Hyvän ilmailutapaan sisältyy ilmatilan jaon ja rakenteen tunteminen. Joka kevät on syytä tutustua mahdollisiin muutoksiin. Näin vältetään väärään paikkaan lentäminen ilman lupaa.

Ilmailijan porhaltaessa paikasta toiseen tulee vastaan alueita, mihin lentämiseen tarvitaan lupa. Tyypillisesti näitä ovat lähi- ja lähestymisalueet sekä lentotiedotusvyöhykkeet. Lisäksi, vaikka alue ei olisi aktiivinen eli lennonjohto tai AFIS on kiinni, vaaditaan radioilmoitus kyseisen alueen taajuudella ennen sinne lentämistä (RMZ-vaatimus). Tämä johtuu siitä, että lennonjohto tai AFIS saattaa aueta lyhyelläkin varoitusajalla esimerkiksi ambulanssilennon takia. Kun näin tapahtuu ja lennonjohto tai lennontiedotus AFIS avataan, myös sen hallinnoiman alueen ilmatilaluokka muuttuu. Myös alueelta poistumisesta tulee ilmoittaa.

Radioyhteys vaaditaan myös valvomattomassa ilmatilassa olevilla radiovyöhykkeillä, RMZ (Radio Mandatory Zone). Niitä on Sodankylässä, Kauhavalla, Pyhtäällä, Nummelassa ja Kiikalassa sekä Helsingin eteläisen lähialueen alapuolisessa ilmatilassa.

Tarkkuutta kartanlukuun

Ilmailukauden 2023 aikana Suomessa tapahtui yli 150 havaittua lentämistä ilmatilaan, mihin olisi tarvittu lupa tai mihin ei olisi saanut lentää (D- ja R-alueet). Luku on suuri ja se herättää kysymyksiä. Onko lennonvalmistelu ollut huolellista vai onko suunnistamisessa tehty virheitä? Mielenkiintoista on myös se, että lähes kaikissa ilma-aluksissa kuitenkin käytetään elektronisia laitteita suunnistamisen apuvälineinä.

Tieto lähestymisalueiden alarajoista on joissakin tapauksissa ollut puutteellista. On saatettu olla käsityksessä, että alle 2000 jalan korkeudessa on valvomatonta ilmatilaa eikä ole tarvetta olla lennonjohtoon yhteydessä. Useilla kentillä lähestymisalueen alaraja on kuitenkin esimerkiksi 1800 jalkaa tai vain 1600 jalkaa. Esimerkiksi Helsinki-Vantaalla lähestymisalueen alaraja vaihtelee 1300 jalan ja 2500 jalan (eli 396 ja 762 metrin) välillä paikasta riippuen.

Lisää aktiivisia D-alueita

Miehittämätön ilmailu lisääntyy voimakkaasti niin sotilas- kuin siviilipuolellakin. Pysyviä D-alueita aktivoidaan usein drone-toimintaa varten. Suuri määrä D-alueita on perustettu muun muassa teollisuuslaitosten, satamien ja vastaavien alueiden yhteyteen. Näiden alueiden yläraja on yleensä alle 150 metriä eli 300 jalkaa maan pinnasta.

Yleisilmailun käyttämät D-alueet

Osa yleisilmailun käytössä olevista D-alueista periytyy vanhoista purjelentoalueista, jotka tuolloin olivat G-alueita. Näiden alueiden tarpeellisuus ja käyttö on vuosien varrella muuttunut ja osin myös sivurajoja tai korkeuksia on muutettu paremmin tarpeita vastaaviksi. Käytännössä nykyisiä D-alueita varataan lähinnä pilvilentotoimintaa varten sekä valvotussa ilmatilassa olevia alueita osaksi kilpailuilmatilaa.

Jotta kartoissa runsaslukuisesti olevia viivoja voitaisiin vähentää ja parantaa luettavuutta, olisi hyvä tarkastella näiden D-alueiden tarpeellisuutta kokoa tämän päivän tarpeisiin sopivaksi.

