Helsingissä asuva intialainen Shital Mahajan on laskuvarjohyppäämisen lähettiläs ja julkkis Intiassa.

Intiassa hänet tunnistetaan kadulla ja hän on innostanut nuoria naisia laskuvarjohyppäämisen pariin. Mutta hän on myös rajojen rikkoja, joka on osoittanut suomalaista sisua – vai mitäs sanotte ensimmäisestä hypystä Pohjoisnavalla?

Hän on ensimmäinen nainen, joka on hypännyt laskuvarjolla kaikilla seitsemällä mantereella, ensimmäinen intialainen nainen, joka on hypännyt siipipuvulla, hypännyt moottorioidusta riippuliitimestä sekä yöhypyn moottoroidusta varjoliitimestä, ensimmäinen intialainen nainen, joka on saanut laskuvarjohyppykouluttajan pätevyyden…

Shital Mahajan on laskuvarjohyppäämisen pioneeri Intiassa. Hän on seikkailija, joka on tehnyt laskuvarjourheilussa monia asioita ensimmäisenä naisena Intiassa, jopa maailmassa.

– Yhteensä 26 kertaa, hän sanoo hymyillen videopuhelussa Intiasta.
Mahajan asuu perheineen Lauttasaaressa Helsingissä, mutta viettää paljon aikaa synnyinmaassaan Intiassa.
– Sydämeni on Suomessa mutta Intia, presidenttiä myöten, on auttanut minua paljon hyppyurallani ja haluan antaa takaisin jotain hyvää synnyinmaalleni, hän sanoo.

Mahajan onkin innostanut intialaisia nuoria, ennen kaikkea naisia, toteuttamaan unelmiaan ja tekemään asioita, joita he itse haluavat. Se on myös hänelle itselleen tärkeää.

– Hyppäsin laskuvarjolla sari-asussa, koska halusin osoittaa intialaisille naisille, että edes sari ei ole este harrastaa laskuvarjohyppyä. Halusin osoittaa, että kaikki on mahdollista myös naisille, kaikki on vain kiinni omasta halusta.
Sari on perinteinen intialaisen naisen asu, pitkä kangassuikale, joka kiedotaan vartalon ympärille. Mahajanin sarissa oli yhdeksän metriä kangasta.
– Hyppäsin Thaimaassa, sillä ajattelin, että siellä sarissa hyppäämistä ei vastustettaisi. Siellä tunnetaan asu. Mutta en aluksi saanut lupaa hypätä, koska pelättiin, että kangas purkautuu ja sotkeutuu punoksiin tai varjoon ja aiheuttaa onnettomuuden. Minun annettiin lopulta hypätä sillä ehdolla, että sari teipattiin ympärilleni. No, teippi purkautui kuitenkin hypyn aikana, mutta sari pysyi päällä, Mahajan nauraa.

 

”Eivät naiset hyppää laskuvarjolla”
Mahajan on osoittanut intialaista sisua taistellessaan tietään laskuvarjourheilussa. Epäilijöitä ja vähättelijöitä on riittänyt, erityisesti Intiassa.

– Intia on hyvin perinteinen yhteiskunta. Tytöille sanotaan usein, että he eivät pysty tai voi tehdä sitä tai tätä. Minulle on sanottu monta kertaa, etteivät naiset voi hypätä laskuvarjolla, Mahajan toteaa.

Laskuvarjohyppäämisen aloittaminen ei ollutkaan mitenkään itsestään selvää Mahajanille. Kun hän 2000-luvun alussa tutustui lajiin opiskelukaverinsa veljen kautta, eivät siviilit saaneet hypätä laskuvarjolla Intiassa. Mahajan kuitenkin ihastui lajiin ensisilmäyksellä.

– Näin kun armeijan laskuvarjojääkärit hyppäsivät näytöshyppyjä helikopterista ja ajattelin heti, että wau! Minäkin haluan.
Hän yritti etsiä netistä tietoa Intian laskuvarjohyppäämisestä, mutta ei löytänyt mitään.
– Siviilit eivät saaneet hypätä laskuvarjolla, joten ystäväni veli sanoi, että minulla olisi kaksi vaihtoehtoa, liittyä armeijaan tai mennä ulkomaille.
Mahajan ei valinnut kumpaakaan vaihtoehtoa.

