Vuonna 1962 Odessassa syntynyt ja Georgiassa, silloisessa Neuvostoliiton tasavallassa, kasvanut Robert Obolgogiani on kosmopoliitti, jonka tie Georgiasta Ukrainan, Suomen, Venäjän ja Kazakhstanin kautta Suomeen on ollut haastava ja ennen kaikkea kiehtova.

 

Obolgogiani on lentotekniikan DI, musiikinopettaja, yritysjohtaja, lennonopettaja ja taitolentäjä.
— Elämäni on aina mennyt kahteen suuntaan – ilmailuun ja musiikkiin, Robert Obolgogiani kertoo. Ollessani kuusivuotias opettaja sanoi, että olen musiikillisesti lahjakas, ja aloitin pianonsoiton. Olin soittanut pianoa seitsemän vuotta, kun kuulin ystäväni soittavan kitaralla klassista. En ollut voinut kuvitella, että kitaralla voi soittaa noinkin. Otin vuoden verran yksityistunteja kitarasta ja pääsin konservatorioon.

Ilmailu veti kuitenkin puoleensa. Lentokoulun ovet eivät auenneet, mutta 16-vuotiaana Obolgogiani hyväksyttiin Kiovan polytekniseen instituuttiin lentotekniikan opiskelijaksi. Neuvostoliitossa toimi silloin kolme lentoteknillistä korkeakoulua, joista Kiova oli suurin. Ensimmäisen Kiovan vuoden aikana Obolgogiani viimeisteli musiikkiopinnot etänä ja valmistui klassisen kitaransoiton opettajaksi.

 

Muutto Suomeen ja työnhakuun
Tavattuaan suomalaisen vaimonsa Obolgogiani sai maastapoistumisluvan Neuvostoliitosta ja muutti Suomeen vuonna 1987. Suomen opetusministeriö vahvisti, että Kiovassa suoritettu lentotekniikan tutkinto kelpaa myös täällä.

— Lähetin hakemukset Finnairille, Finnaviationille ja Karairille. Tuli kysymyksiä, mitä oikeastaan olen opiskellut. Olin tehnyt diplomityönäni Tupolev Tu-154:n hydraulijärjestelmän kehitysprojektin. Sain kuulla kommentteja Putoleveista ja vastaavista, mutta töitä en saanut.

Parantaakseen länsikoneosaamistaan Obolgogiani otti yhteyttä Teknillisen korkeakoulun lentotekniikan professori Seppo Laineeseen, joka antoi luvan osallistua kuunteluoppilaana vapaavalintaisiin aineisiin. Obolgogiani otti aerodynamiikan, materiaalit ja moottorit. Samalla hän työskenteli Oriolan varastolla ja jakoi öisin Helsingin Sanomia.

— Sitten piti löytää jotain muuta, koska lehdenjako ja työ varastolla olivat liian raskas yhdistelmä. Pääsinkin Länsi-Vantaan musiikkiopistoon kitaransoiton opettajaksi.

 

Virkailijaksi Aeroflotille
Kahden musiikinopettajavuoden jälkeen Robert Obolgogiani kuuli, että Aeroflot etsii työntekijää Helsinki-Vantaalle, haki ja tuli valituksi. Ensin hän meni matkustajapalvelun työnjohtajaksi ja sieltä rahtimyyntiin. Aeroflotilla kului neljä mielenkiintoista vuotta.

— Se oli Neuvostoliiton romahduksen aikaa. Kohdalleni sattui muun muassa seitsemän konekaappausta, kun kotimaan lentoja kaapattiin, tavoitteena Ruotsi. Lähilennonjohto saattoi soittaa toimistollemme, että meillä on täällä kone ilmassa, lentäjät eivät puhu englantia ja ovat ilman karttoja. Autoin heitä sitten lennonjohdossa tulkkina laskuun — onneksi oli aina hyvä lentosää — ja ajoin sitten kaapatulle koneelle sen laskeuduttua. Perässä tulivat Karhukopla, poliisi ja Supo.

