Olivia Komulainen treenaa taitolentoa Kälviän lennokkikentällä
Kokkolalainen Olivia Komulainen Kokkolanseudun RC-lentäjistä innostui F3A-taitolennosta päästyään kokeilemaan radio-ohjattavaa taitolennokkia kolmisen vuotta sitten. Hänen mielestään lennokit on mahtava harrastus, jossa yhdistyy rakentaminen, sähkötekniikka sekä aerodynamiikka.
– Silmän ja käden koordinaatio sekä hienomotoriikka kehittyvät lennättäessä. Lajin parissa on myös hieno harrastajayhteisö, Komulainen kehuu.
Viime kesänä hän sai F3A Nordic-luokassa Suomen cupin hopeaa. Mitalia tärkeämpänä nuori taituri pitää kuitenkin sitä, että taitolennossa oppii toimimaan oman mukavuusalueensa ulkopuolella, haastamaan itseään ja puskemaan rajojaan epäonnistumisen pelosta huolimatta.
Tulevana kesänä otetaan käyttöön uusi F3A:n Nordic-ohjelma, jota Komulainen luonnehtii mukavaksi.
– Se on vähän haastavampi kuin aiempi ohjelma. Tykkään siitä, että se on tasoltaan lähempänä vaativampaa FAI-ohjelmaa, hän arvioi.
Uuden ohjelman heikkoudeksi Komulainen näkee sen, että kynnys vaihtaa aloittelijoille tarkoitetusta Sport-ohjelmasta Nordiciin kasvaa entistä korkeammaksi.
Radiomaster on toiminut hyvin
22-vuotias Olivia Komulainen arvelee ennen pitkää siirtyvänsä eteenpäin FAI-luokkaan.
– Olen toistaiseksi tyytyväinen Nordiciin, kunhan näen kehitystä lennätyksessäni, taitolennättäjä linjaa.
Radiolaitteistona hänellä on edukkaaksi ja monipuoliseksi kehuttu Radiomaster.
– Minusta se on hyvä ja laadukas. Radiossani on 16 kanavaa, mikä on minulle vähän liikaa.
Taitolentoa varten Komulainen vaihtaisi muutaman kytkimen paikkaa lähettimen yläosassa antennin kanssa samalle tasolle, jotta lentotilojen vaihtaminen helpottuisi.
– Mielipiteeni radiosta on yksipuolinen, sillä minulla ei juuri ole kokemusta muista merkeistä. Spektrumia ja Futabaa olen välillä käyttänyt. Niiden käyttöjärjestelmä tuntuu ehkä vähän yksinkertaisemmalta ja soveltuvammalta F3A:n tarpeisiin, hän vertaa.
Harjoittelua taivaalla ja mielessä
Olivia Komulaisen treeni koostuu taitolento-ohjelman lennättämisestä, mutta myös kuivaharjoittelusta.
– Käyn liikkeet mielessäni läpi ja otan huomioon tuulen suunnan sekä liikkeen motoriikan. Lennon jälkeen pysähdyn hetkeksi miettimään, kuinka liikkeet sujuivat ja missä voisin parantaa seuraavalla kerralla.
Mukavimpana lennätyspaikkana Komulainen pitää kotikulmillaan olevaa Kälviän lennokkikenttää, vaikka se hieman kuoppainen onkin. Siellä saa harjoitella rauhassa. Hänen toinen suosikkinsa on Savikon pienlentokenttä, jossa ilmatilaa riittää eivätkä puut ole heti tiellä.
Kilpailemisen lisäksi Komulaiselle on ehtinyt kertyä kokemusta kilpailunjohtajan tehtävästä. Marraskuun lopussa Pietarsaaressa pidetyssä inSkaala 2025 -tapahtumassa oli tiettävästi ensimmäinen kerta Suomen lennokkihistoriassa, kun kilpailunjohtajana oli nainen.
Air combat- ja sisätaitolentokisan vetämistä Komulainen kuvaa mukavaksi.
– Se oli mukavan rentoa puuhaa ja voisin toimia vastaavissa tehtävissä uudestaankin. On vaan harmillista, että kilpailun järjestäminen vaatii oman aikansa, joka on pois lennokkiporukan kanssa vietetystä ajasta, joka tahtoo muutenkin jäädä vähäiseksi, hän vastaa.
