Hämeenlinnassa 1975 syntynyt Jukka Holttinen halusi jo pienestä pitäen päästä hyppäämään. Onneksi vanhemmat ymmärsivät, ja Holttinen pääsi isänsä maksamalle hyppykurssille kevällä 1991. Kanta-Hämeen Laskuvarjourheilijoilla oli sillon käytössään oveton Cessna C-172 mutta se ei menoa haitannut. Kouluttajana toimi nykyisin kuumailmapalloallalla toimiva Olli Luoma.

Holttinen kertoo, ettei ensimmäinen hyppy erityisesti jännittänyt tai pelottanut, mutta seuraavat 20 kylläkin pelottivat. Niistä pääsi yli hyppäämällä. Ensimmäisenä hyppyvuonna hyppyjä tuli 45 joka on hyvä määrä oppilaalle. Lupakirjan saatuaan hän jatkoi hyppäämistä pääsääntöisesti kotikerhollaan Räyskälässä. Hypyistä osa oli myös kupukuviohyppyjä. Niinpä Holttinen osallistui kesällä 1999 muiden kerholaisten mukana 17 hyppääjän ennätystimanttiin. Se oli kerhoennätys, mutta samalla myös Suomen ja pohjoismaiden ennätys. Ennätys on voimassa vieläkin. Joulukuussa 1999 hän oli jo Floridassa ollen mukana muun muassa kolmella 40-way timanttiyrityksellä. Rotaatiohyppyjen SM-kilpailuihin hän ehti osallistua kerran.

Holttisella oli Hämeenlinnassa vakituinen työpaikka, mutta mieli veti maailmalle. Hän pelkäsi jäävänsä työhön jumiin, jos pysyisi siinä pitkään. Niinpä hän jätti Suomen ja Hämeenlinnan ja suuntasi maailmalle. Halu hypätä, nähdä maailmaa, seikkailla ja siinä sivussa oppia englantia olivat rohkean päätöksen syyt.
Floridassa meni pari talvea pakkaillessa varjoja. Sitten osui kohdalle mahdollisuus käydä tandemmestarihyppykurssi, joka vei miehen mukanaan. Holttinen kävi tandemhyppymestarikurssin Lake Walesissa Floridassa tammikuussa 2000. Hyppyjä ennen kurssia oli kertynyt noin 750. Kelpoisuuden saatuaan hän on toiminut tandemhyppymestarina Yhdysvaltojen lisäksi ensin Hollannissa ja sitten Thaimaassa. Lisäksi hän on hypännyt tandemeita Thaimaan naapurimaissa Laosissa sekä Malesiassa. Ensimmäiset omat tandemvarusteet hän hankki vuonna 2004. Heti seuraavana vuonna Holttinen osti kaksi tandempakettia lisää. Tällä hetkellä hänellä ei ole omia varusteita, joskin hyppykeskuksella on vielä yksi hänen vanhoista tandempaketeista käytössä.

Maailmaa on tullut nähtyä muutenkin, sillä hyppyjä Holttinen on hypännyt jo kymmenessä maassa. Pohjoismaiden lisäksi naapurimaista listalta löytyy Venäjä ja Viro. Monille suomalaisille eksoottisin paikka on varmaankin KotaKinabalu Borneon saari Malesiassa. Siellä Holttinen kävi hyppäämässä tandemhyppyjä alkuvuodesta 2002 Exotic Sky Adventures Borneo -boogien yhteydessä. Sillä reissulla tuli 34 tandemia. Hyppykoneesta ovat monet muut hyppääjät helposti kateellisia, sillä Borneossa hypättiin C-130 Hercules koneesta. Ensihypyllä Holttisen tandemin kuvaajana toimi muuan Norman Kent. Kent on eräs tunnetuimmista hyppykuvaajista maailmalla.

Ammattilaisen arkea

Ammattilaisen päivä on muutakin kuin hyppäämistä. Holttinen omistaa Skydive Pattaya Co., Ltd firman ja laskuttaa töistään Thai Sky Adventures Co. -firmaa. Hänen työviikko on kuusipäiväinen, keskiviikosta maanantaihin. Tiistaisin hyppykeskus on kiinni koneen huoltopäivän takia. Käytössä on yksi Turbo Porter, mutta toinen kone on par’aikaa tulossa.

Aamuisin Holttinen ajelee moottoripyörällä tapaamispaikalle. Sieltä lähtee minibussi hyppykeskukseen kello 7. Matkalla poiketaan aamukahville. Kentälle, jonne on matkaa noin 40 kilometriä, saavutaan kahdeksaksi. Siellä ovat jo kiinalaiset tandemasiakkaat odottamassa. Holttinen avaa manifestin ja kirjoittaa tandemit hyppyjärjestykseen valkotaululle kaikkien nähtäville. Listaan hän lisää hyppymestarit ja videokuvaajat. Muutamia välipokia varataan hupihyppääjille sekä oppilaille. Koulutusmuotona hyppykeskuksella on AFF, josta Suomessa käytetään nimitystä NOpeutettu VApaapudotus (NOVA). Normaali hyppykorkeus vaihtelee 3–4 000 metrin välillä ilmatilan käytettävyyden mukaan. Tandemhyppy maksaa 10 950 THB eli noin 280 euroa. Se on paikalliseen tulotasoon nähden kallista.

