VDO:n perinteisiä analogisia öljynpaineantureita on käytetty jo vuosikymmeniä niin experimental- kuin ultrakevytkoneissa. Voidaankin sanoa, että jos mainituista koneista löytyy 4-tahti moottori, niin hyvin suurella todennäköisyydellä siinä on juurikin tuo VDO:n perinteinen analoginen öljynpaineanturi.

Tämän artikkelin taustalla on havainto siitä, että jopa uusissa tehdasvalmisteisissa lentokoneissa on tavattu kytkentöjä, jotka kertovat siitä, että anturien rakennetta ja tyyppiä ei ole tunnistettu. Ehkä on kuviteltu, että kaikki öljynpaineanturit ovat samanlaisia. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa!

Vaikka VDO:n öljynpaineanturit ovat ulkoisesti lähes identtisiä, niin niillä on myös huomattava määrä eroavuuksia. Jo pelkästään anturin kiinnitykseen on tarjolla 13 erilaista kierrekokoa, osa niistä metrisiä ja osa tuumakoossa. Joten heti kättelyssä on jo kierrekoon valinnassa 12 mahdollisuutta erehtyä, ja vain yksi 13:sta osua kohdilleen.

Perehtyminen VDO:n anturiluetteloon paljastaa antureiden päätyypit, sekä yksityiskohtien eri variaatiot. Tarkkaan laskettuna VDO:n öljynpaineantureista löytyy yhteensä 143 eri kombinaatiota ja vain yksi valinta näistä 143:sta on lopulta se oikea! Valinta- ja hankintatilanteessa kannattaakin olla tarkkana ja perehtyä antureiden päätyyppeihin sekä eri variaatioihin, jotta valinta osuu oikeaan anturiin!

Tällä artikkelilla on tavoitteena auttaa tunnistamaan VDO:n perinteiset analogiset öljynpaineanturit, sekä ymmärtämään niiden toimintatapa ja erot niiden kytkennöissä.

Antureiden tunnistaminen
Yhtenäisen ulkoasun lisäksi VDO:n öljynpaineantureilla on useita yhteisiä ominaisuuksia:
Käyttöjännite 6 ··· 24 V
Käyttölämpötila -25°C ··· +100°C (Kierreliittimessä sallitaan hetkellisesti max. 1 h ajan +120°C)
Vastus mittausalueella 10 ··· 184Ω (0 bar = 10Ω, max. p. = 184Ω)
Varoituskontakti sulkeutuu paineen laskiessa
Varoituskontaktin kytkentäkapasiteetti max. 5W ei-induktiivista kuormaa
Hetkellisen (alle 2 s) ylipaineen kesto mallista riippuen 30, 40 tai 50 bar

Merkittävimmät erot VDO:n öljynpaineantureilla löytyvät kahden ominaisuuden osalta:
Ensimmäinen ero on anturin maadoitus, joka on anturin tyypistä riippuen joko anturin rungon ja kiinnityskierteen kautta suoraan moottorin lohkoon tai vaihtoehtoisesti eristetyn liitinruuvin ja siihen liitetyn maadoitusjohdon kautta.
Toinen on öljynpaineen varoituskontakti, joka voidaan kytkeä varoitusvaloon tai äänimerkkiin. Tyypistä riippuen anturissa voi olla tämä varoituskontakti tai sitä ei ole.

Edellä kuvattujen ominaisuuksien perusteella päädytään siihen lopputulemaan, että VDO:n perinteisiä öljynpaineantureita on neljä päätyyppiä:
1. Maadoitus anturin rungon kautta, yksi liitin öljynpainemittarille, ei varoituskontaktia
2. Maadoitus anturin rungon kautta, yksi liitin öljynpainemittarille, toinen varoituskontaktille
3. Yksi liitin maadoitukselle, toinen öljynpainemittarille, ei varoituskontaktia
4. Yksi liitin maadoitukselle, toinen öljynpainemittarille, kolmas varoituskontaktille
Näistä neljästä päätyypistä löytyy lisäksi useita eri variantteja ja näistä on hyvä olla perillä, jotta anturin valinta- tai hankintatilanteessa päädytään juuri oikeaan anturiin.

