Ilmailuliiton lentopaikoille suunnatussa kyselyssä kysyttiin muun muassa kenttien käytöstä, rahoituksesta, huollosta, ongelmista ja tulevaisuuden suunnitelmista.
Määräaikaan mennessä 50:een lentopaikkaan lähetettyyn kyselyyn oli vastannut 28 lentopaikan edustajaa. Kyselyyn vastanneiden vastauksia selvittää Ilmailuliiton edunvalvonta-asiantuntija Juha Silvennoinen.
Keitä lentopaikan ylläpitäjät ja omistajat ovat?
Kyselyyn vastanneista ylläpitäjistä suurin osa on yhdistyksiä tai säätiöitä. Niistäkin osa omistaa ja osa ylläpitää lentopaikkaa. Metsähallitus omistaa vastanneista 13 kenttää, kuntien ja kaupunkien lentopaikkoja otannassa on 13. Kiinteistöyhtiöitä on yksi, Tuulikki-Vampulan kenttä. Esimerkiksi Metsähallituksen omistamaa Selänpään kenttää ylläpitää käytännössä Kouvolan seudun ilmailuyhdistys. Myös Räyskälän kentän maapohja on Metsähallituksen, sitä ylläpitää Räyskälä-säätiö. Kaupunki on omistajana esimerkiksi Pieksämäellä ja Kotkassa, näitä paikkoja hoitaa paikallinen ilmailukerho.
Tuovatko erilaiset omistussuhteet
eroja kentän hoitoon?
Sellaisilla lentopaikoilla, joissa ollaan toisen maalla ja jopa toisen omistamissa rakennuksissa, ongelmana on, ettei toimijoilla ole rahaa rakennusten peruskorjauksiin ja laajentamisiin. Kunnilla ja kaupungeilla ei tahdo olla rahaa ja halua investoida tällaiseen elitistiseksi leimattuun lajiin.
Minkälaisia valmiuksia lentopaikoilla on?
Esimerkiksi viemäröinti ja käyttövesijohto on noin puolella lentopaikoista. Poltto-
aineen varastointia on noin kahdella kolmasosalla.
Onko kentillä ilmailun ohella muuta käyttöä?
Noin kaksi kolmasosaa lentopaikoista vuokraa aluetta ulkopuolisille tapahtumajärjestäjille. Se on yksi tapa saada lisärahoitusta kentälle.
Miten rahoitusta on muuten hoidettu?
Osa kentistä saa tukirahoitusta. Se on jakautunut tasaisesti valtion-, kuntien- ja EU-tukeen, jota voidaan käyttää syrjäseuduilla. Syrjäseudun kentät saavat melko hyvin rahaa muun muassa maaseudun elävöittämistä varten. Mitä lähemmäs kaupunkia tullaan, sitä enemmän kenttä on oman rahoituksen varassa. Esimerkiksi Kauhajoen ultrakevytkentän rakennuksia tehtiin ja kunnostettiin EU-rahalla. Kenttä sijaitsee keskellä metsää maaseutukunnassa.
Kaupunkialueiden kentät ovat voineet saada satunnaista hankerahoitusta. Kunnat ovat rahoittaneet jonkin verran vielä 2010-luvullakin. Kentän hoidon kulut vaihtelevat lukuisista talkootunneista useisiin tuhansiin euroihin, kuten Räyskälässä. Kulut riippuvat myös lentokauden pituudesta.
Miten lajit vaihtelevat kentillä?
Kyselyn mukaan näillä kentillä harrastetaan lennokkeja, ultrakevytoimintaa, moottorilentoa, purjelentoa ja laskuvarjohyppyjä. Tyypillisessä lentokeskuksessa on 10–60 harrastajaa.
Miten ahkerasti kenttiä käytetään?
Tyypillisellä maaseutukentällä on 200–300 laskeutumista kaudessa. Isoilla paikoilla, kuten Räyskälässä, laskeutumisia voi olla tuhansia.
Mitä lähitulevaisuuden tarpeita kentillä on?
Kiitoteiden kunnostaminen, asvaltointi ja pikipaikkaukset ovat melkoinen ongelma tällä hetkellä. Moni paikka saatiin asvaltoitua 1980-luvulla suhteilla ja valtion ja kuntien avustuksilla. Tästä on kulunut aikaa, joten asvaltit alkavat olla pikipaikkauksesta huolimatta uusinta-asvaltoinnin tarpeessa. Myös yhdystiet, platat ja esimerkiksi lentokonehallit vaativat kunnostusta.
