Purjelentoharrastuksen ongelmat ovat laskeneet koneiden kysyntää. Uusinta huippukonetta joutuu silti jonottamaan kolme vuotta.

Klaus Holighausin kone katosi Alpeilla elokuun 9. päi­vänä 1994. Se löydettiin vasta kaksi päivää myöhemmin. Pilotti, kolminkertainen purjelennon Euroopan mestari, eturivin purjekone­suunnittelija ja maailman johtaviin kuuluvan purjekonevalmistajan omistaja ja toimitusjohtaja oli menehtynyt 54-vuotiaana.

Perheen, leski-Brigitten ja poikien, Tilon ja Ralfin, oli tehtävä vaikea päätös. Jatkaako vai luopuako isän firmasta, perinteisestä ja maineikkaasta Schempp-Hirthistä?

He päättivät yksimielisesti jatkaa. 25-vuo­tiaasta insinööristä Tilosta tuli toimitusjoh­taja firmaan, joka on yhä maailman suurin purjekoneiden valmistaja. Myös hänen äitinsä ja veljensä ovat edelleen aktiivisesti mukana yhtiön toiminnassa.

”Suurin syy jatkamiselle oli meidän kaik­kien intohimo purjelentoa kohtaan”, Tilo Holighaus sanoi Suomen Ilmailumuseon kahvilassa Vantaalla lokakuun puolivälissä. Hän vietti viikonlopun Suomen purjelento­maajoukkueen järjestämän vuotuisen tapaa­misen, Pakkasparlamentin, tähtivieraana.

Tilo Holighausin rakkaus lajiin on tehnyt hänestä myös ässäluokan kisapilotin. Hänen leipälajinsa on yhteislähdöllä lennettävät parinkymmenen koneen Grand Prix -kisat. Hän sijoittui Grand Prix -kisan MM-finaalissa Chilessä viime talvena 19 huippu­pilotin joukossa sijalle 9.

Valonpilkahdus uudesta koneesta

Rakkaus lajiin on ilmeisen välttämätöntä, sillä purjekoneiden rakentaminen ei ole helppoa bisnestä.

Markkinat ovat pienet. Krantut asiakkaat vaativat aina uusia ja entistä suorituskykyi­sempiä koneita. Tuotekehitys- ja tyyppihyväk­symiskulut ovat liikevaihtoon verrattuna erit­täin korkeat ja voittomarginaalit hyvin ohuita.

Viime vuodet ovat olleet erityisen han­kalia. Purjelennon globaali alakulo on pie­nentänyt kysyntää entisestään.

Holighausin mukaan Schempp-Hirth tekee nykyisin 80–90 konetta vuodessa, kun määrä aikaisemmin oli toista sataa. Kovin kilpailija Schleicher ilmoittaa omaksi tuotannokseen 70–80 konetta vuo­dessa.

Muutkin kuin tuotekehityskustannukset ovat nousussa. Talouden vahva nousukausi ei kuitenkaan ole lisännyt koneiden ky­syntää, koska ”ihmisillä on muutakin ajatel­tavaa kuin harrastus”.

Sen sijaan nousukausi on johtanut työ­voimapulaan ja sitä kautta myös palkkojen nousuun. Schempp-Hirthin sata, pomonsa mielestä erittäin ammattitaitoista työn­tekijää saa koko ajan houkuttelevia tar­jouksia muualta. Palkkakustannukset ovat nousseet kahdessa vuodessa kymmenen prosenttia.

Hyviäkin uutisia löytyy. Schempp-Hirth satsasi vuosien tuotekehityspanoksen uuteen 18- ja 15-metrin luokkien kisako­neeseen Ventus 3:een. Se perustuu vanhaan Ventukseen, jota tehdas on tehnyt eri ver­sioina jo 700 kappaletta.

Ventus 3 lensi ensimmäisen kokonaisen kilpailukautensa viime kesänä ja pärjäsi hyvin, mikä Holighausin mukaan on elin­tärkeätä tällaisen koneen markkinoinnin kannalta. Tilauksia tuli ropisten ja nyt toimi­tusaika on venynyt kolmeen vuoteen.

Jollakin muulla alalla valmistaja kiirehtisi tällaisessa kysyntätilanteessa nostamaan menestystuotteensa hintaa tai lisäämään tuotantokapasiteettia. Holighaus ei oikein voi tehdä kumpaakaan.

