Matkalennoista varjoliitimillä Lapissa on puhuttu vuosikymmenet 90-luvulta asti. Tunturit mahdollistavat alppimaiset vuoristostartit.
Ainakin seuraavilta tuntureilta on lennetty joko riippu- tai varjoliitimillä: Saana, Tsahkal, Pallas, Ylläs, Utsjoen kolmelta Ailigas-tunturilta Tenojoen varressa, Luostolta ja Pyhätunturilta. Yhtenevästi Etelä-Suomen kanssa Lapissa voidaan hinata järvien jäiltä ja korpikentiltä, kuten Kolarin Aavahelukan kentältä, Ranuan ja Sodankylän lentokentiltä.
Enontekiön Hetan lentokentän päällikkö Marko Halla toivottaa liitäjät lämpimästi mukaan kentän toimintaan. Hetan kentän toiminta painottuu joulusesongin ympärille, joten ”kesäaikaan olisi hyväkin, jos kentällä olisi muutakin toimintaa”. Kentällä on 2,2 kilometriä pitkä kiitotie. Hetan kentällä käy kesällä harvakseen vierailijoita omilla lentokoneillaan ja jonkin verran on laskuvarjohyppytoimintaa. Yhteistapahtuma on ollut suunnitteilla pitkään.
Lapissa moottoroitu varjoliito on kohtuullisen suosittua peruskurssin jälkeen liitäjien vähyyden ja etäisyyksien vuoksi. Lapissa on paljon tutkimattomia lentopaikkoja, kuten esimerkiksi Urho Kekkosen kansallispuistossa ja Lokan tekoaltaan itäpuolen alueilla. Näiden tutkiminen vaatii hyvää ennakkovalmistelua erämaisten olosuhteiden ja pitkien etäisyyksien vuoksi.
Valvottujen lentokenttien läheisyydessä lennettäessä toimitaan ilmailuradion avulla normaalisti matkalennoilla. Liidintoiminta näillä kentillä on vielä ideointivaiheessa.
Kuva: Jere Malinen
Riippuliidolla on pitkät perinteet
Historiallisesti riippuliitäjät ovat Suomessa tehneet asioita pitkään ennen varjoliitäjiä. Julkisista lähteistä voidaan huomioida Pallaksella pidetyn vuoden 1982 riippuliidon SM-kisojen lento; Antero Enervi lensi 19,2 kilometriä.
Muistitiedon mukaan Kilpisjärven jäältä on hinattu yli 40 kilometrin matkalennolle aalto-olosuhteissa. Ensin Lahden Ultra Teamin Heikki Laitinen lensi yli 40 kilometriä ja perään Pohjois-Karjalan Liitäjien Keijo Tuononen venytti lentonsa 48 kilometriin. ”Siinä lensin kolmessa aallossa kohti etelää”, muistelee Keijo. Pallasliitäjät ry on käynyt viikolla 16 Kilpisjärven jäältä hinailemassa riippuliitäjiä noin 30 vuoden ajan — vuonna 2023 heitä oli paikalla kaksi liitäjää.
Runsaasti varjoliidon kouluttajia
Lapissa varjoliidon pitkäaikaisin kouluttaja on Ari Spets, Saanan Pilviveikot — nykyään hän jatkaa kouluttamista Jääkarhujen varjoliitoseurassa. Ylläksellä koulutusta tarjoavat Esa Kajanki ja Efka Mattila Varjoliitokeskus-seurassa. Aiemmin tärkeätä liidinoppia Lappiin ovat tuoneet muun muassa Icaros Teamin Veikko Valtanen ja Heikki Pimiä sekä Skyridersin Ari Sahlström.
Edellä mainitut eivät ole kaiken kattava listaus, sillä Oulun Icaros Team on hiljattain kouluttanut Sodankylän lentokentällä uusia varjoliitäjiä ja kerholaiset ovat lentäneet Ranuan kentältä matkalentoja. Lapissa ovat käyneet useat seurat kouluttamassa oppilaitaan. Erityisesti Kilpisjärven Saana tunturin takana oleva Saanajärven rinne toimii hyvänä koulutusrinteenä, johon pääsee helpohkosti uraa pitkin etelätuulella. Lisäksi Lapin pienlentokentät soveltuvat Euroopan- ja maailmanennätysyritysten starttipaikoiksi.
