Toukokuussa Pariisin ilmailunäyttelyn yhteydessä Ranska, Saksa ja Espanja allekirjoittivat puitesopimuksen Euroopan tähän asti suurimmasta asehankinnasta eli FCAS:sta (Future Air Combat System). Hankkeen vetureina toimivat Airbus ja Dassault Avion sekä moottoreita valmistavat ranskalainen Safran ja saksalainen MTU Aero Engine. FCAS:n tarkoitus on korvata nykyiset Eurofighter Typhoon- ja Rafale -hävittäjät 2040 -luvulta alkaen.
Samaan aikaan toisaalla, Iso-Britannia kehittää häivehävittäjä Tempestiä. Ruotsalainen Saab ja Italia sekä viime aikoina myös Hollanti ovat ilmaisseet kiinnostuksensa Tempest -hanketta kohtaan. Brittien Tempestiä pidetään sotilasilmailun piireissä vastavetona Ranskan, Saksan ja nyt myös Espanjan FCAS:lle.

Tempestin kantavina voimina ovat Britannian suurin puolustusvälineyhtiö BAE Systems, moottorivalmistaja Rolls-Royce sekä asejärjestelmiä toimittavien italialaisen Leonardon ja eurooppalaisen MBDA:n brittiläiset tytäryhtiöt.

Ranska on aiemmin seurannut kiinnostuneena Britannian Tempestin kehitystyötä, mutta viime aikojen brexit-tapahtumat ja eräät muut yritysjärjestelyt ovat saaneet ranskalaiset epäilemään koko hanketta, asiantuntijat arvioivat.

Hävittäjähankkeissa jakolinjat alkavat selkiytyä ja eurooppalainen puolustusvälinealan yhteistyö on monien mielestä vakavien haasteiden edessä, kuten brysseliläinen Euractiv kirjoittaa.

Euroopan puolustamisessa tarvitaan kilpailukykyä

Lisää löylyä kiukaalle aiheesta on heittänyt roomalainen ajatushautomo IAI (Instituto Affari Internazionali), jonka mielestä Tempest -hanke pitäisi ainakin keskipitkällä aikavälillä yhdistää FCAS -projektiin. Näin eurooppalainen puolustusvälineala saisi enemmän kilpailukykyä ja strategista itsemääräämisoikeutta.

IAI:n ei tarvitse sanoa edes ääneen sitä, mistä Eurooppa sitä autonomiaa tarvitsee. Jo nyt eurooppalaiset aseyhtiöt kilpailevat kitkerästi paljon suurempien yhdysvaltalaisten lentokonevalmistajien ja avaruusteknologian yritysten kanssa, ja tässä kilpailussa henkiinjäämisestä kuudennen sukupolven hävittäjissäkin on kyse.

Eurooppalaisen sotilasilmailun ankaria kilpailijoita ovat muiden muassa Lockheed Martin, Northrop Grumman ja General Dynamics. Ja kilpailu vain kiristyy, mistä osoituksena on USA:ssa aiemmin tänä vuonna tehty ohjus- ja tutka-alan megafuusio Raytheonin ja UTC:n (United Technologies) välillä.

Sitä paitsi amerikkalaisten viidennen sukupolven hävittäjätkin kiinnostavat monia Nato -liittolaisia. Viime aikoina Puola ja Belgia ovat ilmoittaneet hankkivansa Lockheed Martinin F-35 -häivehävittäjiä. Tätä pidetään erittäin suurena pettymyksenä niille, jotka haluaisivat kehittää Yhdysvalloista vähemmän riippuvaista eurooppalaista puolustuspolitiikkaa.

Euroopan olisi syytä välttää kahden hävittäjän loukkua

IAI:n johtaja Alessandro Marrone huomauttaa, että taakse päin katsottuna Euroopan sirpaleinen hävittäjäkoneiden markkina on kehittynyt parempaan suuntaan ainakin 1990-lukuun verrattuna. Tuolloin Ranska valitsi kansallisen Rafale -hankkeen, Ruotsi Gripenin ja Saksa päätti olla kehittämättä lainkaan omaa hävittäjää.

– Juuri tämän sirpaloitumisen takia Britannia, Italia, Alankomaat, Norja ja Tanska ovat valinneet amerikkalaisten hävittäjähankkeita, kuten vaikkapa viidennen sukupolven F-35 -koneiden kehittämisessä on tehty, Marrone kertoo Euractiville.

Vaikka aiemmin mainittuja kuudennen sukupolven hankkeita ei ole asetettu ainakaan virallisesti vastatusten, ovat monet asiantuntijat sitä mieltä, että Euroopan mailla on tuskin varaa rakennella kahta edistynyttä hävittäjäkoneen tyyppiä. Kyse on nyt siitä, miten nämä projektit saadaan yhdessä kohentamaan eurooppalaista puolustusvalmiutta ja tietenkin vanhan mantereen ilmailualan yrityksiä.

Marronen mielestä Ranskan ja Saksan pitäisi lopettaa kahdenvälinen yhteistyö ja avata strategiset neuvottelut Britannian, Italian ja Ruotsin kanssa. Hän huomauttaa, että näin on jo aiemminkin tehty 1980-luvun monen maan keskisessä Eurofighter -hankkeessa.

Marronen kanssa samaa mieltä on Brysselissä toimivan Beyond the Horizon -aivoriihen puolustusvälinealan asiantuntija Victor Mahieu. Hänen mielestään pelkästään taludelliselta kannalta katsottuna kahdessa keskenään kilpailevassa hankkeessa ei ole järkeä.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron on moneen otteeseen korostanut EU:n yhteistä puolustusta ja turvallisuuspolitiikkaa. Nykytilanteessa Macron näyttää lipsuneen aiemmista kannanotoistaan.

– Pariisi näyttää ajattelevan, että strategista puolustusvälinealan yhteistyötä voidaan johtaa kahdenvälisellä kumppanuudella Berliinin kanssa. Mutta tämä jättää monet tärkeät ilmailumaat yhteistyön ulkopuolelle. Esimerkiksi Italia ja Ruotsi joutuvat etsimään omia vaihtoehtoja, Marrone selostaa.

Kahden hävittäjän järjestelmää epäilee myös Euroopan puolustusviraston (EDA, European Defence Agency) pääsihteeri Jorge Domecq. Hän toi Defense Newsin haastattelussa aiemmin lokakuussa ilmi oman kantansa, jonka mukaan liian monet hävittäjähankkeet ja asejärjestelmät eivät tule toimimaan Euroopassa.