Paraturneella tehdään laskuvarjohyppyjä eri lentopaikoille, pakataan laskuvarjot paikan päällä ja jatketaan lentokoneella seuraavaan kohteeseen.
Paraturnee on hyppymatka, jolla kierretään ennalta määritelty reitti. Paraturnee vaatii tarkkaa ennakkoselvitystä kohdepaikoista niin hyppääjien kuin lentokoneiden näkökulmasta. On selvitettävä minne voi laskeutua turvallisesti varjoilla, onko alueella hyppytoiminnalle rajoituksia, onko saatavilla polttoainetta ja soveltuuko kiitotie kyseiselle koneelle.
Skydive Finlandin edellinen Paraturnee suuntautui Viroon yhden päivän mittaisena retkenä vuonna 2023. Tänä kesänä toteutettu retki laajentui kahden päivän mittaiseksi kierrokseksi Itämeren ympäri.
Suunnittelussa oli otettava huomioon ennen kaikkea etäisyydet. Oli laskettava tarkkaan polttoaineen riittävyys seuraavaan tankkauspaikkaan. Oli myös huomioitava, että tarvittaessa polttoaine riittää takaisin sinne mistä lähdettiin, jos huono sää tulee vastaan tai jos joudutaan kiertämään ylimääräinen lenkki sään vuoksi.
Polttoainetta ei kuitenkaan voinut olla liikaa, sillä kuormana oli koko matkan ajan 11 hyppääjää ja kaksi lentäjää. Retkellä pisin siirtymä oli Viron Kuressaaresta Gotlannin Visbyhyn. Kyseistä etappia taitettiin ukkosrintamaa myötäillen, joten tarkat laskelmat toivat mielenrauhaa siirtymiseen.
Kentät valittiin tarkasti
Kun maksimietäisyys siirtymille oli tiedossa, lähdettiin suunnittelussa tutkimaan Google Mapsin avulla missä on kenttiä. Lentokenttiä kyllä riittää, mutta mahdollisuus hypätä, nousta ja laskeutua Grand Caravanilla ja kerosiinin saatavuus pudottivat kenttiä pois listalta. Myös ilmatilarajoitukset estivät joillakin kentillä vierailun. Näin kävi Latvian Ventspilsin kentällä, jonka vuoksi Latviassa vierailu jäi pois suunnitelmasta.
Kun potentiaaliset kentät oli alustavasti valittu, aloitettiin yhteydenotot kenttien toimijoihin, josko kentille sopisi tulla vierailemaan paraturneen merkeissä. Samalla selvitettiin kenttien polttoaineiden hintoja, laskuvarjohyppääjille laskeutumisalueen kuntoa ja sijaintia, sekä laskeutumismaksuja.
Lopullinen reitti suunniteltiin niin, että sen voi tarvittaessa lentää myös vastakkaiseen suuntaan ja näin myös jouduttiin tekemään sääolosuhteiden vuoksi. Lisäksi oli suunniteltu varareitti, joka olisi vienyt Ruotsin rannikkoa ylös pohjoiseen.
Kahden päivän turneelle varattiin kolmen päivän aikaikkuna maanantaista keskiviikkoon, joka myös jouduttiin käyttämään hyödyksi. Keli aukesi tiistaiaamuna Räyskälässä. Utista lähdettiin kohti Räyskälää matalaa pilvikattoa seuraillen, ja juuri ennen Räyskälää taivas aukeni. Koko reissu päästiin toteuttamaan hyvässä säässä. Tosin viimeinen hyppy Uttiin keskiviikkoiltana oli jälleen kosteassa säässä, joten aikatauluikkuna oli tarkka ja se käytettiin kokonaisuudessaan.
Reissulla tehtiin 14 hyppyä
Lopullinen toteutunut reitti sisälsi 11 kenttää ja kolme maata. Hyppyjä hypättiin yhteensä 14. Lähtö- ja paluupisteenä toimi Utti. Ensimmäisenä päivänä hypättiin Räyskälään, Hankoon, Virossa Kärdlaan ja Kuressaareen, Gotlannin saarella Visbyhyn ja Ruotsissa Skavstaan ja Västeråsiin.
