Ainakin periaatteessa kaikki oppivat lentämään. Harvempi harrastaa taitolentoa, ja vielä harvempi kunnostaa lentokoneita. Kokkolalainen Ari-Jukka Luomaranta on taitolentäjä, tuore lennonopettaja ja monipuolinen kädentaitaja.

Luomaranta innostui lentämisestä suorittaessaan varusmiespalvelusta Ilmavoimien teknisessä koulussa vuosina 1988–89. Yksityislentäjän lupakirjan hän suoritti heti armeijan jälkeen Ilmasotakoulun lentokerhossa Kauhavalla.

— Hileksen Timo oli silloin ilmasotakoulun puolella opettajana. Hänen kanssaan lennettiin pikku-Rallyella. Heti perään suoritin johdetun VFR:n kelpuutuksen ja purjelentolupakirjan. Kauhavallahan oli silloin kova kuhina siviilipuolellakin sekä aktiivinen kerho, Luomaranta kertoo.

Musiikki ja kitarat
Lentäminen väheni pikkuhiljaa Luomarannan muutettua Kokkolaan. Lopullisesti lupakirjat vanhenivat vuonna 1999. Musiikki- ja kitaranrakentajan harrastus oli jo muuttunut ammatiksi.

— En koskaan oikeastaan aikonut kitaranrakentajaksi, Luomaranta sanoo. Rakensin kitaroita, joita halusin itse soittaa, ensimmäisen jo 12-vuotiaana. Nuorena esikuvat, musiikkityylit ja kitaratkin olivat tietenkin erilaisia, myöhemmin kaikenlainen roots-musiikki, blues, jazz ja sittemmin Gypsy-swing. 25 vuotta sitten Gypsy-jazzkitarat ja kaarevakantiset jazzkitarat muuttuivat ammatiksi. Nyt kitaroita on valmistunut jo yli 600 kappaletta asiakkaille eri puolilla maailmaa.
Vuonna 2009 Luomarannalle myönnettiin soitinrakentajan mestarikirja.

Taitolentäjäksi
Ari-Jukka Luomaranta päätti uudistaa lupakirjan voimaan vuonna 2014, 15 vuoden tauon jälkeen. Teoriatkin piti opiskella ja tenttiä uudelleen. Kokonaislentokokemusta oli noin 140 tuntia, kun taitolento puraisi.

— Siitä kiitos kuuluu hyvin vahvasti Mattilan Jyrille. Olin juuri saanut lupakirjan uudelleen voimaan ja Cessna pysyi haparoiden käsissä, kun näin ilmoituksen taitolennon SM-kilpailuista Jämillä. Päätin uteliaisuuttani tutustua meininkiin kilpailun harjoituspäivänä. Siellä törmäsin Jyriin. Jo seuraavana viikonloppuna opettelin hänen kanssaan Oripäässä taitolentoa RV-4:llä. Kävin Floridassakin lentämässä muutaman koululennon Pittsillä, mutta kyllä Jyri minut opetti ja neuvoi muutenkin muun muassa konevaihtoehdoista.

Mistä sopiva kone?
Luomaranta mietti rahkeiden riittävän ehkä pikku-Pittsiin eli Pitts Special S1:een, mutta kaksipaikkainen tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Vakiokierrospotkuri olisi hyvä olla ja koneen kustannussyistä mielellään experimental.

— Rahaakaan ei oikein ollut, mutta kova polte oli saada temppukone. RV-4 ei ole varsinainen taitolentokone, joten Christen Eagle II tuntui järkevimmältä vaihtoehdolta. Etsin niitä ulkomailtakin. Kaksi Suomen Eaglea olivat kaukana Kokkolasta, joten niihin kimppoihin ei ollut järkevää pyrkiä. Suomen kolmannesta Eaglesta liikkui kaikenlaisia huhuja, kuten että se oli ollut jonkinlaisessa onnettomuudessa, Luomaranta kertaa etsinnän vaiheita.