Rahtipuolella suuri osa työstä muodostui isojen kuljetusten järjestelyistä.
— Kerran lähti 40 tonnia painava paperikoneen tela, jota varten tilattiin An-124. Siihen rakennettiin tehtaalla pitkä lava, jotta valtava massa saatiin jaettua tasaisesti koneen rungossa.

 

Oma lupakirja Helsinki-Vantaalla
Aeroflotin vuodet 1989–92 olivat Obolgogianille monessakin mielessä mukavaa aikaa. Toimistolla oli hyvä henki ja parhaat bileet, joihin muidenkin lentoyhtiöiden väki osallistui mielellään. Lisäksi alkoi oma lentäminen.

— Koska työskentelin Helsinki-Vantaalla, pääsin ulkojäseneksi Finnairin lentokerhoon. Aloitin A2-lupakirjakurssin vuonna 1990. Teoriaopettajina toimivat Finnairin spesialistit ja Aarne Suonsivu lensi koululennot. Ensimmäisellä yksinlennolla tein viisi läpilaskua Helsinki-Vantaan 22:lle, se oli kyllä elämys.

Kaikki Helsinki-Vantaalta pikkukoneilla lentäneet tietävät, kuinka paljon toiminta eroaa muista kentistä. Pitää huomioida vilkas maaliikenne, jättöpyörteet ja odotusta tulee usein sekä ilmassa että maassa. Kokemukselle tuli käyttöä, kun Cessna 172:n moottori alkoi sakkausharjoituksessa rykiä Espoonlahdella.

— Kerho oli jo muuttanut Malmille mutta oli ilta ja torni kiinni. Päättelin ettei paikalle saada pelastuskalustoa, joten otin yhteyttä Helsinki-Vantaan lennonjohtoon. Tein kaiken kuten oli opetettu, radioon 121.5 ja transponderiin hätäkoodi. Sain lennonjohdolta prioriteetin ja pääsin laskuun paloautojen ollessa vastassa. Vian aiheuttajaksi selvisi venttiilin työntötangon katkeaminen yhdestä sylinteristä, mutta moottorin jäljellä oleva teho riitti perille.

Toinen moottorihäiriö sattui myöhemmin Venäjällä taitolentokoulutuksessa, kun Jak-52:sta hävisivät tehot silmukan laella. Opettaja neuvoi Obolgogiania pumppaamaan primerilla koko ajan ja laskuun päästiin turvallisesti.

— Olen todella kiitollinen Aarne Suonsivulle. Hän teetti jokaisella koululennolla simuloidun moottorihäiriön, miten toimitaan, mihin yhteys ja niin edelleen. Kun tosipaikka tuli, olin valmis. Vielä nykyäänkin, lentäessäni Extralla siirtolentoja, katson koko ajan rutiininomaisesti potentiaalisia pakkolaskupaikkoja.

 

Areaan ja Finnairille Moskovaan
Vaimolle tarjottiin vuonna 1992 matkatoimisto Arean toimistopäällikön pesti Moskovassa ja Robert Obolgogiani palkattiin yritykseen myyntitehtäviin. Lähinnä myytiin matkailupalveluja paikallisille suomalaisille. Vuodet 1994–98 Obolgogiani työskenteli Moskovassa Finnairin myyntitehtävissä.

— Ne olivat tosi hullut vuodet Neuvostoliiton hajottua. Rikollisuutta oli paljon eikä esimerkiksi lapsia voinut päästää ulos ilman vartiointia. Asuimme ulkomaalaisille tarkoitetussa vartioidussa kerrostalossa. Jäimme silti suunniteltua pidemmäksi aikaa ja viisi vuotta myin venäläisille matkailukohteina Suomea ja Pohjois-Amerikkaa. Kilpailimme Deltan kanssa, jolla oli suorat lennot Moskovasta New Yorkiin, mutta Helsingin kautta vaihdot olivat niin nopeita, että matka-aikaa tuli vain muutama kymmenen minuuttia enemmän. Toin myös paljon venäläisryhmiä Suomeen tutustumaan muun muassa Lappiin.

