Kiimingissä asuva Jussi Konttinen aikoi 20 vuoden ajan alkaa harrastaa varjoliitoa. Kurssille rakennusyrittäjänä työskentelevä Konttinen meni, kun yksi hänen työmaistaan siirtyi.

– Työt veivät miestä, eikä sopivaa hetkeä lentämisen tullut. Siskon mies hyppäsi laskuvarjolla ja valitteli, kun siinä aikaa menee odotteluun. Kysyin häneltä, mikset harrasta varjoliitoa. Hän kävi kurssin ja hommasi välineet, Konttinen taustoittaa.

Kun sopiva aika tuli, Konttinen kävi ensin Oulu Icaros Teamin järjestämän PP1-kurssin, mihin kuuluu viisi matalaa hinausta ja teoriat ja jatkoi siitä PP2:een opettelemaan korkeita hinauksia ja siivenkäsittelyoppeja.

– Kun pääsin korkealle, tunsin heti, että tämä on minun lajini.

MOVA-lentäjäksi
Konttinen jatkoi peruskurssin jälkeen MOVA-kurssille.

– Lennän nykyään aina MOVAlla. Kävelen vain pellon laitaan ja lähden ilmaan, Konttinen kertoo.

Parissa vuodessa hän on lentänyt liki 200 tuntia. Hän huoltaa moottoroidun varjoliitimensä itse ja pitää kaksitahtitekniikkaa yksinkertaisena.

Konttisesta varjoliito on edullista varusteiden ostamisen jälkeen.
– Tykkään lennellä linnunlailla, on vapaa lentämisen tunne ja ilma pöhisee naamaan, hän kuvailee.

Talvella lentoonlähtö- ja laskupaikkoja tulee lisää, kun järvet jäätyvät.
– Minulla on uudempi moottori, missä on vapaakytkin. Lennän sillä mistä vaan. Vanhemmassa moottorissa minulla on kolme suksea tai pyörää, eli se on trike. Suksilla lähtiessä ei tarvitse yhtään juosta.

 

Riittävästi tilaa
Konttisesta lentoonlähdöt olivat aluksi haasteellisia.
– Lentoonlähtöä varten pitää mennä paikkaan, jossa on tilaa korjata, jos tuuli heittelee siipeä. Kurssilla harjoitellaan paljon siiven käsittelyä; maakäsittelyssä vain opetellaan pitämään siipeä ilmassa. MOVAlla lentoonlähtöä vaikeuttaa pyörivä moottorin ilmavirta.

Hän ei yleensä ota tankkia täyteen, koska lentoonlähtö puolella tankillisella on helpompaa.

– Olen ollut muutaman kerran niin kovassa tuulessa, että lähdin puiden yli päästyäni taaksepäin. Kun tuuli hyppyyttää miestä, ei lentämisestä nauti.

– Ahtailla pelloilla tuuli on usein pyörteilevä. Siksi valitsen mieluummin avaran pellon, niin saan lähteä rennosti lentoon. Kun pelto on iso ja tuuli tasainen, lentoonlähtö on mukava tehdä.

Tasapainoiselle ihmiselle
Konttisesta varjoliito sopii tasapainoiselle ja rauhalliselle ihmiselle.
– Varjoliitäjissä on myös paljon vanhempia lentäjiä. Laji on rauhallinen, ja alastulo on parhaimmillaan kuin astuisi portaita alas.

Monella vanhemmalla on trike, eli renkaat/sukset alla helpottamassa lentoon lähtöä. Mova vaatii juoksuvoimaa, ettei kaadu.
Ison ja hitaan siiven kanssa lentoonlähdössä riittää hölkkävauhti. Pienen ja ketterän siiven kanssa joutuu juosta enemmän.
– Siiven koko ja muut laitteet valitaan henkilön koon ja taidon mukaan, Konttinen tiivistää.

Pari vuotta varjoliitoa harrastanut Konttinen on käynyt juuri ilmailuradiokurssin. Hän on kiinnostunut myös lentopelastustoiminnasta eikä sulje pois sitä, että lentäisi myöhemmin lentokoneillakin. Myös varjoliitimellä termiikissä lentäminen on suunnitelmissa.

– Ilmailu on mahtava laji. Tuntuu, että aina vaan pitäisi päästä ilmaan.

Luonto on lähellä
Kun työltä ja perheeltä aikaa jää, 40-vuotias Konttinen pelaa lentopalloa ja metsästää.
– Olin kotipaikkaani lähellä viime keväänä, kun tuli ilmoitus, että karhu on noussut pesästään. Seurasin ilmasta jälkiä, mutta karhu oli jo ehtinyt kauas. Hirviä ja muita eläimiä olen nähnyt ilmasta.

Konttinen kannustaa muitakin varjoliidon pariin.
– Tandemin kyydissä voi päästä kokeilemaan lentämistä.