2010-luvun ilmailumuseotyö on muutakin kuin vanhojen lentokoneiden esilläpitoa. Museossa voi päätyä järjestämään esimerkiksi yhtä Suomen historian kunnianhimoisimmista lentonäytöshankkeista.
Ajatus kansallisesta ilmailumuseossa virisi Suomessa 1960-luvulla. Moottorilennon alkuajoista oli tällöin vierähtänyt jo yli puoli vuosisataa. Erityisesti ilmavoimat oli esimerkillisesti tallentanut kalustoaan jo 1920- ja 1930-luvuilla, joten Suomessa oli säilynyt useita ilmailuhistoriallisia harvinaisuuksia. Asianmukaiset säilytystilat kuitenkin puuttuivat, ja uudempi, sodanaikainen kalusto päätyi järjestelmällisesti romutettavaksi. ”Missä viipyy ilmailumuseo?” teekkaritkin kysyivät ja hinasivat vanhan Tiger Moth -koneen runkoa autonsa peräkärryssä.
Museotoiminnan käynnistäminen lankesi lopulta pienen, ilmailun kulttuuriperintöön vihkiytyneen vapaaehtoisjoukon harteille. Joulukuussa 1969 Helsingissä perustettiin Ilmailumuseoyhdistys ry., jonka tavoitteena oli valtakunnallisen ilmailumuseon luominen. Yhdistys sai tarkoitusta varten vuonna 1971 liikenneministeriöltä näyttelytilan Helsingin lentoaseman yhdyskäytävältä. Yhdistyksen ”Käytävänäyttely” avattiin kesäkuussa 1972.
Käytävänäyttely oli kuitenkin vasta alkua. Liikenneministeriön koolle kutsuma työryhmä jätti vuonna 1975 mietinnön valtakunnallisen ilmailumuseon perustamisedellytyksistä. Mietinnön perusteella Ilmailuhallitus luovutti vuonna 1978 Ilmailumuseoyhdistykselle tontin uuden museon rakentamiseksi. Tontti sijaitsi Helsinki-Vantaan lentokentän välittömässä läheisyydessä nykyisen Aviapoliksen alueella.
Rakennushanke toteutettiin ripeästi, ja uuden Suomen ilmailumuseon avajaisia vietettiin jo syyskuussa 1981. Samana kesänä Jyväskylän Tikkakoskella avattiin myös Keski-Suomen Ilmailumuseo, nykyinen Suomen Ilmavoimamuseo. Museoiden työnjako oli alun pitäen selvä: Keski-Suomen Ilmailumuseo erikoistui sotilasilmailun ja Ilmavoimien historiaan, kun Suomen Ilmailumuseon vastuualueella oli koko suomalaisen ilmailun kirjo.
Ilmailumuseoyhdistys vastasi museon toiminnasta aina 1990-luvulle saakka. Laajeneva toiminta ja tiukka taloustilanne loivat kuitenkin paineita omistusrakenteen muutokselle. Vuonna 1996 perustettiin Suomen Ilmailumuseosäätiö, jonka hallintaan Ilmailumuseo siirtyi. Säädekirjan allekirjoittivat perustajayhteisön ohella Finnair, Ilmailulaitos (myöhemmin Finavia), Suomen Ilmailuliitto, Valmet Lentokoneteollisuus (myöhemmin Patria) ja Vantaan kaupunki.
Opetusministeriö nimitti Suomen Ilmailumuseon vuodesta 1997 alkaen ilmailun valtakunnalliseksi erikoismuseoksi, jonka tehtävä on ohjata museotoimintaa omalla erikoisalallaan. Tällä hetkellä Suomessa toimiikin jo kuusi ilmailuaiheista museota. Näistä Suomen Ilmailumuseo ja Suomen Ilmavoimamuseo ovat valtionosuuden piiriin kuuluvia ammattimuseoita, muut yhdistysten ja perinnejärjestöjen museoita.
Nykyään Suomen Ilmailumuseon vakinaiseen henkilökuntaan kuuluu jo 11 henkilöä. Museo ei kuitenkaan ole unohtanut juuriaan vapaaehtoistyössä – Ilmailumuseossa tehdään edelleen vuosittain tuhansia tunteja vapaaehtoistyötä, ja vapaaehtoistoiminnassa se on suurin suomalainen ammattimuseo. Myös perustajayhteisö, Ilmailumuseoyhdistys, on edelleen tärkeä sidosryhmä museolle.
SIM 2020 – nyt tehdään uusi ilmailumuseo
Nyt, 2010-luvulla, suomalainen ilmailumuseokenttä painii jälleen samojen haasteiden edessä kuin aiemminkin – resurssit, erityisesti tilat, ovat tarpeisiin nähden niukkoja. Ajan hammas on purrut pahasti Suomen Ilmailumuseon 1980-luvulla rakennettuihin näyttelyhalleihin, ja nykyään Finavian nimiin siirtyneen tontin vuokrasopimuksen päättyminen häämöttää vuonna 2022. Muiden ilmailumuseoiden tilanne ei ole häävimpi – pahimmillaan pienten museoiden tulevaisuus on vaakalaudalla, mikä vaarantaa koko kansallisen ilmailun kulttuuriperinnön säilymisen.
Suomen Ilmailumuseo onkin koko 2010-luvun tehnyt määrätietoista työtä museon toiminnan ja suomalaisen ilmailuhistorian säilymisen varmistamiseksi. Museolla on meneillään SIM 2020 -hanke, jolla on kaksi kunnianhimoista tavoitetta: museon omien toimitilojen uusiminen Vantaan Aviapoliksessa ja uuden ilmailun kansallisen kokoelmakeskuksen perustaminen.
Museo suunnitteli pitkään nykyisten toimitilojensa peruskorjausta ja kasvojenkohotusta, mutta vuonna 2015 avautui mahdollisuus uudisrakennukseen nykyisen museon naapuritontille. Uudisrakennushankkeessa erityisesti alueen suurin maanomistaja Finavia on ollut aktiivinen – uudella Ilmailumuseolla on edellytykset nousta alueen valovoimaiseksi vetonaulaksi, joka tuo lisäarvoa myös ympäröivälle alueelle.
Kokoelmakeskushankkeen pohjaksi Ilmailumuseosäätiö osti vuonna 2016 Asikkalan kunnalta Vesivehmaan lentokentän vanhan lentokonehallin – nykyisen Päijät-Hämeen Ilmailumuseon hallin – maa-alueen vuokra- ja rakennusoikeuksineen. Tarkoitus on turvata Päijät-Hämeen Ilmailumuseon toiminnan jatkuminen, ja rakentaa museohallin rinnalle uusi säilytystila yhdessä muiden ilmailumuseoiden ja niiden taustayhteisöjen kanssa. Hanketta tukee Asikkalan kunta, jonka tavoitteena on aktiivisesti edistää Vesivehmaan lentokentän toimintaa.
Kuten kaikissa suurissa kulttuurihankkeissa, Ilmailumuseon uudishankkeessakin suurimmaksi kysymykseksi nousee raha. Suuret suunnitelmat edellyttävät suuria investointeja. Peruspääoman investoinneille tuovat museon nykyiset kiinteistöt, jotka ovat Suomen Ilmailumuseosäätiön omistuksessa. SIM 2020 -hanke pääsi syksyllä 2016 opetus- ja kulttuuriministeriön nelivuotiseen investointiohjelmaan, ja hanketta on tuettu peräti kahdella mittavalla lahjoituksella. Paljon työtä on kuitenkin vielä edessä, ennen kuin rakentaminen pääsee vauhtiin.