Hyppykeskuksella Holttisen tehtäviin kuuluu myös uusien vierailijoiden ohjaus, varusteiden ja papereiden tarkistus. Samoin hän selvittää paikan säännöt ja toimintakuviot. Lisäksi tehtäviin kuuluu oppilaiden ja vierailijoiden hyppylippujen vastaanotto. Eli tehtävät ovat kotoisesti sanottuna manifestitoiminta. Siinä välissä hän ehtii hypätä keskimäärin kuusi tandemia! Hyppypäivinä kentällä hypätään 18–33 pokaa.

Lisäksi Holttisen toimenkuvaan kuuluu yleinen hyppyturvallisuus. Siihen kuuluu oleellisesti sään kehityksen seuraaminen.

Hyppykeliä pitää pitää silmällä, sillä Thaimaan sateet ovat rankkoja kuuroja joten niitä on syytä varoa. Paikallisen meteorologian laitoksen tutkakuva on tuttu ja tarkka, Holttinen kertoo.

Päivän lopussa Holttinen ottaa kuvan valkotaulusta, jossa on kaikki hypätyt pokat ja lähettää sen itselleen sähköpostitse. Illan hämärtyessä hän kirjoittaa hypätyt pokat paperille, joista hän laskee viikottain henkilökunnan hypyt ja palkat. Toistaiseksi hyppykeskuksessa ei ole käytössä sähköistä manifestiohjelmaa.

Hyppykeskus on meikäläisittäin todella aktiivinen. Vuosittainen hyppymäärä on enemmän mitä koko Suomessa hypätään, eli noin 50 000 hyppyä vuodessa. Näistä tandemhyppyjä on suunnilleen 12 000. Suomessa hypättiin viime vuonna vain liki 39 000 hyppyä, joista 1 500 oli tandemeita. Thaimaassa pääosa tandemhyppääjistä tulee Kiinasta jossa vastaavaa palvelua ei juuriaan ole tarjolla. Holttisen oma ennätys on 20 tandemhyppyä päivässä. Aktiivisimmillaan tandemhyppyjä on tullut kuukaudessa reilut 200. Nykyisin hän ei enää pakkaa omia tandemvarjojaan. Hyppykeskuksella on töissä ammattilaisia varjonpakkaajia, jotka eivät ole itse edes hyppääjiä. Nykyisestä hyppyaktiivisuudesta kertoo hyvin se, että tammikuussa 2017 Holttiselle tuli täyteen 
9 000 hyppyä ja heinäkuussa hän rikkoi jo 10 000 hypyn rajan. Se tarkoittaa kuudessa kuukaudessa yli tuhatta hyppyä.

Thaimaan byrokratia poikkeaa suomalaisesta melko paljon. Käytännössä oman firman pyörittäminen Thaimaassa ilman paikallista apua ei onnistu. Niinpä Holttisella on esimerkiksi paikallinen kirjanpitäjä. Myös viisumiasiat on hoidettava kunnolla. Luvattomalla työnteolla on lyhyet toimintaedellytykset.

Vaaratilanteita

Jukka Holttisen reiluun 9 500 tandemhyppyyn mahtuu myös muutamia varavarjonkäyttötilanteita. Niitä on yhteensä hänellä kuusi. Näistä yhdellä hän joutui laskeutumaan kentän vieressä olevaan järveen kahden soutuveneen väliin. Apu oli siten paikalla vajaassa minuutissa.

Puolen tunnin päästä tästä olin taas taivaalla, hän kertoo.

Vaarallisin tilanne tapahtui vuonna 2003. Silloin Holttinen hyppäsi Norman Islander -koneesta. Kyseinen kone on kaksimoottorinen noin kymmenpaikkainen pienkone. Koneen väärien laippa-asetusten takia pilotti joutui tekemään pakkolaskun heti lentoonlähdön jälkeen. Kone romuttui korjauskelvottomaksi, mutta kyydissä olleet yhdeksän hyppääjää pilotin lisäksi selvisivät käytännössä säikähdyksellä. Tapaus uutisoitiin myös Suomen iltapäivälehdissä.

Toinen selvä vaaratilanne tapahtui Hollannissa. Yllättävä tuulenmuutos aiheutti sen, että koko pokan kuusi tandemparia sekä pari yksittäistä hyppääjää joutuivat laskeutumaan mereen 500 metrin päähän rannasta. Onneksi alueella oli juuri kadonnutta venettä etsivä rannikkovartioston vene, joka pelasti hyppääjät. Texelissä tandemmatkustajilla oli turvanaan rintahihnassa kelluntaliivi. Tandemin varavarjo piti hyppymestaria pinnalla tarvittavan kymmenen minuutin ajan.

Tee työtä, josta pidät

Työ työnä, mutta pitää siitä nauttiakin! Yksittäisiä muistoja on lukematon määrä mutta parasta tässä on se, että hyppy on aina ainutlaatuinen kokemus tandemoppilaalle, Holttinen kertoo.

Se on pääsääntöisesti heille rajojen kokeilua ja sellaista, mitä he eivät ole koskaan aikaisemmin tehneet. Päivittäin minulle kerrotaan varjon ollessa turvallisesti auki, että tämä työ on varmasti maailman parasta. Teen aina parhaani, että asiakkaalla olisi turvallinen ja mielekäs kokemus.

Vaikka urheiluhyppääminen onkin muuttunut paljon, niin Holttisen mielestä itse tandemhyppääminen ei ole muuttunut vuosien saatossa. Vain varusteet ovat kehittyneet turvallisemmiksi ja mukavammiksi.

Tandemhyppääminen on Aasiassa vielä uusi juttu ja asiakaspohjaa alueella on paljon. Lisäksi tämä on mielenkiintoinen ja antoisa ammatti, jota robotti ei voi korvata tulevaisuudessa, Holttinen lopuksi toteaa.