Varioivia tekijöitä on neljä:
1. Kiinnityskierteen koko (13 eri kierrekokoa)
2. Mittausalue (minimi- ja maksimipaine)
3. Varoituskontaktin kytkentäpaine
4. Sähköliittimien lukumäärä ja rakenne.

VDO:n anturiluettelo Sensors for Instrumentation V 3.0 on tietolähde, josta löytyvät kaikki ne kombinaatiot, mitä edellä mainittuja neljää päätyyppiä ja varioivia tekijöitä yhdistelemällä on saatavilla. Tässä yhteydessä ei ole tarkoituksenmukaista esitellä kaikkia saatavilla olevia kombinaatioita.

Käsitellään tässä aluksi kuitenkin yleisluonteisesti asennuksen kannalta tärkein mitta, eli kiinnityskierteen koko sekä kutakin kierrekokoa vastaava suurin sallittu kiristysmomentti. Sen jälkeen on lyhyt esittely neljästä päätyypistä, jotka helpottavat anturin tyypin tunnistamisessa.

Kiinnityskierteen koko ja kiristysmomentti
Yksi tärkeimmistä mitoista öljynpaineantureissa on kiinnityskierteen koko. VDO:n perinteisiä öljynpaineantureita on saatavilla peräti kolmellatoista eri kierrekoolla varustettuna. Nämä kierrekoot ja niille sallitut suurimmat kiristysmomentit ovat seuraavassa taulukossa.

Oheisessa taulukossa on VDO:n ohjearvot maksimikiristysmomenteille eri kierrekokoja varten. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä tarkistaa myös moottorin valmistajan asennusohjeet, sillä moottorin valmistaja on voinut määritellä oman maksimikiristysmomentin öljynpaineanturille.

Riippuen siitä, mitä materiaalia ja millaista ainevahvuutta on käytetty osiin, joihin anturi kiinnittyy, moottorin valmistajan määrittelemä maksimimomentti voi olla huomattavastikin pienempi, kuin VDO:n sallima maksimimomentti. Tästä johtuen öljynpaineantureita asennettaessa on aina tarkistettava molempien, sekä anturin että moottorin valmistajan ilmoittamat kiristysmomentit ja käytettävä niistä alinta arvoa.

 

Yhteenveto
Anturit ovat ikääntyviä ja vaihdettavia komponentteja muiden kulutusosien ohella. Ikääntyessään anturit reagoivat öljynpaineen muutoksiin hieman aiempaa laiskemmin ja niiden tuottama mittasignaali ei enää vastaa todellista öljynpainetta. Anturin kunto voidaan todeta referenssimittauksilla ja vaihtaa uuteen tarvittaessa.

Millä asioilla sitten on merkitystä oikean anturin valinnan, hankinnan ja asennuksen kannalta?
Tavanomaisin tilanne missä keskiverto ilmailun harrastaja joutuu tekemisiin öljynpaineantureiden kanssa on sellainen, kun koneessa paikallaan oleva öljynpaineanturi joudutan uusimaan. Ellei koneen dokumenteista selviä alkuperäisen anturin tyyppi ja varaosanumero, on nämä tiedot selvitettävä VDO:n anturiluettelosta. Tässä artikkelissa pyrittiin tuomaan esille ne seikat, jotka helpottavat tätä vaihetta.

Lopuksi vielä varoitus halpatuontimaiden heikkolaatuisista piraattikopioista: Netistä ja kotimaan autotarvike- ja varaosaliikkeiden hyllyiltä löytyy lukemattomia esimerkkejä VDO:n öljynpaineantureiden piraattikopioista. Turvallisuussyistä niitä ei kannata asentaa lentokoneisiin tai muihin ilma-aluksiin. Paras tapa varmistaa tuotteen alkuperä on hankkia anturit ilman välikäsiä, suoraan VDO:n nettikaupasta.

Toivottavasti tämä artikkeli avaa ymmärrystä siitä, että kaikki VDO:n öljynpaineanturit eivät todellakaan ole samanlaisia. Samalla anturin tunnistamisen ja oikenlaisen anturin valinnan toivotaan helpottuvan, kun käytettävissä on perustiedot, mihin tulee kiinnittää huomiota valintatilanteessa.

Lähteet
Artikkelia kirjoitettaessa on käytetty seuraavia tietolähteitä:
www.vdo.de
VDO Webshop Warehouse
VDO:n anturiluettelo Sensors for Instrumentation V 3.0