Hän halusi hypätä Pohjoisnavalla, kuten ystävänsä veli oli tehnyt ja lähti tavoittelemaan unelmaansa itse. Se vaati ensin perheen ja sukulaisten puhumista ympäri, sen jälkeen sponsoreita, sitten paljon paperitöitä ja lopulta apua venäläisiltä.

– Reissu maksoi 18 000 euroa. Isäni tulot olivat 300 euroa kuussa, joten ei meillä ollut mitään mahdollisuutta maksaa sitä. Kiersin ainakin 215 firmaa, mutta mikään niistä ei halunnut sponsoroida minua. Kaikki sanoivat, että entä jos kuolet, silloin menetämme rahamme, Mahajan kertoo.

Lopulta intialainen autoliike Tata Motors maksoi kustannukset, ja vuonna 2004 Mahajan pudotettiin pakkolaukaisulla venäläisestä helikopterista Pohjoisnavalla. Mahajan oli silloin 21-vuotias.
– Nousimme 5 000 jalkaan, mutta minulle sanottiin, että siellä on vaarallisen kylmää, enkä voi hypätä. Laskeuduimme alemmaksi ja hyppäsin 2400 jalasta. Vasta jälkeenpäin olen tajunnut, miten matalalla se oli. En silloin tiennyt hyppäämisestä mitään, Mahajan sanoo.
Tavallisesti laskuvarjohyppääjät avaavat varjon 1 000 metrin korkeudessa, eli 3 200 jalassa.
Kaikesta huolimatta Mahajan laskeutui pallovarjolla jäälautan reunalle ja oli innoissaan. Seuraavaksi hän halusi Etelämantereelle.

 

 

”Päätin, että kirjoitan presidentille”
Kun Mahajan palasi Pohjoisnavalta Intiaan ja kertoi hypystään muun muassa puolustusvoimille, jossa vastustettiin kiivaasti sitä, että siviilit hyppäsivät laskuvarjolla.
– Entä sitten, sitä on tehty ennenkin, he totesivat kylmästi, Mahajan muistelee.
– Silloin päätin, että kirjoitan presidentille, hän sanoo topakasti.
Ja hän kirjoitti – ja sai myös pian kutsun tapaamaan Intian presidenttiä A.P.J. Abdul Kalamia, joka sattui olemaan myös avaruustekniikkaan erikoistunut tiedemies ja ollut aikoinaan johtajana Intian ensimmäisen kantoraketin kehittäneessä ryhmässä. Hän oli kiinnostunut Mahajanin kokemuksista.

– Kun presidentti kysyi, mitä aion tehdä seuraavaksi, vastasin, että hypätä Etelämantereella. Hän lupasi auttaa ja määräsi armeijan laivaston auttamaan minua. Eihän siitä hyvää seurannut. Armeijassa suututtiin entistä enemmän, enkä saanut sieltä apua, Mahajan naurahtaa nyt.

Joitakin vuosia myöhemmin, vuonna 2011, Intian presidentti myönsi Mahajanille yhden Intian korkea-arvoisimmista siviileille annettavista kunniamerkeistä, Padma Shrin. Sen on saanut vuodesta 1954 lähtien vajaat 3 700 eri alojen edustajaa.
Mahajan näyttää kunniamerkkiä videopuhelussa. Kultaisessa mitalissa on lootuksen kukka ja mitali on liilassa kunniamerkkinauhassa. Hän on selvästi ylpeä merkistä.
– Intiassa minua oli epäilty ja vastustettu niin paljon, mutta tein sitä huolimatta sitä, mitä halusin eniten. Siksi kunniamerkin saaminen tuntui todella hyvältä ja oli äärimmäisen tärkeää minulle. Sain vihdoin tunnustusta siitä, mitä olin saavuttanut, Mahajan sanoo.

