Alavuden Ilmailukerhon tuorein ylpeys on hyppykone, jonka hankintamatkassa oli monta mutkaa ja takaiskua.
Alavuden pienlentokentällä käy kuhina ja kaiken keskellä hymyilee tyytyväinen mies. Alavuden Ilmailukerhon (AIK) pitkäaikainen kantava voima, Pauli Saarijärvi, katsoo ylpeänä uutta konetta. Se nousee jälleen siniselle taivaalle, kyydissään kuusi laskuvarjohyppääjää. Ylpeyden aihetta onkin, pikkuinen hyppykerho Etelä- Pohjanmaan lakeuksilta on ottanut harppauksen tuntemattomaan ja tuonut tontilleen komean, Soloy MK II Cessna T206H -turbiinikoneen. Projekti on ollut pitkä, mutkainen ja vaatinut lujaa uskoa ja luottoa tulevaisuuden visioon.
Soloy Aviation Solutions on amerikkalainen koneiden moottori- ja rakennemuutostöihin keskittynyt ilmailualan yritys. Se on toiminut jo vuodesta 1969, joten kokemusta alalta on usean vuosikymmenen ajalta. Yrityksen tavoitteena on tarjota asiakkailleen tehokkaita, luotettavia ja kustannustehokkaita ilma- alus tuotteita ja modifikaatioita. Soloy Aviations onkin tehnyt laaja-alaisesti muutostöitä jo yli 700 ilma-alukseen ja yli 35 maahan.
Soloyn koneelle tekemässä konversiossa on poistettu mäntämoottoritekniikka, jopa alkuperäinen Cessnan moottorikehto poistettiin koneen nokalta ja jäljelle jää alkuperäisestä vain nokkapyörän teline sekä tuliseinä. MKII- konversiossa koneeseen asennetaan Rolls Royce 250 -turbiinimoottori, joka on alkuperäisesti suunniteltu helikopterikäyttöön. Kun alkuperäisen, painava mäntämoottori korvataan kevyellä ja toimintavarmalla Rolls Royce:n turbiinilla, koneen nokkaa jouduttiin pidentämään, jotta painopiste saatiin pysymään alkuperäisessä paikassa.





Runkoon tehdään myös muita muutoksia; siivekkeiden eteen siiven johtoreunaan asetetaan Vortex- generaattorin tapainen levy, jonka ansiosta siivekkeiden ohjausteho säilyy täysin myös sakkaustilassa. Korkeusperäsimen trimmi-laippaan asennetaan lisääntyneen moottoritehon vuoksi 2 trimmi-actuaattoria alkuperäisen yhden sijasta, myös sivu- ja korkeusperäsintä kasvatetaan. Lentokone muistuttaa muodoltaan edelleen alkuperäistä, mutta suorituskyky on kasvanut merkittävästi. Koneen avioniikkaa päivitetään tehtaan toimesta, asiakkaan toiveista ja tarpeista riippuen. Moottorin valvontamittarit ovat hyvin lentäjän nähtävillä ja perinteisen asteikon lisäksi niissä on myös digitaalinäyttö. Polttoaineena on helposti saatava JET-A1- kerosiini.
Cessna 206:een mahtuu kuusi hyppääjää lentäjän lisäksi. Koneeseen on asennettu Soloyn EASA hyväksytty 1+6 -hyppyvarustelu. Varustus pitää sisällään tukevat sisäpaneelit sisällä, selkänojan hyppääjälle mittaritaulua vasten, turvavyöt hyppääjille sekä koneen ulkopuolella kaksi kahvaa ja astinlautaa hyppääjien avuksi uloshypyissä. Koneeseen on selkeästi merkitty sallitut alueet hyppääjille sisä- ja ulkopuolella. Hyppyovi on rullattava, joka on osoittautunut helppokäyttöiseksi. Tässä koneessa on myös Soloyn hyväksyttämä maisemaikkuna, joka on alun perin kehitetty ilmavalvontaa silmällä pitäen. Maisemaikkuna on saanut paljon kiitosta hyppääjiltä.
Pikkupojan pitkäaikainen haave
Saarijärvi on unelmoinut pitkään tehokkaasta koneesta.
– 2011 lisäsin kuvan Soloy-turbiinikoneesta Vaasan laskuvarjokerhon foorumille saatesanoilla ”Tässä on naapurin märkä päiväuni”. Sellainen se todella oli. Ensimmäisiä laskelmia turbiinikoneesta tehtiin jo vuonna 2012 ja jo tällöin huomattiin, että haave ei ole täysin mahdoton, hän kertoo.
Samana vuonna Saarijärvi oli yhteydessä ensimmäisen kerran Soloyn tehtaalle ja keskusteli vastaavista turbiinikoneista.– Kiinnostus heräsikin nimenomaan Mark II -potkuriturbiinikoneisiin. Niihin aikoihin Suomessa oli kuitenkin muutamakin nopea hyppykone, joten aika ei vielä ollut kypsä.
Tilanne kuitenkin muuttui syksyllä 2015, kun Suomessa edellisellä kaudella operoinut SMG92 Turbo Finist, Hayden, myytiin Puolaan.
– Uutisen kuultuani tartuin välittömästi puhelimeen ja soitin pitkäaikaiselle lentäjällemme, Ari Kutvoselle, jonka kanssa olimme muutamaa vuotta aiemmin laskelmia tehneet, että olisikohan nyt aika päivittää AIK:n toiminta uudelle tasolle, Saarijärvi muistelee koneen hankinnan ensihetkiä.
