Uusi komentaja Pasi Jokinen on avainasemassa, kun Suomeen muodostetaan tulevaisuuden moderneja ilmavoimia. Hänen toimikaudellaan uusien hävittäjien hankinta etenee, mutta ilmavoimat seuraa tiiviisti myös drone- ja satelliittiteknologian kehitystä.
Teini-ikäisenä Pasi Jokinen lähti kotikunnastaan Iitistä vuodeksi vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Heti ensimmäisellä viikolla Jokisen isäntäperheen isä vei hänet Yhdysvaltain ilmavoimien museoon Daytoniin, Ohioon. Siellä nuorukainen pääsi tutustumaan ilmailun historiasta ja kehityksestä kertoviin näyttelyihin, jotka vahvistivat jo orastavaa kiinnostusta ilmailua kohtaan.
Kolme vuosikymmentä myöhemmin Jokinen on Suomen Ilmavoimien uusi komentaja – aikana, jolloin teknologian edistysaskeleet ovat muokkaamassa käsitystä maan ilmatilasta ja sen käytöstä pitkälle tulevaisuuteen.
”Me olemme ilmavoimalaisia ja työskentelemme ilmatilassa. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä kaikkia taistelutilan ulottuvuuksia, sillä tapahtumat maalla, merellä, ilmassa, avaruudessa sekä kyber- ja informaatioavaruudessa vaikuttavat toisiinsa”, Jokinen sanoo.
Toimikautensa aikana nyt 52-vuotias kenraalimajuri valvoo HX-projektin etenemistä eli siirtymää ilmavoimien ikääntyvästä Boeing F/A-18C/D Hornet -monitoimihävittäjäkalustosta nykyaikaisempiin, teknologisesti edistyneempiin hävittäjiin.
Jokisella onkin keskeinen rooli ratkaistaessa menetelmiä, joilla Suomen ilmatilan alueellista koskemattomuutta valvotaan ja turvataan jatkossa – tapahtuuko se perinteisin menetelmin, AWACS-tutkalentokoneilla ja maa-asemilla vai avaruudesta satelliitin kautta.
Kun tähän yhdistetään vielä nopeasti kehittyvät dronet, tekoälysovellukset sekä digitalisaatio, Jokinen on ensimmäinen tulevaisuuden ilmavoimien komentaja – ja siinä roolissaan hänellä on mahdollisuus määritellä, mitä nämä tulevaisuuden modernit ilmavoimat käytännössä oikein tarkoittavat.
Hawkeista MiG:iin ja Hornetiin
Jokisesta tuli järjestyksessä Ilmavoimien 22. komentaja 1. huhtikuuta, kun hänen edeltäjänsä, kenraalimajuri Sampo Eskelinen jäi eläkkeelle. Varusmiespalveluksensa Jokinen aloitti laskuvarjojääkärinä, mutta paikan avauduttua ilmavoimien lentoreserviupseerikurssilta hän siirtyi sinne ja edelleen kadettikouluun vuonna 1988.
Lentoreserviupseerikurssin jälkeen hän lensi jonkin aikaa Cessna 172 -koneella, mutta huomasi pian, ettei harrasteilmailu ollut hänen juttunsa.
”Oli toki hienoa nähdä asiat ilmasta käsin, mutta se ei ollut minua varten. Tarvitsin lentämiselle tarkoituksenmukaisuutta ja tehtävän”, Jokinen kuvailee.
Tarpeellinen tehtävän tunne löytyi hävittäjän ohjaamosta, kun Jokinen aloitti lennot BAE Hawk -suihkuharjoituskoneella. Hawkit vaihtuivat ajan myötä ensin MiG-21:een ja myöhemmin F-18 Hornetiin. Vuonna 1998 Jokinen oli edennyt urallaan jo Karjalan lennoston Hävittäjälentolaivue 31:n lentueen päälliköksi.
Kun pitkän linjan hävittäjäohjaajalta kysyy, miltä tuntuu lentää sellaista konetta, tuntemuksia onkin vaikea pukea sanoiksi.
”Se, että pääsee näkemään auringon joka päivä, on hienoa. Siitä ei tässä maassa niin usein pääse nauttimaan”, Jokinen sanoo lopulta hymyillen.
Nykyisessä asemassaan Jokinen pääsee lentämään harvemmin, mutta naimisissa oleva kahden aikuisen lapsen isä sukkuloi tiiviisti Pilatus PC-12NG -yhteyskoneella ilmavoimien tukikohtien välillä. Syksyllä hän lähtee metsälle, ja pitää muutoin huolta kunnostaan pyöräilemällä ja lenkkeilemällä.
Huomattava osa ajasta kuitenkin kuluu lukiessa, sillä nopeasti etenevän teknologian kehityksen perässä pysyminen vaatii jatkuvaa ajantasaista tietoa.
HX-hanke pitää komentaja Jokisen kiireisenä lähivuodet, kun ilmavoimien ikääntyville Hornet-hävittäjille saadaan seuraajat. Ilmavoimien nykykalustosta Pilatus PC-12/47E, Bombardier Learjet 35A/S, BAE Hawk ja Boeing F/A-18 C/D Hornet olivat yleisön ihailtavina Jyväskylän lentonäytöksen maanäyttelyssä kesäkuussa 2018.