 

Globaali työmaa lentoyhtiöiden maapalveluissa
Finnairilta Robert Obolgogiani siirtyi saksalaiselle Aviareps AG:lle, joka tarjoaa lentoyhtiöille muun muassa myynti-, maapalvelu- ja markkinointipalveluja. Työkenttänä ovat jo pitkään olleet CIS-maat, Keski- ja Etelä-Aasia sekä Afrikka. Yritys työllistää globaalisti tuhatkunta henkeä ja matkapäiviä tulee paljon. Obolgogianin vastuulla on 25–30 lentoyhtiötä, muun muassa Singapore Airlines.

— Tyypillisesti olen lähtenyt kotoa maanantaiaamuna kentälle ja palannut perjantaina. Ja sama taas seuraavalla viikolla, ja sitä seuraavalla.

 

Taitolennon pariin
Taitolento tuli Robert Obolgogianin elämään Aeroflotilla, kun Helsinki-Vantaan toimistolle tuli taitolentäjä Viktor Smolin. Hän oli maailmankiertueella Cessna 206:lla ja tarvitsi apua rajanylitykseen Venäjälle.

— Tulimme ystäviksi. Maan huipputaitolentäjillä ei Neuvostoliiton hajottua ollut töitä ja tuli ajatus järjestää taitolentovalmennusta Venäjällä. Aloin järjestää valmennusta ja muutama ryhmä välitettiinkin sinne. Autoin myös järjestämään muun muassa MiG-29 lentoreissuja halukkaille.

— Kun pyörin paljon taitolentäjien kanssa, aloin pikkuhiljaa itsekin lentää Jak-52:lla. Kerran jopa osallistuin Venäjän taitolentomestaruuskilpailuihin Sportsman-luokkaa vastaavassa 3-liigassa. Toinen ulkomaalainen osallistuja oli Valko-Venäjältä. Oli siinä muilla ihmettelemistä. Näytinhän kaikkea muuta kuin suomalaiselta, pikemminkin georgialaiselta rosvolta, Obolgogiani muistelee.

Oman koneen hankinta
Vuonna 2013 Robert Obolgogiani oli tilanteessa, jossa omalle taitolentoharrastukselle piti tehdä jotain. Hän otti Finnairin lentokerhon Cessnan alle ja suuntasi Oripään taitolentoleirille, jossa olivat muun muassa Mikko Jägerholm ja hänen Jak-52- sekä Jak-55M-koneensa.

— Mikko katsoi, että kuka ihmeen kaveri tuo on. Lupasi miettiä osuutta koneesta, mutta ei lopulta myynyt. Jälkeenpäin ajateltuna se oli onni. Aloin miettiä Extroja ja vastaavia, mutta rahaa ei ollut uuteen.

Extra 330LX oli juuri tullut markkinoille, mutta Elena Klimovich, joka oli lentänyt Obolgogianille Extra-tyypit, neuvoi hankkimaan XtremeAir Sbach 342:n (XA42). Vuoden 2014 AERO Friedrichshafen -messuilla Obolgogiani oli jo allekirjoittamassa hankintasopimusta, kun tehtaan edustajalle tuli muuta menoa.

— Vieressä oli Extran osasto ja siellä myyntipäällikkö Christian Hockheim. Sanoin että hänellä on puoli tuntia aikaa vakuuttaa minut Extran paremmuudesta. Hockheimin perustelut olivat hyvät, kun ajatellaan koneen käyttöä kilpailuissa ja koulutuksessa. Ja kun hintakin saatiin tehtaan silloisen työtilanteen vuoksi kohdalleen, kaupat syntyivät. Tilasin koneen toukokuussa 2014 ja se valmistui syyskuussa. Ystäväni Sergei Rakhmanin neuvoi koneen lisävarusteiden valinnassa ja niiden sijoittelussa ohjaamoon. Lokakuussa 2014 lensin koneen Suomeen Petteri Tarman kanssa.

 

Leirejä, kilpailuja ja lentonäytöksiä
OH-OBO-koneella on sittemmin koulutettu uusia taitolentäjiä, kilpailtu, leireilty ja lennetty näytöksissä. Konetta käytetään myös Patrialla liikennelentäjäoppilaiden virheliikekoulutuksessa.

