Suomessa on kaksi maailman mittakaavassakin poikkeuksellista tuulitunnelia. Harrastajiin keskittyvään Aeronauticaan tulee harrastajia ympäri maailman; Fööni houkuttelee elämyslentäjiä keskeisellä sijainnilla Helsingissä.
Australialainen tuulitunnelivalmentaja Jimmy McCartney tsemppaa neljää oppilastaan Aeronautican sohvilla ja kehottaa muistamaan viikon aikana harjoitellut opit. Taustalla pöhisee 4,3 metriä halkaisijaltaan oleva tuulitunneli, jossa sveitsiläiset Anton Tatarchenko ja Mykhaylo Chapchidze treenaavat sittistä eli istuallaan lentämistä.
McCartneyn oppilaat ovat tulleet Kymeenlaakson Pyhtäälle Britanniasta. Heillä on takanaan viiden päivän treenileiri, jonka aikana jokainen oppilas on lentänyt tunnin päivässä. Nyt nelikolla on edessään leirin viimeinen vartti tuulitunnelissa.
– En olisi koskaan uskonut pystyväni oppimaan näitä asioita näin nopeasti, sanoo Alice Martin pukiessaan päälleen hyppypukua.
Hänellä on hypännyt reilut 200 laskuvarjohyppyä ja tavallisesti hän harrastaa muodostelmahyppäämistä 4-henkisessä joukkueessa. McCartneyn freefly-leirillä hän on kuitenkin harjoitellut muun muassa selkälentoa.
– Halusin kokeilla ja oppia jotain uutta, hän sanoo.
Ulkomaalaiset tykkäävät Aeronauticasta
Brittiryhmä tai sveitsiläiskaksikko eivät ole Pyhtäällä mitenkään poikkeuksellisia. Aeronauticassa harjoittelee viikoittain tuulitunneliharrastajia ympäri maailmaa. Useimmat leireilevät noin viikon kerrallaan.
– 90 prosenttia meidän asiakkaista on ulkomaalaisia, toimitusjohtaja Atte Korjula sanoo.
Hiukan poikkeuksellista sen sijaan on, että harrastajamäärältään ja väkiluvultaan pienessä Suomessa on kaksi tuulitunnelia vain noin tunnin ajomatkan päässä toisistaan. Helsinki–Virolahti-moottoritien varressa sijaitsevan Aeronautican lisäksi Helsingissä on vapaalentotunneli Fööni.
Salaisuus lienee erikoistuminen.
Aeronautica on erikoistunut tuulitunneliharrastajiin ja tarjoaa treenimahdollisuuden lisäksi majoituksen, ruokailut ja oheisohjelmaa saman katon alla. Se on harrastajien keskuudessa tykätty yhdistelmä.
– Voimme lentää päivällä, ottaa illalla porukalla oluet ravintolassa ja majoittua täällä, kaikki samassa rakennuksessa. Toki myös edullinen lentohinta houkuttelee, McCartney toteaa.
Korjula myöntää välillä miettineensä, miksi joku tunneliharrastaja keskeltä Yhdysvaltoja tai useamman tunnin lentomatkan päästä Keski-Euroopasta tulee 5 000 asukkaan Pyhtäälle.
– Mutta Suomi on eksoottinen kohde. Monet ovat talvella haltioissaan lumesta, kesällä siitä, että voi mennä kansallispuistoon tai Kymijoelle melomaan. Jo saunakin on monelle ulkomaalaiselle elämys.
Fööni on lähellä keskustaa
Aeronautican erikoistuminen vain tuulitunneliharrastajiin on maailmallakin poikkeuksellista, sillä usein iso osa tuulitunneleiden asiakkaista on elämyslentäjiä – heitä, jotka haluavat kokeilla vapaapudotuksen tunnetta turvallisesti ja hallitusti.
Helsingissä Föönissä käy harrastajien lisäksi huomattavasti määrä ensikertalaisia elämyslentäjiä.
– Jos meillä 22 000 kävijää vuodessa, niin niistä 20 000 on ensikertalaisia, 2000 harrastajia, Föönin perustaja Mauri Väistö sanoo.
Siihen vaikuttaa ennen kaikkea keskeinen sijainti Redin ostoskeskuksessa Kalasatamassa.
– Ostoskeskuksessa olevia tunneleita on maailmassa muutamia, mutta siinä olemme poikkeuksellinen koko maailmassa, että näin lähellä keskustaa ja keskellä asuinaluetta ei ole muita.
Väistön mukaan helppo saavutettavuus on houkutellut myös harrastamaan tuulitunnelilentämistä säännöllisesti. Osa harrastajista tulee tunneliin kerran viikossa ja lentää 20 minuuttia kerrallaan.
– Perinteinen sählyvuoro on ikään kuin vaihdettu viikoittaiseen lentovuoroon, Väistö vertaa.
Aeronautica ja Fööni keskustelevat jonkin verran esimerkiksi kilpailujen ympärillä ja harrastaja-asioissa. Kahden tunnelin tilanne luo kuitenkin väkisin pienen kilpailutilanteen.
– Totta kai. Olemme kaksi eri firmaa samalla alalla, Väistö sanoo.
Korjula näkee, että tunnelit tukevat toisiaan hyvällä tavalla.
– Tilanne on hyvä. On ainakin valinnanvaraa.
Jimmy McCartney on koutsannut Suomessa molemmissa tunneleissa.
– Föönin tunneli on tasaisempi lentää ja teknologialtaan parempi, mutta Aeronautican tilat ovat mahtavat. Tässä on vähän kuin vertailisi Porschea ja Ferraria, McCartney kiteyttää.
Kasvava laji
Tuulitunnelilentäminen on kasvava laji. Tilastojen mukaan vuonna 2010 maailmassa oli noin 50 tuulitunnelia, tällä hetkellä niitä on 250.
Uusia tunneleita rakennetaan maailmalla vilkkaasti taas pahimman koronanotkahduksen jälkeen. Yksin vuonna 2022 rakenteilla oli 47 tunnelia.
– Ihmiset haluavat uusia kokemuksia, laji sopii ihmisten aikatauluihin ja sitä voi harrastaa milloin vain. Ei tarvitse odottaa kentän laidalla sopivaa hyppykeliä, kuten laskuvarjohyppäämisessä, pohtii Väistö syitä lajin kasvulle.
Suomeen kolmatta tunnelia tuskin ihan heti tulee.
– Kun suunnittelimme Fööniä, saimme monesti kuulla epäileviä puheita siitä, kannattako se Helsingissa. Pitäisi kuulemma olla ainakin kahden miljoonan asukkaan alue, että tuulitunnelin perustaminen kannattaa. Siinä saa siis kovasti Exceliä pyöritellä, jos meinaa perustaa tuulitunnelin jonnekin pikkukaupunkiin, Väistö nauraa.
