Traficom on päivittänyt suomalaiset lentokelpoisuusvaatimukset ultrakevyille ja harrasterakenteisille lentokoneille. Vaatimukset tunnetaan nimellä Suomalaisten ultrakevyiden ja harrasterakenteisten lentokoneiden tarkastuskäsikirja.
Tarkastuskäsikirjaa sovelletaan kaupallisesti valmistetuille ultrakevyille lentokoneille suomalaisen tyyppitodistuksen myöntämiseksi sekä harrasterakenteisille lentokoneille, jotka hyväksytään yksilöittäin.
Päivityksessä on pyritty yhdenmukaisuuteen saksalaisen vastaavan normin kanssa ja sisällytetty myös sähköisellä voimalinjalla varustettuja lentokoneita koskevat vaatimukset. Edellinen päivitys oli julkaistu vuonna 2003 ja kehitystä on sen jälkeen ehtinyt tapahtua, joten päivitykselle oli selkä tarve. Päivitettyä tarkastuskäsikirjaa sovelletaan uusiin hyväksymishakemuksiin. Aiemman version perusteella myönnettyihin hyväksyntöihin sitä ei sovelleta takautuvasti.
Ultrakevyet ja harrasterakenteiset ilma-alukset ovat kansallisen sääntelyn alaisia ilma-aluksia, mikä tarkoittaa sitä, että jokainen valtio päättää itse omalla alueellaan sovellettavista lentokelpoisuusvaatimuksista näille ilma-aluksille. Niille sovelletaan yleisesti kevyempää sääntelyä, joka ei täytä kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen vaatimuksia lentokelpoisuudesta muun muassa tyyppihyväksynnän osalta. Koska ultrakevyille ilma-aluksille ei ole mitään muutakaan kansainvälistä sopimusta, voi vaatimukset ja niiden toimeenpanon varmistaminen vaihdella eri maissa laajallakin skaalalla ja yhden valtion vaatimusten täyttäminen ei takaa toisen valtion vaatimusten täyttämistä. Näistä syistä näiden ilma-alusten hyväksynnät ovat sellaisenaan voimassa lähtökohtaisesti vain sen valtion alueella, joka hyväksynnän on myöntänyt.
Noudattaa Saksan linjaa
Yhdenmukaisuus saksalaisen normin kanssa helpottaa sen mukaisesti myönnettyjen tyyppitodistusten validointia Suomessa, kun suomalaisia lisävaatimuksia tai muutoin poikkeavia vaatimuksia on mahdollisimman vähän. Jos vielä voimme luottaa ulkomaisen viranomaisen hyväksynnän tason vastaavan suomalaista, niin hakijan ei tarvitse toimittaa suomalaisen tyyppitodistuksen myöntämistä varten kaikkea todistusaineistoa vaatimustenmukaisuudesta, joka on jo aiemmin toimitettu ulkomaiselle viranomaiselle, vaan voimme perustaa suomalaisen tyyppitodistuksen suurelta osin ulkomaiseen tyyppitodistukseen. Joitain kansallisia eroja silti aina väistämättä jää, esimerkiksi ohjekirjojen hyväksytyt kielet vaihtelevat maittain.
