Sodankylän Ilmailukerho on toiminut vuodesta 1965 Sodankylän monipuolisella lentopaikalla hyvien liikenneyhteyksien varrella. Kerho tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden harrastaa ilmailua monipuolisesti hyvissä olosuhteissa Keski-Lapin upeissa kesäisen keskiyön auringon maisemissa.
Kerhon toiminta on ollut vilkasta koko sen toiminta-ajan. Erityisesti alkuaikoina kerhon järjestämä Tintti-bingotoiminta Sodankylän alueella on ollut merkittävä taloudellinen mahdollistaja kerhon lentokaluston hankinnassa ja toiminnan aktiivisuuden lisääjänä. Bingotoiminnan pyörittäminen olikin ennen Lotto-aikakautta varsin tuottoisaa ja kerho saikin sillä hankittua varallisuutta lentokaluston hankintaan.
Kerholla on kaksi hyväkuntoista moottorilentokonetta Cessna C182 P Skylane ja Cessna F172 N Skyhawk II. Cessna C182 toimii pääasiassa purjelentokoneiden hinaustoiminnassa ja viranomaisjohteisessa lentotoiminnassa. Cessna F172 N on jäsenten harraste- ja koulutustoimintakäytössä. Kerhon kaksipaikkainen purjelentokone SF 34 B Delphin on osoittautunut tehokkaaksi koulutus- ja harjoituskoneeksi ja yksipaikkainen SZD 51-1 Junior harjoituspurjelentokone hienosti soveltuvaksi myös maaliinlaskujen harjoitteluun.
Kisoja, koulutusta, palolentoja ja tapahtumia
Sodankylän Ilmailukerho on toiminut alusta asti Suomen pohjoisimpana purjelentokerhona Sodankylän lentopaikalla. Kerho järjestää aktiivisesti myös lajin maaliinlaskukilpailuja. Pohjois-Suomen alueellahan on vain rajoitetusti maastolaskualueita, jolloin onnistuneen maaliinlaskun harjoittelun merkitys korostuu. Harjoittelun tuloksena kerho onkin saavuttanut useita SM-tason maaliinlaskumitaleja.
Moottorilentotoiminta on keskittynyt harrastelentämiseen ja koulutukseen sekä lähes koko toiminnan ajan metsäpalovalvontalentojen suorittamiseen Itä-Lapin alueella. Kerho on myös mukana Suomen Lentopelastusseuran aktiivisessa toiminnassa viranomaistoiminnan valmiusyksikkönä.
Sodankylän Ilmailukerho järjestää myös säännöllisesti ilmailutapahtumia Sodankylän lentopaikalla. Näillä tapahtumilla kerho haluaa tuoda esiin ilmailua harrasteena ja ammattina.
Seuraava kerhon järjestämä ilmailutapahtuma on Arctic Aviation Day 2025 Sodankylän lentopaikalla lauantaina 7.6.2025. Tapahtumaa vietetään yleisölle ilmaisena kutsutapahtumana, johon toivotaan mukaan runsaasti vierailevia ilma-aluksia. Lisätietoja löytyy kerhon verkkosivuilta www.sodik.fi.
Sodankylän Ilmailukerho on mukana Sodankylä Airport Technical Oy:n (ATS Oy) toiminnassa osaomistajana. ATS Oy:n toimintana on lentopaikalle luotu nyt muun muassa mittarilähestymisjärjestelmä ja se pyrkii yhteistyössä Sodankylän kunnan kanssa kehittämään monipuolista ilmaliikenneyhteyttä yhdessä ilmailuasiantuntijoidensa kanssa Sodankylään lisäten alueen nopeaa saavutettavuutta ja kiinnostavuutta. Lentopaikan käyttöä kehitetään myös yhdessä turvallisuus- ja pelastusviranomaisten sekä ilmailuteollisuuden kanssa, tavoitteena arktisen alueen monipuolisen testaus- ja tutkimustoiminnan varmistaminen Lapin keskeisellä alueella.
Lentopaikan synnystä Ilmailukerhon perustamiseen
Valtio perusti Sodankylän lentopaikan alkujaan Jäämerelle asti ulottuvan lentoliikennöinnin välilaskupaikaksi. Sodankylän lentopaikka päätettiin perustaa Rovaniemi—Ivalo—Petsamo-reitin välilaskupaikaksi ja rakennustyöt ajoittuivat vuosille 1938—40.
Lentoliikenne Sodankylän lentopaikalle alkoi kesällä 1940, vaikka rakennustyöt olivatkin vielä osin kesken. Lentopaikkaa käytettiin aluksi pääasiallisesti välilaskupaikkana ja muu lentoliikenne oli satunnaista. Lentoliikenne päättyi syksyllä 1940, mutta se aloitettiin uudelleen kesällä 1941. Liikenne päättyi kuitenkin pian uudestaan jatkosodan alettua kesäkuussa 1941.