Alkoi kiihkeä viestinvaihto Soloy Aviation Solutions:n osakkaan Tony Uhlin kanssa. Keskusteluissa tuli nopeasti ilmi, että vauriokorjauksessa oleva kone tulee pian myyntiin. Kyseinen kone oli Cessna T206H, joka oli valmistettu Cessnan tehtaalla vuonna 1999. Vuonna 2008 Soloyn tehdas vaihtoi siihen Rolls Roycen- turbiinimoottorin. Tämän jälkeen kone siirtyi hyppykäyttöön Saksaan, jossa se kaatui laskeutumisen yhteydessä 2014 ja palautui Soloyn tehtaalle vauriokorjaukseen.
Pitkä prosessi haaveista platalle
Hankintaprosessista tuli pitkä ja se sisälsi monta mutkaa ja takaiskua. Koko projekti oli peruuntua muutamaankin kertaan, mutta sinnikäs Saarijärvi ei antanut periksi, vaikka projektia hulluksikin useassa yhteydessä sanottiin. Saarijärvi ja muut harrastajat tekivät useita laskelmia, mitä turbiinimoottorilla varustettu lentokone vaatii hyppytoiminnalta, jotta sellaisen ostaminen olisi järkevää.
AIK on vakavarainen kerho, joskaan yleishyödyllisenä yhdistyksenä sillä ei ollut tarvittavia varoja koneen hankkimiseen. Aluksi konetta suunniteltiin jo kaudeksi 2016, mutta se visio ei lopulta toteutunut. Syksyllä 2016 AIK oli saanut rahoitussopimukset kuntoon, koneen myyjä oli saunotettu suomalaisessa saunassa ja kättä lyöty päälle kaupan sinetiksi. Seuraava vaihe oli lentäjien kouluttaminen. Kaksi pitkänlinjan lentäjää AIK:lta lähti Portugaliin tyyppikoulutukseen tammikuussa 2017.
– Jatkossa AIK voi itse kouluttaa kerhon pilotit tulevaisuuden tarpeeseen, kiitos ulkopuolisen koulutusorganisaation koulutusluvan. Pilotin näkökulmasta Soloy on ihanteellinen turbiinin käsittely ja käyttö on yksinkertaisempaa kuin perinteisellä mäntämoottorilla hyppylennoilla. Turbiini tuo turvallisuutta toimintaan jossa on paljon lentoonlähtöjä. Koneeseen asennettiin 5-lapainen potkuri ympäristöä ajatellen. Hiljainen se todella onkin. Ja nopea, kertoo Ari Kutvonen.
Soloyn matka merten yli Etelä-Pohjanmaalle
Kaupat oli saatu hierottua, ensimmäiset lentäjät koulutettua ja viimein kone oli valmis siirtolennolle Suomeen helmikuussa 2017. Koska ilmailu harvoin on yksioikoista, ei koneen siirtokaan tuntunut aluksi onnistuvan jouhevasti.
Kone sijaitsi vielä vuoden alussa Yhdysvalloissa, joten matka Suomeen oli pitkä. Ylilentolupien saaminen venyi ja hetkittäin vaikutti, ettei niitä saada lainkaan. Lopulta palaset alkoivat loksahdella kohdalleen ja lentolupa saatiin. Asiat alkoivat edetä tämän jälkeen vauhdilla. Uhl lensi Soloyn apupilottinsa kanssa merten yli Saksaan.
Reitti kulki Washingtonin osavaltiosta, kahdella välilaskulla Yhdysvaltojen poikki itäpuolelle Bangoriin, jossa koneeseen asennettiin siirtolentovarustus. Itse siirtolento tapahtui Kanadan, Islannin ja Skotlannin kautta Aaleniin, jossa siirtovarustus purettiin myyjän toimesta. Vasta Saksassa AIK:n edustajat pääsivät fyysisesti näkemään koneen ensimmäistä kertaa, kun kerholentäjä Keijo Saarijärvi lähti hakemaan konetta kotiin.
Kotimatka kulki Malmön ja Tampereen kautta Joensuuhun. Hyppyvarustelukin saatiin pienen odottelun jälkeen asennettua paikalleen, jonka jälkeen kone saatiin täysipainoiseen hyppytoimintaan Alavudelle huhtikuun puolessa välissä.

Viheltävä työjuhta lakeuksilla
Alavudella Soloy on lentänyt nyt joitakin viikkoja. Sekä lentäjät että hyppääjät ovat olleet nopeasta koneesta innoissaan. Koneen myötä myös hyppytoiminnan mentaliteetti on kokenut huomattavan muutoksen. Hyppääjien on pitänyt tottua siihen, että tekemisen meininki näkyy lentokenttäalueella. Turbiinikone on tuonut selvästi uutta innostusta hyppäämiseen ja korkeita hyppyjä hypätään huomattavasti enemmän kuin aiemmin.
Keskimääräinen lentoaika neljän kilometrin pokalla onkin tällä hetkellä noin 17 minuuttia. Aiemmin AIK:n koneena palveli diesel Cessna 182, Nortti, jonka nousunopeus neljän kilometriin vei yli puoli tuntia.









