivaa raportointijärjestelmää. Lisäksi lajit ja niille ominaiset riskit ovat hyvin erilaisia.
Työn kannustin on sen päämäärä: työkalu turvallisuudenhallintaan, jotta kaikki harrastajat hyötyvät yhdessä kerätystä tiedosta ja riskitekijöihin päästään kiinni proaktiivisesti. Kaikkia virheitä ei ole syytä tehdä itse oppiakseen jotakin.
Kirjoittaja on Ilmailuliiton hallituksen jäsen.