Hintakehitystä hillitsee kilpailu. Kapasiteettia on vaikea kasvattaa, koska purjekoneiden valmistaminen on yhä erittäin työvoimavaltaista tuotantoa. Automatisointia esimerkiksi maalaamossa on usein yritetty, mutta laihoin tuloksin.

Koneen valmistamiseen ja suurta tark­kuutta vaativaan viimeistelyyn kuluu yhä 300–500 työtuntia. Ne kaikki tehdään korkeiden työvoimakustannusten Saksassa. Ulkoistaminen halvempiin maihin ei ole houkutellut.

Ilmailumuseon pihamaalle oli tuotu Pakkasparlamentin rekvisiitaksi kaksikin Schempp-Hirthin Ventus-konetta. Kuvassa toimitusjohtaja testaa Hannu “Wille” Halosen viime keväänä hankkimaa Ventus 3 -mallia.

Moottorit tulevat

Tuotantomäärien vähentyminen ei välttä­mättä kuitenkaan näy tehtaan liikevaihdossa. Koneet ovat nimittäin keskimäärin entistä kalliimpia. Suurin yksittäinen syy on mootto­rien tulo ryminällä purjelentokoneisiin.

Holighausin mukaan jo yhdeksässä kym­menestä Schempp-Hirthin valmistamasta koneesta on moottori. Se voi olla tuttu, rungon päältä ylös nouseva järeä poltto­moottori, joka usein riittää myös lentoon­lähtöön maasta.

Entistä useammin se on sähkömoottori, joka pyörittää nokkaan asennettua, pientä potkuria. Tällaiset FES-koneet (Front Electric Sustainer) eivät yleensä lähde maasta omin avuin, mutta moottori voidaan käynnistää hyvin näppärästi maastolaskun uhatessa.

Schempp-Hirth tekee suoritusky­kyisiä koneita lähinnä kilpailukäyttöön. Nykytuotannon suosikkimallit ovat 18 metrin versio vakioluokan Discus 2:sta, 18-metrinen Ventus 3, josta on saatavissa versio myös 15 metrin luokkaan sekä kaksi­paikkaiset Arcus ja Duo Discus.

Arcus on puhdasverinen kisakone. Duo Discus sopii jatkokoulutukseen, mutta sitä käytetään Holighausin mukaan myös ker­hojen peruskoulutuksessa. Kone on helppo lentää ja sillä voi antaa myös syöksykierre­koulutusta.

Sekä Discusta että Ventusta saa myös 15-metrisillä siivillä, mutta kysyntä on lai­meaa.

”18-metriset ovat uusia suosikkikoneita”, Holighaus sanoo.

Liian painavia koneita

Schempp-Hirth ei ainakaan juuri nyt pa­nosta luokkajaon ääripäihin eli vakioluok­kaan ja avoimeen luokkaan. Avoimen luokan on Holighausin mukaan pilannut sääntö­muutos, joka nosti suurimman lentopainon 750 kilosta 850 kiloon. Isot valmistajat vastustivat muutosta, joka tuplasi avoimen luokan koneiden hinnat.

Holighaus pitää nykykoneiden lento­painoja ja samalla siipikuormituksia liian korkeina. Jos siipikuormitus rajoitettaisiin vaikkapa 50 kiloon neliöltä, valmistajat te­kisivät isompia siipiä. Koneiden lento-omi­naisuudet parantuisivat, ja koneet olisivat halvempia ja turvallisempia.

”Korkeat siipikuormitukset eivät sovi kerhokäyttöön”, Holighaus sanoo. Hänen uusimman menekkituotteensa Ventus 3:n siipikuormitus on ilman moottoriakin 55 kiloa neliölle.

Jos ovat koneet muuttuneet, niin ovat asiakkaatkin. Muutaman pilotin muodos­tama konekimppa on nousussa, perinteiset lentokerhot laskussa.

Lentäjien kokonaismäärä pienentyy, mutta jäljelle jäävät käyttävät koneitaan entistä aktiivisemmin. Kilpailumenestys on tärkeää, koska se auttaa osaltaan myös käytettyjen koneiden kysynnän ja arvon säilymistä.

Holighaus arvioi, että maailmalla lentää noin 6 000 Schempp-Hirthin valmistamaa purjelentokonetta. Niiden ylläpito on huonoa, mutta välttämätöntä bisnestä. Se on hänen mielestään eräänlaista sponsorointia urheilulle, jota Holighausin perhe niin sy­västi rakastaa.