Itävaltalaisen Pink Skyvan -yhtiön hyppykoneet herättävät huomiota, missä ne liikkuvatkin. Suomalaiset pääsivät ihastelemaan konetta viime kesänä Tikkakosken päälentonäytöksessä.

Aalborgin lentoaseman seison­tapaikalle rullaa värikäs lento­kone. Lentoaseman tiedottaja kävelee kamera kaulallaan ihmettelemään saapunutta konetta. ”Mikä kone tämä on, miksi se on niin erikoisen värinen, saako ottaa kuvan?”

Ja sama toistuu seuraavan Trollhättanin lentoasemalla. Sindalenin kentän lennon­johtoon tulee hätäinen soitto: ”Lentääkö terroristien kone päällä, kun hävittäjät seuraavat sen perässä ja ampuvatkin sitä?” Lennonjohtaja rauhoittelee soittajaa: ”Kyseessä on ilmakuvaukset ja perässä seu­raavat hävittäjät laukaisevat omasuojasoih­tuja kuvaajien iloksi.”

Niin mikä on tämä kone ja mitä se tekee? Ensimmäisen kerran törmäsin vastaa­vaan koneeseen syksyllä 2017 Belgiassa Zwartbergin lentokentällä. Koneen lentäjää Philip Artwegeriä haastateltaessa selvisi sen käyttötarkoitus: hyp­pykone.

Artweger aloitti ilmai­lu-uransa suorittamalla purjelentolupakirjaan vaadittavat lennot ja teorian 17-vuotiaana. Purjelentokoneiden li­säksi hän lensi lupakirjan moottoripurjeko­neille ja seuraavana vuonna yksityislentäjän (PPL) lupakirjan. Moottorilentokokemusta karttui nopeasti hinaamalla purjekoneita. Asevelvollisuus kutsui ja Itävallan armeija koulutti Artwergeristä Alouette 3:n heli­kopterimekaanikon. Varusmiespalveluksen jälkeen hän haki uusia haasteita ja pääsi Lauda Airille Boeing 737 -koneiden mootto­rimekaanikoksi.

Ansiolentäjän lupakirjan hän suoritti 2001, ja kahden viikon päästä hän pääsi Pink Skyvanille töihin freelancer-lentäjäksi. Seuraavana vuonna hän oli jo yrityksen vakituinen lentäjä. Artwergerille on ker­tynyt kokemusta tähän päivään mennessä noin 10 000 lentotuntia, joista 9 500 tuntia Skyvaneilla. Vapaa-aikanaan hän rakentaa ja lennättää radio-ohjattavia lennokkeja sekä helikoptereita.

Pink Skyvanin pilotin Philip Artwegerin lentämä veikeä Skyvan herättää kysymyksiä ja hymyjä minne sitten meneekin.

Juuret Itävallassa

Artwergerin työkalu on Short SC7 Skyvan ja se on yksi itävaltalaisen Pink Skyvan -yhtiön neljästä hyppykoneesta. Pink Skyvan perustettiin Wienissä 1986 ja se toimi alussa Wiener Neustadt -lentokentältä. Kylmän sodan loputtua laskuvarjohyppääjät aloittivat kevät- ja kesä­hyppyleirit Klatovyn kentällä Tšekeissä.

Kun Wiener Neustadtiin oli mahdotonta saada lupaa yrityksen omalle huoltohallille, lentokalustolle oli haettava uutta tukikohtaa. Perusteellisen pohdinnan jälkeen uudeksi tukikohdaksi valittiin Klatovyn kenttä. Muutto toi myös taloudellisia hyötyjä, jotka mahdollistivat toiminnan laajentamisen. Yritys osti lisää lentokalustoa ja palkkasi lisä­henkilöstöä.

Pink Skyvanin hallinnolliset osat sijait­sevat edelleen Wienissä, ja lentokalusto sekä huolto-osat Klatovyn kentällä. Henkilöstöä yrityksellä on Wienissä viisi, ja Klatovyssä on viisi lentäjää sekä viisi mekaanikkoa. Yrityksellä on neljä Short SC7 Skyvan -ko­netta ja kaksi Cessna 182RG -hyppykonetta. Klatovyn kentällä on huoltohalli, johon mahtuu kerrallaan kolme Skyvania ja mo­lemmat Cessnat. Klatovystä löytyy myös ma­joitustiloja ja laskuvarjojen pakkaamiseen sopivat tilat.

Hyppyjä ja kuvauksia

Skyvanit ja Cessnat lennättävät vuosit­tain laskuvarjohyppääjiä Klatovyn ken­tällä 10-12 viikon ajan. Suomalaisiakin on osallistunut näille hyppyleireille. Klatovyn lisäksi Skyvanit lennättävät hyppääjiä muun muassa Itävallassa, Ranskassa, Saksassa, Puolassa ja Tšekissä. Laskuvarjourheilijoiden lennätysten lisäksi Skyvanit osallistuvat useiden maiden lasku­varjo- sekä erikoisjoukkojen lennättämi­seen. Vuosittain koneille kertyy noin 2 000 lentotuntia ja lentopäiviä noin 220.

Parin vuoden ajan Skyvaneja on alettu käyttää myös ilmasta ilmaan (A2A) -ku­vauskoneina. Muun muassa kuvaajien turvavälineillä erikoisvarustetun Skyvanin avoimen takarampin kautta voi kuvata takaa lähestyviä koneita. Takana on tilaa 11 kuvaajalle ja koneen etuosan sivuikku­noista voi vielä muutama kuvaaja kuvata sivusektoriin. Yhden ilmasta ilmaan -kuvauslennon kesto vaihtelee puolesta tunnista kolmeen tuntiin. Näitä lentoja lennetään ympäri Eurooppaa noin 5-7 kertaa vuodessa. Tällainen ilmakuvaus­operaatio toi yhden Skyvanin tänä kesänä Wittmundin-Aalborgin sekä Trollhättanin kautta Tikkakoskelle, missä se lennätti kuvaajia kolmena päivänä. Itse matkasin Skyvanin mu­kana puolitoista viikkoa Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa.

Ilmakuvaajat ja laskuvarjohyppääjät tykkäävät Skyvanista. Ison takarampin kautta pääsee 17-25 hyppääjää joutuisasti hyppäämään tai 11-13 kuvaajaa ottamaan ilmasta ilmaan -kuvia.

Hyppyvarustuksessa Skyvaniin mahtuu 25 hyppääjää. Hyppykorkeuteen, noin 4 200 metriin, kone nousee noin 15 mi­nuutissa. Ja paluu alas kentälle uutta pokaa hakemaan sujuu todella nopeasti, kolmessa minuutissa. Erikoistapauksissa Skyvanilla voidaan nousta jopa lentopinnalle 200.

Ilmasta ilmaan -kuvauslennoilla yleensä käytetty lentokorkeus on 6 000–9 000 jalan välillä. Helikopterien ja hitaampien potkuri­koneiden kanssa voidaan lentää alempa­nakin. Skyvanilla voidaan lentää kuvauslen­nolla aina 160 solmun nopeuteen asti.

Pink Skyvan on päivittänyt koneka­lustoaan: mittarivarustus on päivitetty ja yksi tulevia päivityksiä ohjaava tekijä ovat tiukentuvat melumääräykset. Skyvaneihin on jo asennettu melun vähentämiseksi TPE-331 Super-2 -moottorit sekä viisi­lapaiset MTV-27-potkurit. Suunnitelmissa on vaihtaa TPE331-10-moottorit nykyisten tilalle. Uusilla moottoreilla käytettävä kier­rosluku pienenee 2 000 kierroksesta minuu­tissa 1 680:een.