Ilmapuolustuksen tunnistusvyöhyke ADIZ

Suomen kaakkoisrajalla on tunnistusvyöhykkeellä tapahtunut merkittävä muutos. Immolasta koilliseen vyöhykkeen raja on oikaistu ja ADIZ-vyöhyke on kaventunut Rautjärven ja Parikkalan seuduilla selvästi. Muutos helpottaa ilmailutoimintaa, mutta samalla vaatii erityistä huolellisuutta niin kuin aina lennettäessä valtakunnan itärajan läheisyydessä.

Suljetut kiitotiet ja irtonaiset esineet

Eri lentoasemilta on saatu palautetta tapauksista, joissa kiitotie on ilmoitettu Notamilla suljetuksi, mutta pienkone on kuitenkin käyttänyt suljettua kiitotietä. Sulkeminen voi johtua mm. valojen ja erilaisten merkintöjen korjaamisesta tai lähestymislaitteiden huoltotöistä. Kiitotien sulkemisella pyritään myös turvaamaan huoltohenkilöstön turvallista liikkumista kiitotiellä. Notameihin on syytä tutustua huolella ennen lentoa.

Kiito- ja rullausteiltä on löytynyt yllättävän paljon irtoesineitä. Löytöjen joukkoon kuuluu polttoainekorkkeja, polttoaineen mittatikkuja, vetoaisa, korkeusmittari jne. Kannattaa olla huolellinen, sillä vieras esine Hornetin tai Airbussin moottorissa tekee kallista jälkeä.

Ilmatilaa varataan erilaiseen käyttöön

CTR-alue on lentokentän lähialue on valvottua ilmatilaa, jossa annetaan lennonjohtopalvelua.
D-alue on vaara-alue, joka varataan ennalta tiettyyn toimintaan, esimerkiksi purjelentoon. Muut ilmailijat voivat läpäistä alueen lennonjohdon luvalla.

P-alue on valtakunnan maa-alueen tai aluevesien yläpuolella oleva rajoiltaan määrätty ilmatilan osa, jossa ilmailu on kielletty.
R-alue on puolustusvoimien toiminnan suojaamista varten perustettu rajoitusalue.
TMA on lentokentän lähestymisalue.
CTA on sotilaslennonjohtoalue.
FIZ on lennontiedotusvyöhyke.

Ilmatilaloukkaus on kuin pieni ylinopeus maantiellä

Ilmatilaloukkauksia yleis- ja harrastusilmailussa voi verrata vaikkapa pieneen ylinopeuteen maantiellä. Loukkauksia tapahtuu yleensä valvotun ilmatilan reuna-alueilla alhaisella lentokorkeudella, jolloin vakavampien vaaratilanteiden syntyminen on epätodennäköistä. Lisäksi on olemassa alueita, joilla on lentämiselle riskialtista toimintaa. Myös näille alueille saattaa lentokone joskus eksyä. Sen sijaan vakavia ilmatilaloukkauksia saattaa tapahtua esimerkiksi Suomenlahden ja Itämeren yllä, missä liikkuu ajoittain lentokoneita ilman tutkan transponderikoodia. Transponderi on ilma-alukseen kiinteästi asennettu toisiotutkavastain, joka lähettää ilma-aluksen tunnistustietoa toisiotutkajärjestelmään.

Yleis- ja harrastusilmailun ilmatilaloukkauksissa on yleensä kysymys hetkellisestä suunnistusvirheestä. Lähes kaikki tapaukset huomataan hyvän valvonnan ansiosta. Lennonjohto raportoi tapahtumista; myös lentäjä voi raportoida, jos on itse asian huomannut.

Lähes kaikissa kuvassa näkyvissä tapauksissa ilma-aluksessa on ollut transponderi päällä ja tilanteeseen on voitu reagoida hyvissä ajoin. Osa tapahtumista on sattunut droneille, joissa ei transponderia usein ole ja niitä saattaa operoida henkilö, jolla ei ole riittävästi tietoa lennätysalueen ilmatilan sen hetkisestä statuksesta.

Valvottu ilmatila on olemassa mittarilentoliikenteen turvallisuuden varmistamiseksi. Valvotussa ilmatilassa saa lentää kuka tahansa, kunhan siihen on lupa lennonjohdolta ja ilma-aluksessa on siihen vaadittava riittävä varustus. Inhimillisiä erehdyksiä kuitenkin tapahtuu ja siitä syystä kaikkiin ilmatilaloukkauksiin kiinnitetään huomiota.