Eaglen uusi elämä
Kolmannen Eaglen omistaja ei aluksi ollut halukas keskustelemaan kaupoista. Eri vaiheiden jälkeen neuvotteluyhteys syntyi, ja selvisi että kone oli vaurioitunut laskussa osuttuaan kiitotievaloon. Myös potkuri oli osunut maahan. Kaupat syntyivät kesällä 2015.

— Enhän minä ollut koskaan lentokonetta ostanut, enkä tiennyt mihin pitää kiinnittää huomiota. Otin yhteyttä Kantojärven Jouniin. Erinäisten vaiheiden jälkeen ajettiin kahden soittoniekan kanssa kuorma-autolla Kokkolasta Pirkkalaan ja Jone tuli Hyvinkäältä. Ruuvattiin siivet irti, runko ja siivet pakattiin kuorma-autoon ja Jone vei moottorin mukanaan. Suunnitelma oli, että minä kunnostan rungon ja siivet.

Kunnostustyö valmistui kesällä 2016 ja vuosi oli tehokas, Luomaranta kertaa projektia.
— Jos tunnit jakaa päiviin, tulee melkein kaksi tuntia joka päivä, yhteensä 725 tuntia minulta, eikä mukaan ole laskettu kaikkea lukemista ja perehtymistä asioihin. Siinä tuli yksi lentokone kuntoon ilman mitään kompromisseja. Minulla on toisaalta työsuhde-etuna käsityötaito ja jo ennestään kokemusta kaikenlaisista restaurointitöistä. Kaikki meni pääsääntöisesti suunnitelmien mukaan, budjettikin piti melko tarkkaan, vaikka koneen kunto ostettaessa oli epäselvä.

Koneella oli ostettaessa lennetty vain 600 tuntia. Luomaranta kertoo silti nikotelleensa, kun Jouni Kantojärvi teki listan moottoriin tarvittavista osista.

— Jone sanoi seuranneensa kuinka olin tehnyt runkoa ja siipiä, joten ei moottoriakaan tehdä sinne päin. En sitten kysellyt enempää, vaan tilasin osat. Moottoripukki tarkastettiin alan yrityksessä ultralla ja tunkeumanesteellä, eikä siitä löytynyt vikaa. Myös runko tutkittiin samalla menetelmällä. Se vaatikin korjaamista. Koneella on peruskorjauksen jälkeen lennetty nyt noin 300 tuntia taitolentoa ja hyvin on kestänyt.

Mukaan kilpailutoimintaan
OH-XHN:n peruskorjauksen valmistuttua Risto Niemi lensi koneen ensimmäisen koelennon sekä Luomarannalle tyypit. Sitten Luomaranta myi koneesta osuudet kolmelle muulle taitolentäjälle. Kilpailutoiminta aloitettiin Vesivehmaan SM-kisoissa vuonna 2017.

— Henrikssonin Ilkan ja Martin kanssa lensimme ensimmäistä kertaa Sportsmanissa, sen jälkeen vain 2019 Malmin kisat ovat jääneet minulta väliin. Kaudella 2020 vaihdoin Intermediate-luokkaan, jossa lennän edelleen. Olen lentänyt kilpailuissa ainoastaan Eaglellä. Mutta vaikka olenkin sitä mieltä, että kilpataitolento on se oikea tapa lentää taitolentoa, minulla on aika huono kilpailuvietti. Viime vuosina myös työkuviot ovat hidastaneet kehittymistä taitolentäjänä.

Kokkolan taitoyhteisö
On pitkälti Ari-Jukka Luomarannan ansiota, että Kokkolaan on syntynyt taitolentoyhteisö leireineen ja SM-kilpailuineen. Ensimmäinen leiri järjestettiin vuonna 2016 ja mukana oli muutama osanottaja saamassa oppia Jyri Mattilalta. Seuraavana kesänä mukana oli jo koneita Etelä-Suomesta sekä Timo ja Tuula Bartholdi tuomareina ja valmentajina.