HX-valinta edessä
Yksi Jokisen kiireellisimmistä tehtävistä on ratkaisujen vaiheeseen etenevä HX-hanke. Hänellä on merkittävä rooli valittaessa, mitkä koneet korvaavat nykyiset Hornetit. Loppusuoralla on viiden valmistajan ehdotukset eli Boeingin yhdistelmä Super Horneteja ja Growlereita, Dassaultin Rafale, Eurofighterin Typhoon, Lockheed Martinin F-35 Lightning II ja Saabin Gripen E/F.
Uusista noin 64 hävittäjistä ensimmäisen on määrä saapua vuonna 2025. Sitä ennen Jokisella on vielä paljon tehtävää varmistaakseen sekä ilmavoimien henkilöstön että infrastruktuurin olevan valmiina vastaanottamaan uuden sukupolven koneet.
Ilmavoimat on asettanut tiukat vaatimukset uuden hävittäjän suorituskyvylle, jonka pitää riittää kattamaan koko maa, toimia karuissakin olosuhteissa ja jonka elinkaari ulottuu aina 2060-luvulle saakka. HX-kandidaatit arvioidaan perusteellisesti ja selvitysten jälkeen Jokinen antaa ilmavoimien suosituksen hankintaorganisaationa toimivalle Puolustusvoimien logistiikkalaitokselle. Lopullisen päätöksen tekee valtioneuvosto puolustusministeriön esityksestä. Kun hintalappu kohoaa noin 7–10 miljardiin euroon, kyse on yhdestä Suomen historian suurimmasta investoinnista.
”HX on erittäin tärkeä hanke ja samalla valtava virstanpylväs koko puolustusvoimille. Meidän on keskityttävä valmistautumaan HX-aikakauteen: mitä kaikkea se vaatii henkilökunnaltamme tiedon, infrastruktuurin tai koulutuksen osalta, jotta olemme valmiita tulevaan vuonna 2025”, hän sanoo.
Siihen asti komentaja luottaa vankasti vanhan ja kunnianarvoisan Hornetin hoitavan hommat.
”Minusta olemme tällä hetkellä melko hyvässä kunnossa”, hän sanoo.
”Silti on aina katsottava, missä itse olet ja mitä muut ympärilläsi olevat tekevät. F/A-18:n suorituskyky on hyvä tässä meidän naapurustossamme. Meidän on kuitenkin oltava taktisesti luovia seuraavan viisivuotiskauden loppupuolella, mutta sen toteuttaminen on täysin mahdollista. En ole siitä huolissani.”
Yhteistyön merkitys korostuu
Ilmavoimien hyvä tilanne sai ulkopuolista vahvistusta kesällä, kun Jokinen isännöi Yhdysvaltain ilmavoimien komentajaa, kenraali David Goldfeiniä heinäkuussa.
”Tämä vierailu vahvisti aiemmin kuulemani kehut, joiden mukaan Suomen ilmavoimien laatu on aivan poikkeuksellisen hyvä. Se tuli selvästi esille sekä lennolla että koko vierailuni aikana”, Goldfein kommentoi oltuaan suomalaislentäjän kyydissä Hornetilla.
”Lennon valmistelusta sen toteutukseen ja debrief-jälkianalyysiin saakka olisin voinut yhtä hyvin olla Nellisin lentotukikohdassa Nevadassa ja tekemisissä kenen tahansa F-18-, F-16-, F-35- tai F-22-ohjaajamme kanssa, enkä olisi huomannut toiminnassa mitään eroa”, hän jatkoi.
Kansainvälinen yhteistyö on osa ilmavoimien arkipäivää. Sen tavoitteena on jakaa tietoa ja osaamista kumppanien kanssa sekä seurata sotilasilmailun kehitystä maailmalla.
”Kriisin sattuessa emme ole koskaan tällä alueella yksin. Meillä on vahva poliittinen tuki yhteistyölle Ruotsin kanssa. Lisäksi on tärkeää, että meillä on hyvät suhteet niin Naton, Norjan ja arktisen alueen kuin Tanskan ja Baltian suuntiin. Ja tietenkin Yhdysvaltain ilmavoimat toimii käytännössä kaikkialla tällä alueella.”
”On erittäin tärkeää, että meillä on hyvät suhteet lähiympäristössämme ja harjoittelemme yhdessä. Heille on tärkeää tietää, mihin me pystymme ja mitä Suomi voi tarjota yhteistyön kautta. Toisaalta Suomen uskottava puolustus, kyky huolehtia omasta alueestaan ja ilmatilastaan niin, ettei aluettamme voi käyttää muita vastaan, on aivan yhtä tärkeää. Viesti on, että me pystymme huolehtimaan omista asioistamme täällä, eikä kenenkään tarvitse ajatella, että heidän pitäisi kiiruhtaa tänne meitä auttamaan. Suomen uskottava puolustuskyky luo vakautta ja turvallisuutta Itämeren alueella, ei kuluta niitä”, Jokinen korostaa.