Varjoliitimillä tehdään matkalentoja
Kesällä 2017 Oulun Icaros teamin Hermanni Keinänen ja Jere Malinen avasivat Lapin matkalentokauden Pallakselta varjoliitimillä. He lensivät 25.7.2017 25,08 kilometrin ja 26.7.2917 7,44 kilometrin avoimet kolmiot.
Jere Malinen paransi Lapin matkalentoennätystään vuonna 2020 lentämällä Pallakselta 3.8.2020 41,19 kilometrin avoimen kolmiolennon.
18.6.2023 Savon liitäjien Joni Rouvanmäki lensi Pallaksella huomionarvoisen 33,91 kilometrin lennon.
29.6.2023 Savon liitäjien Kim Tamio lensi Saanalta 32,82 kilometrin lennon itään päin todeten XContestiin: ”Ens kerralla paremmin eväin erämaahan trekkailee!”.
Liitimillä tehtyihin lentoihin voi tutustua kirjautumisen jälkeen osoitteessa https://www.xcontest.org/2023/finland/lennot/.
Jere Malinen lensi 41.19 kilometriä
”Hieno tunne kun pääsee katsomaan Pallaksen maisemaa pilvenpohjista”
Tunturissa varjoliitänyt Jere Malinen kertoo seuranneensa sääennustuksia tarkoin ja tavoitteena oli löytää vähätuulinen, mutta termisesti aktiivinen päivä.
Tunturissa haasteena on vaihtelevat tuuliolosuhteet. Pallaksella on sattunut niinkin, että startatessa päältä on ollut lähes tyyntä, mutta laskeutuessa myöhemmin laaksossa on ollutkin kova tuuli. Malisen liitimenä lennolla oli sporttiluokan Ozone Mantra 7, eli EN-D liidin. Hän on lentänyt tuntureilta muillakin sporttiluokan liitimillä (EN-B ja C- luokan liitimet). Lennoilla tunturista hän käyttää tavallisia kanoottivaljaita. Lisäksi mukana oli kevyttä vaellusta varten vettä ja evästä.
— Pallaksella hotellilta ylös starttiin kävelyyn menee noin tunti. Näillä kesäisillä lentoretkillä on aina päässyt ilmaan, mutta joskus se on vain liuku alas. Parhaiten Pallaksella toimivat kesällä lounas–länsituulet. Perustuuli oli pitkän lennon alussa lähellä nollaa ja alue oli termisesti toimivaa, mahdollistaen ylös pilvenpohjiin nousun. Alppiolosuhteisiin verrattuna keli alkaa Pallaksella myöhempään, noin klo 15.00 maissa. Tähän aikaan pystyi havainnoimaan termopuuskia, joihin startata. Voihan olla, että aiemminkin keli toimisi, Malinen pohtii.
Pallaksen tyyppisessä erämaisessa lentopaikassa tulee matkalentäjän varautua kävelemään pois pitkiäkin matkoja. Pallaksen matkalennoilla Malinen sanoo arvioineensa pilvien pohjissa edessä avautuvaa reittiä siten, että edessä olisi pilvi tai mieluusti pilvijonoa.
— Pilvijonossa lentäen matka etenee ja korot pysyvät hyvinä. Mieluusti aina pääsisi takaisinkin, Malinen naurahtaa.
Hän kertoi varautuneensa noin 10–15 kilometrin vaellukseen, jos joutuisi ennen aikojaan laskeutumaan. Parhaat termiikit olivat tunturien huippujen kohdalla. Lentäjän näkökulmasta Pallas ympäristöineen on suhteellisen tasaista metsien ympäröimää maastoa, kun sitä katsoo pilvenpohjista.
Pallaksen huipulle pääsee talvikaudella hiihtohissillä, omat minisukset jaloissa. Ylläksellä kabiinihissi kuljettaa S-W startteihin ja Aurinkohissi -istumahissi, vie NW-N startteihin.
- Varjoliitoa Pallastunturilla
- Jere Malisen matkalentoloki
Kirjoittaja on rovaniemeläinen varjoliitäjä Esa Alaraudanjoki. Hän on jäsen useassa suomalaisessa seurassa ja toimii Suomen CIVL-delegaattina.
