Taitolennon SM- ja PM-kisat heinäkuun loppupuolella pitivät lajin harrastajat liikkeellä Vesivehmaalla ja Tanskan Skivessä. SM-kisojen järjestelyvastuussa ollut Urheilutaitolentäjät ry. suunnitteli kilpailujen pitämistä Jämin lentokeskuksessa, jolla on pitkät perinteet kisojen pitopaikkana. Nyt edessä oli kuitenkin positiivinen ongelma: Jämin lisääntynyt lentotoiminta yhdessä paikallisen ja taitolentäjien kasvaneen kalustomäärän kanssa muodosti pulman riittävästä hallitilasta. Paikaksi valikoitui Vesivehmaa, jossa toimii myös toimelias taitolentoyhteisö.
Maastoon merkitty taitolentoboksi ehostettiin kisakuntoon talkooporukan voimin, joten kaikki oli valmista heinäkuun 20. päivänä, jolloin SM-kisa alkoi. Paikalla oli parikymmentä kilpailijaa ja kisa järjestettiin yhdistettynä sekä moottori- että purjetaitolentäjille. Aamun matalan pilvipohjan noustua riittävästi kilpailu pyörähti käyntiin. Päivän kuluessa saatiin lennettyä tunnetut ohjelmat ja kilpailijat saattoivat aloittaa valmistautumisen seuraavan päivän vapaaohjelmien lentämiseen.
Kisapäivä alkoi tuttuun tapaan pienellä odottelulla. Lentotoiminta saatiin kuitenkin käyntiin ja päivän päätteeksi vapaaohjelmat oli saatu lennettyä. Organisaatio ja kilpailijat olivat tyytyväisiä, sillä nyt kisoilla oli SM-arvo. Useassa luokassa kisa oli tiukka, ja lauantaille odoteltiinkin vielä lentokeliä, jotta päästäisiin lentämään tuntemattomat ohjelmat.
Kilpailijat saivat ohjelman käsiinsä 24 tuntia ennen suoritusta, eikä lentosarjaa voinut harjoitella muutoin kuin mielikuvaharjoituksena. Tuntemattomat ohjelmat ovat usein vaativia lennettäviä siitä syystä, että yksin päätös oikeasta korkeudesta lentosarjan aloittamisessa saattaa olla ratkaiseva suorituksen onnistumisesta. Tuntemattomat ohjelmat usein ratkaisevatkin kilpailut, ja näin kävi myös SM-kisoissa.
Yhteistyö Vesivehmaan ilmailijoiden kanssa sujui hyvin ja tilaa järjestyi niin organisaation kuin koneiden käyttöön. Myös tulospalvelu pelasi lähes reaaliajassa. Erityisen ilahduttavaa oli nähdä uusia kasvoja kisassa. Kokkolan Christen Eagle -teamin Ari-Jukka Luomarannan johdolla peruskorjattu kone oli niin taidokkaasti käsityönä entisöity, että siipien lamelleista saattoi lähes kuulla kitaran soinnin. Vilkaisu Sportsman-luokan tulosluetteloon todisti, että lentäminen sujuu tiimiltä koneenrakennuksen lisäksi.
Palkintojenjaosta suoraan PM-kisoihin
SM-kisojen palkintojenjaon jälkeen kisakansa saattoi tyytyväisenä hajaantua tahoilleen. Osalle joukosta alkoi kuitenkin valmistautuminen seuraavaan koitokseen. Kilpailijat Harri Kanto, Robert Obolgogiani, Tapio Pitkänen sekä Tero Vallas olivat päättäneet lähteä PM-kisoihin Tanskan Skiveen. Näin saatiin power-puolen kisoihin edustus sekä Intermediate- että PM-tason korkeimpaan, Advanced-luokkaan. Matkaan lähdettiin tiistaina 25. heinäkuuta.
Matka taittui osastoa lentäen Obolgogianin ja Pitkäsen lentäessä Extralla 330:llä ja Vallaksen CAP 231:llä. Hyvällä säällä myös siirtolento kisapaikalle oli elämys, tiivis pulja saaristomerellä ja Maarianhaminan välilaskun jälkeen Tukholman saariston huikeat maisemat tarjosivat silmänruokaa Jönköpingiä kohti suunnistettaessa. Perille Skiveen saavuttiin lopulta illalla ja majoittautumisen jälkeen alkoi valmistautuminen keskiviikon harjoituspäivään.
Kisat alkoivat torstaina ja jatkuivat lauantaihin saakka. SM-kisojen tapaan lennettiin kolme eri ohjelmaa ja kilpailu oli tiukka. Lähes jokainen suomalainen joutui haasteisiin ajoittaisten, boksissa matalalla seilaavien pilvien takia.
Ikävää oli, että asia aiheutti hapuilua myös tuomarilinjalla, kun kisassa käytettyjä IAC:n sääntöjä ei kaikilta osin tunnettu. Kokonaisuus oli kuitenkin tulosluettelossa hyvä. Advanced- luokan mestariksi selvisi Tero Vallas. Tapio Pitkänen sijoittui samassa luokassa pronssille. Intermediate-luokassa Harri Kanto sijoittui toiseksi ja Robert Obolgogiani kolmanneksi. Suomen joukkue kokonaisuutena oli kilpailun menestynein joukkue.