Tätä kirjoitettaessa koneella on lennetty yli 800 tuntia, keskimäärin 80 tuntia vuodessa, mikä on taitolentokoneelle paljon.

Talvipäivien kummajainen
Hankittuaan Extran Obolgogiani piti Urheilutaitolentäjien vuoden 2015 talvipäivällä koneesta ja ajatuksistaan esitelmän.

— Kerroin, että suomalaisilla taitolentäjillä ja maajoukkueella olisi mahdollisuus saada mitaleja kansainvälisistä kilpailuista jo muutaman vuoden kuluttua, kunhan saamme leireille huippuluokan opettajat. Porukka varmaan ajatteli, että mikä kriminaalin näköinen tyyppi tulee tänne selittämään. Siitä se kuitenkin lähti ja vuosina 2015–19 järjestin itsekin muutaman päivän leirejä eri puolilla Suomea. Niissä oli kouluttajina 1–2 venäläistä valmentajaa ja kahdella leirillä oli toistakymmentä oppilasta.

Robert Obolgogiani voitti vuonna 2017 taitolennon Intermediate-luokan SM-kultaa. Sitten Mikko Jägerholm, Harri Kanto, Sami Kontio, Tapio Pitkänen ja Obolgogiani perustivat maajoukkueen nimellä FANAT eli Finnish Advanced National Aerobatic Team. Ryhmä kävi myös Espanjassa viikon mittaisilla talvileireillä ranskalaisen Romain Fhalin valmennettavina. Ja tulosta syntyi:

— Saimme taitolentovalmennusta maailman parhaista taitolentokulttuureista ja joukkue voittikin pronssia vuoden 2019 EM kisoissa Puolassa, Ranskan ottaessa kultaa ja Venäjän hopeaa. Vuoden 2015 talvipäivien visiostani oli tullut totta!

Korona ja Venäjän sanktiot
Vuodelle 2020 oli suunniteltu monta erilaista tapahtumaa, kuten yhteisleirit ja kilpailut norjalaisten taitolentäjien kanssa sekä Suomen avoimet taitolentokilpailut Pyhtään Redstone Aerossa. Korona kuitenkin jäädytti tilanteen ja päälle tulivat Venäjän sanktiot, jotka lopettivat kanssakäymisen sinne, Obolgogiani kertoo.

Näytöslentäjä ja lennonopettaja
Robert Obolgogiani sai näytöslentäjän hyväksymistodistuksen vuonna 2018 ja lensi samana vuonna Kauhavan näytöksessä. Nykyisin hänellä on myös luokkakelpuutuskouluttajan ja taitolento-opettajan pätevyydet. Ajatuksena on kehittää taitolentokoulutusta edelleen ja samalla myös itse kilpailla.

 

Robert Obolgogiani
62-vuotias, syntynyt Odessassa
Muutti Suomeen 1987
Suomen kansalainen vuodesta 1991
Naimisissa, neljä lasta
Klassisen kitaransoiton opettaja Georgiasta
Lentotekniikan diplomi-insinööri Kiovan polyteknisestä instituutista, täydennysopintoja Aalto yliopistossa
A2-lupakirja Finnairin lentokerhossa vuosina 1990–91
Perustaitolentokoulutus Venäjällä 1990-luvulla
Oma kone 2014 alkaen
Luokkakelpuutuskouluttaja ja taitolento-opettaja
Aluejohtaja saksalaisella Aviareps AG:lla. Vastuualueena CIS-maat, Keski- ja Etelä-Aasia sekä Afrikka
Kielitaito suomi, englanti, georgia ja venäjä

 

 

Kiinnostuitko ilmailusta ja moottorilennosta? Ilmailuliiton verkkosivuilla voit tutustua eri ilmailulajeihin ja Ilmailuliiton toimintaan. Haluatko mukaan harrastukseen? Etsi sinua lähin ilmailukerho ja liity jäseneksi niin pääset harrastukseen mukaan. Ilmailuliiton jäsenyys kannattaa, sillä yksi jäseneduistamme on vakuutus.