Visbyssä hyppäsimme kaksi hyppyä ja näin hypylle mukaan pääsi myös neljä paikallista hyppääjää Gotlannin laskuvarjokerhosta. Päivän päätteeksi jäimme yöpymään Västeråsin hyppykerholle. Toisena päivänä matkaa jatkettiin Ruotsin Gryttjomiin, Maarianhaminan kautta Turkuun, Räyskälään ja viimeisenä Uttiin.
Ruotsin puolella turneen järjestelyt osoittautuivat haastaviksi, sillä Svenska Fallskärmsförbundetin säännöt vaativat maahenkilöä ja, että kaiken laskuvarjohyppytoiminnan pitää tapahtuma ruotsalaisen laskuvarjohyppykerhotoiminnan alaisuudessa. Tämä tarkoittaa, että Ruotsissa sellaisiin paikkoihin hyppääminen, missä ei toimi paikallista laskuvarjohyppykerhoa on liki mahdotonta.
Suunnitelmassamme Skavstan kenttä oli tällainen, sillä siellä toiminut laskuvarjohyppykerhon, Nyköpings Fallskärmsklubbenin toiminta on lakkautettu vastikään. Skavstan hyppyä varten meidän täytyi saada ruotsalaisen kerhon koulutuspäällikön hyväksymä suunnitelma laskeutumisalueesta, kyseisen koulutuspäällikön hyväksyntä, että saamme poikkeuksellisesti toimia heidän kerhonsa alla, saada paikalle ruotsalaisen kerhon kouluttama maahenkilö, ja vielä että, maahenkilö on jäsen siinä kerhossa minkä alaisuudessa toimitaan. Nämä kaikki haasteet saatiin voitettua, ja pääsimme hyppäämään Skavstan kentälle.
Nostalgiaa Hangossa
Erityisenä herkkuna turneessa oli Hanko. Suomen Laskuvarjokerho ry joutui poistumaan Hangon lentokentältä 15 vuotta sitten, kun ympäristöluvan muutos kielsi laskuvarjohyppytoiminnan Hangon lentokentällä. Luvan muutoksen seurauksena syntyi nykyinen Skydive Finland ry, kun Suomen Laskuvarjokerho ja Utin Laskuvarjokerho yhdistivät voimansa Utissa.
Tätä paraturneeta varten saatiin ympäristölupaan poikkeuslupa yhdelle päivälle suorittaa laskuvarjohypyt Hangon kentälle. Poikkeusluvan puoltona oli, että ympäristöluvassa mainittu hyppytoiminnan melu saatiin minimoitua, kun hyppyyn tultiin muualta ja poistuttiin saman tien. Näin Hangon alueelle ei aiheutunut melua korkeuden keräämisestä hyppykorkeuteen. Hyppy Hankoon näiden vuosien jälkeen oli osalle paraturneen väestä hyvin nostalginen kokemus.
Avustusta Svenska Kulturfondenilta
Erityistä paraturneessa oli myös, että siihen saatiin avustusta Svenska Kulturfondenilta. Säätiö tukee muun muassa ruotsinkielistä toimintaa Suomessa. Avustusta haettiin kieli- ja kulttuurimatkaan Ruotsiin ja Suomen ruotsinkielisille alueille, sekä laskuvarjohyppykulttuurin vaihtoon naapurimaamme Ruotsin kanssa. Kulttuurimatka ei kuitenkaan ollut turha. Matkalla virisi suunnitelma leiristä Maarianhaminassa, joka voitaisiin toteuttaa yhteisvoimin muutaman suomalaisen ja ruotsalaisen hyppykerhon voimin. Toivottavasti pääsemme tämän retken toteuttamaan lähitulevaisuudessa.