Vaikka tarpeen vahvoille ilmavoimille voidaan tulkita juontuvan Venäjän muodostamasta uhasta, Jokinen ei ole itänaapurista huolissaan.
”En ole huolissani Venäjästä. Yhteisen historiamme takia seuraamme heitä tarkasti ja tiedämme vallan mainiosti, mitä sillä puolella rajaa on meneillään.”
”Yleisesti ottaen Suomen ja Venäjän suhteet ovat hyvällä tasolla. En näe mitään syytä pelätä heitä. Tiedän, millainen suorituskyky heillä on ja tunnen kunnioitusta siellä käytössä olevaa kalustoa kohtaan.”
Myös Venäjän ilmavoimat ovat saaneet kansainvälistä kokemusta.
”He ovat olleet Syyriassa, Ukrainassa ja muualla – heidän henkilöstönsä on taitavaa. Nähdäkseni meillä ei kuitenkaan ole mitään syytä ajautua törmäyskurssille. Toki asiat voivat muuttua nopeastikin ja siksi pyrimme ymmärtämään, mitä Venäjällä tapahtuu.”
Komentaja Jokinen aloitti uransa sotilaslentäjänä monen muun tavoin BAE Hawk -suihkuharjoituskoneella. Hän siirtyi Hawkeista ensin MiG-21:n ja myöhemmin F-18:n ohjaamoihin. Vuonna 2005 hän toimi Satakunnan lennoston Hävittäjälentolaivue 21:n komentajana.
Satelliitteja ja kyberavaruutta
Kansainvälisen yhteistyön rinnalla Jokinen painottaa Suomen maa-, meri- ja ilmavoimien yhteistoimintaa.
”Minun tehtäväni on varmistaa, että harjoittelemme yhdessä. Kaikki puolustushaarat puolustavat Suomea, ja mitä enemmän harjoittelemme, sitä parempi kokonaisuus siitä syntyy. Ilmavoimilla on hyvät edellytykset tukea sekä maa- että merivoimia, mutta myös muita tukeamme tarvitsevia viranomaisia.”
Heinäkuussa 2017 tehty lakimuutos antaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiselle johdolle mahdollisuuden tarjota ja vastaanottaa kansainvälistä apua kriisiaikoina.
”Jos meitä tarvitaan, me menemme”, Jokinen toteaa ykskantaan.
Tulevaisuudessa Jokinen kuitenkin kääntää katsettaan aina vain korkeammalle, kohti avaruutta.
Tällä hetkellä Suomen ilmatilaa valvotaan liikuteltaviin ja kiinteisiin maatutkiin perustuvalla järjestelmällä. HX-ehdokkaisiin lukeutuva Saab kertoi kesällä ryydittäneensä omaa tarjoustaan sisällyttämällä siihen kaksi GlobalEye AEW&C -tutkavalvontakonetta.
Jokisen haasteena on ratkaista, onko maa- tai ilmajärjestelmä jatkossa paras varhaisen varoituksen malli vai hoituisiko valvonta paremmin kenties avaruudessa olevan minisatelliitin avulla.
”Minisatelliitit ovat jo suhteellisen halpoja ja avaruus on aiempaa paremmin saavutettavissa. Meidän on tarkasteltava tätäkin mahdollisuutta tosimielessä”, hän sanoo.
Tällä hetkellä Suomen ilmatila ei ole kovin ruuhkainen, vaan kaupallisille ja harrastajalennoille on hyvin tilaa. Jatkossa toimijoiden määrä kuitenkin kasvaa U-space-ulottuvuuden mahdollistaessa dronejen käytön lisääntymisen. Jokisen mukaan ilmavoimissa varaudutaan jo lähivuosina edessä olevaan tilanteeseen, jossa tilannetietoiset miehittämättömät ilma-alukset tulevat jakamaan yhteistä ilmatilaa.
Myös ilmavoimissa mietitään mahdollisuuksia hyödyntää droneja, mutta näkeekö komentaja horisontissa päivän, jolloin hävittäjätkin ohjaisivat itse itseään?
”Kehitys menee pikemminkin siihen suuntaan, että eri koneet keskustelevat keskenään ja tekoälyn kanssa. Laitteilla ei ole huonoja päiviä, ne eivät väsy tai kyllästy. Niiden tarkoitus on avustaa ihmistä ja antaa mahdollisuus keskittyä prosessin tärkeimpiin kohtiin.”
”Mutta ihmisen on oltava jossain kohdassa prosessia. Ja mitä lähempänä varsinaista toimintaa hän on, sitä vähemmän syntyy eettisiä ongelmia”, Jokinen sanoo.
Tällaisia haasteita Jokisella on edessään, kun hän siirtää ilmavoimia tulevaisuuteen.
”Nämä toimikaudet ovat suhteellisen lyhyitä, eikä minulla ole ollut missään tehtävässäni – tämä nykyinen mukaan luettuna – tarvetta painaa omia sormenjälkiäni asioihin. Sitä vain jatkaa edeltäjien viitoittamalla tiellä, hyvin tehtyjen suunnitelmien toteuttamiseksi”, komentaja Jokinen toteaa.