Saksan ilmavoimat suorittivat syys-lokakuussa 1944 sotalentoja suomalaisia joukkoja vastaan ja käyttivät näillä lennoilla Sodankylän lentopaikkaa tukikohtanaan. Saksalaiset lähtivät Sodankylän lentopaikalta lokakuun puolivälissä 1944 etenevien suomalaisjoukkojen tieltä. Sodankylä ja lentopaikka saatiin suomalaisten haltuun 20.—21.10.1944. Lentopaikka oli tuolloin jo osittain hävitetty ja aurattu lentokelvottomaksi. Lentopaikka kunnostettiin vuoden 1944 lopulla, mutta sen käyttö oli vähäistä seuraavina vuosina. Ilmavoimat, yksityiset ilmailualan yrittäjät ja harvinaiset ilmailualan harrastajat käyttivät kenttää satunnaisesti.
Kerhokin kehittää lentopaikkaa
Lentopaikan käyttö alkoi lisääntyä Sodankylän Ilmailukerhon perustamisen myötä vuonna 1965. Kerho kunnosti kenttäaluetta edelleen lentotoimintansa käynnistymisen yhteydessä ja on ollut merkittävässä roolissa siitä lähtien Sodankylän lentopaikan kehittäjänä ja huoltajana koko toiminta-aikansa ajan.
Nyt Sodankylän kunnan omistama lentopaikka on hienossa kunnossa. 1500 metriä pitkä kiitotie, rullaustie ja asemataso on kestopäällystetty. Lentopaikka on varustettu suurteholähestymisvaloilla, kiitotievaloilla ja varavoimalla. Kiitotien molemmissa päissä on liukukulmavalot PAPI:t. Sodankylä Airport Technical Oy, ATS, teki mittarilähestymisjärjestelmän (RNP) kiitotien molempiin päihin vuoden 2022 aikana ja asematasovalot uusittiin ledeiksi. Asematason laajennus valmistui syksyllä 2024.
Myös Aslak-pelastushelikopteritoiminnan käynnistymisen yhteydessä 1998 Sodankylän Ilmailukerholla on ollut merkittävä asema. Kerhon lupakirjalentäjät toimivat mukana lennoilla lentoavustajina tuoden toimintaan monipuolisen alueellisen ilmailukokemuksen. Nykyään tätä tehtävää Aslakissa hoitaa viranhalijana Lapin pelastuslaitoksen pelastaja. Aslak-pelastushelikopteri on pitänyt Sodankylän lentopaikkaa tukikohtanaan yhtäjaksoisesti yli 25 vuoden ajan. Lapin Pelastushelikopterin Tuki ry:n ylläpitämä pelastushelikopteritoiminta on suorittanut jo yli 5000 pelastustehtävää keskeiseltä paikaltaan Lapin alueella.
Kaikki palot ovat aluksi pieniä
Sodankylän Ilmailukerho ry on suorittanut metsäpalovalvontalentoja lähes koko toiminta-aikansa laajan Itä-Lapin alueella. Valvontalennot ovat erityisen merkityksellisiä Lapin harvaan asutulla alueella, jossa ennakoivalla valvonnalla on suuri merkitys metsäpalojen rajaamisessa. Sammutusyksiköiden pääsy palopaikalle voi olla erittäin haastavaa, koska erämaa-alueen tieverkoston määrä on rajallinen ja heikkokuntoinen. Näin ollen pienten savuhavaintojen paikallistaminen alkuvaiheessa on merkittävästi edistänyt palojen sammuttamisessa onnistumisesta.
Mielestäni valtion järjestämän metsäpalolentotoiminnan järjestämisessä tulee käyttää jatkossakin alueellista asiantuntemusta ja kalustoa. Tämä koskee myös lentokalustoa, jolloin havainnot saadaan heti ja sammutus on tehokkaimmillaan pienissä, esimerkiksi ukkosen sytyttämien palojen rajaamisessa.
Näkemykseni on, että valtion tulisi järjestää metsäpalovalvontalennot jatkossa ainoastaan alueellisten yleishyödyllisten ilmailukerhojen suoritettaviksi. Tällöin varmistetaan samanaikaisesti kustannustehokkain alueellinen tuntemus paloalueen saavutettavuudesta ja käytettävien sammutusresurssien määrästä ja mahdollisuuksista päästä palopaikalle. Samalla huolehditaan yhdenvertaisesti koko maan kattavan yleishyödyllisten ilmailuyhdistysten taloudellisten ja taidollisten edellytysten varmistamisesta myös huoltovalmiuden näkökulmasta.
Kari Korvanen