— Siitä lähtien ovat sitten Timo ja Tuula olleet joka vuosi mukana ja boksi täynnä koko viikonlopun. Toissakesän leirillä lennettiin noin 90 vartin mittaista slottia viikonlopun aikana ja tänä kesänä taidettiin lentää vielä enemmän. Kovaa meininkiä on ollut kyllä joka vuosi. Kruunupyyhän on Suomen paras paikka lentää taitolentoa, hieno kenttä, kaksi baanaa, boksi kentän päällä, mukavat lennonjohtajat ja kerhon kanssa yhteistyö pelaa. Täällä maalla ihmiset ovat tottuneet traktorin ja lentokoneen ääneen eivätkä ymmärrä, että pitäisi valittaa, jos lentokentältä kuuluu lentokoneen ääntä, Luomaranta kiittää.

Luomaranta toimi pitkään Kokkolan Ilmailukerhon johtokunnassa, viimeksi puheenjohtajana vuoteen 2019. Hänen aikanaan aloitettiin uudelleen PPL- ja LAPL-koulutus, ostettiin kerholle koulukoneeksi Cessna 150 Aerobat ja aloitettiin lentonäytökset.

— Olen viime aikoina pyrkinyt vähentämään luottamustehtäviä, mutta Urheilutaitolentäjien hallituksessa olen tällä hetkellä, vastuullani on lähinnä koulutusasiat yhdessä Risto Kallisen kanssa.
Luomaranta myös kouluttaa taitolentoa Kokkolan Ilmailukerhossa.

— Se on aika uusi kuvio, vähän vielä opettelua minullekin. Suoritin luokkakelpuutuskouluttajan kurssin ja vuosi sitten aloitimme Kokkolassa taitolentokelpuutukseen tähtäävän opetuksen. Oppilaita tuntuisi olevan tulossa enemmän kuin ehdin lentämään.
Mieleenpainuvimmat lentokokemuksesi tähän mennessä?

— Jaa-a…mitään dramaattista ei ole sattunut. Ehkä voisin mainita sen kun Jyri Mattilan kanssa lennettiin Eaglen kunnostuksen valmistuttua koelentojen kierrekokeet. Minua vähän jännitti koska en ollut lentänyt syöksykierrettä kuin kaksi kertaa purjekoneella 25 vuotta aikaisemmin. Oli kyllä hieno keikka, paras mies tuohon hommaan kaverina, tyyni sunnuntaiaamu ja noustiin korkealle. Sieltä lähdettiin pyörittämään molempiin suuntiin, ensi yhtä kierrosta, sitten enemmän, Eagle käyttäytyi niin kuin pitikin. Sittemmin olen kyllä syöksykierrettä ajanut melko paljon, enää ei jännitä niin kovasti. Muuta kuin taitolentoa en tällä hetkellä juuri lennäkään.

Taitolennon yhteisöllisyys viehättää
Luomaranta osti koneprojektin aikanaan yksin, sillä ajatuksella että myy vasta myöhemmin kaksi kolmasosaa koneesta. Kunnostuksen valmistuttua hän sai Martti, Iikka ja sittemmin myös Lasse Henrikssonin mukaan konekimppaan.

— Minä olin vähän lentänyt harrastaja, aloittelemassa taitolentoa ja sain heiltä hyvää tukea. Myös koneen pitäminen hyvässä kunnossa on ollut kaikille tärkeää, olemme tulleet hyviksi kavereiksi ja kimpassa on ollut mukavaa lentää.
Luomaranta korostaa, että taitolento on sosiaalisinta mahdollista lentämistä, sitä kun ei voi yksin harrastaa ainakaan niin että kehittyy.

— Meillä on hieno taitolentoyhteisö Suomessa ja erityisen tärkeää on, että meillä on tuomareita ja avustajia mukana muulloinkin kuin kilpailuissa.

Ari-Jukka Luomaranta

• Syntynyt Alahärmässä, asuu Kokkolassa
• Vaimo ja kaksi tytärtä
• Yrittäjä, soitinrakentaja
• Ilmailukerhojen jäsenyydet: Kokkolan Ilmailukerho, Pohjanmaan Taitolentoklubi ja Urheilutaitolentäjät
• Harrastukset ilmailun lisäksi: musiikki, kitaransoitto, vahvistimien rakentaminen sekä ”vähän kaikenlaisten rakkineiden” entisöiminen, liikunta ja kuntoilu sopivassa määrin.