 

Aviomies hypännyt tandemin Hangossa
Myös Etelämantereelle Mahajan pääsi sisukkuudellaan, vaikka presidentti ei siinä täysin pystynyt auttamaan kuten Pohjoisnavalle mentäessä. Presidentin lisäksi avuksi tuli tällä kertaa yhdysvaltalainen arktisia matkoja järjestävä järjestö ja sponsorit.

– Järjestöltä meni ainakin vuosi saada luvat kuntoon, ja lentokonekin lennätettiin Etelämantereelle Skydive Utahista Yhdysvalloista, Mahajan kertoo.

Homma ei ollut halpaa. Hyppy tuli maksamaan 80 000 dollaria, 20 000 dollaria per hyppääjä.
– Halusin hypätä vapaapudotushypyn, eli ensimmäisen Nova-tason, joten meitä oli koneessa kaksi hyppymestaria, minä ja kuvaaja.

24-vuotiaana Mahajan oli hypännyt sekä Pohjoisnavalla että Etelämantereella ja tehnyt sen nuorimpana naisena maailmassa.
– Isäni oli pantannut talomme, että pääsen Etelämantereelle ja sanoi reissun jälkeen, että tämä loppuu nyt tähän. Hän vaati, että minun pitää mennä naimisiin ja alkoi intialaiseen tapaan esitellä minulle puolisoehdokkaita, Mahajan kertoo.

Mahajanilla oli puolisolle kuitenkin vain yksi toive: hänen täytyy ymmärtää laskuvarjohyppäämistä. Isän ehdokkaat eivät siihen kelvanneet.
– Kun kuulin Helsingissä töissä olevasta intialaisesta miehestä, joka oli hypännyt tandemhypyn Hangossa, tiesin, että hän on oikea mies minulle, hän ymmärtää minua, Mahajan hymyilee.

Vihkitilaisuus pidettiin Englannissa kuumailmapallossa 700 jalan korkeudessa – kuinkas muuten.
– Häiden jälkeen minun odotettiin lopettavan hyppäämisen ja perustavan perheen intialaiseen tapaan, mutta en aikonut tehdä sitä – eikä se puolestaan sopinut intialaiseen kulttuuriin, Mahajan myöntää.

Perheen perustamisen sijaan hän matkusti kolmeksi kuukaudeksi Arizonaan, hyppäsi 250 laskuvarjohyppyä ja sai laskuvarjohyppääjän C-lisenssin.– Myös mieheni kävi hyppykurssin ja sai lisenssin myöhemmin Arizonassa, ja meistä tuli ensimmäinen intialainen laskuvarjohyppyä harrastava pariskunta, Mahajan toteaa.

Sen jälkeen Mahajan asettui asumaan miehensä mukana Suomeen ja hyppääminen jäi muutamaksi vuodeksi, kun perheeseen syntyi kaksospojat.
– Poikien syntymän jälkeen aloitin uudelleen ja hyppäsin Skydive Finlandin kanssa Utissa, hän sanoo.
Vuonna 2018 hän juhlisti Intian itsenäisyyspäivää elokuussa Suomessa hyppäämällä Intian lipun kanssa Utissa.

 

Intialaisia hyppykurssille Suomeen?
Intia on maailman väkirikkain valtio, mutta laskuvarjohyppääminen on maassa vielä pieni laji sillä siviilit ovat saaneet hypätä laskuvarjolla vasta vuodesta 2007 lähtien. Intiassa on vain yksi hyppykeskus ja aktiivisia hyppääjiä on noin parisataa, Mahajan laskeskelee.

– Suurin osa heistä on entisiä armeijan upseereita. Nuorilla pojilla on yleensä vain noin 2–3 vuoden hyppykokemus, Mahajan kertoo.

Erityisen iloinen hän on siitä, että myös intialaiset naiset ovat löytäneet pikkuhiljaa laskuvarjohyppäämisen.
– Meillä on noin parikymmentä naista, jotka hyppäävät aktiivisesti.

Mahajan on järjestänyt useita ryhmämatkoja intialaisille sekä Suomeen että muualle maailmalle. Australiassa ja Espanjassa ryhmät ovat hypänneet tandemhyppyjä. Haaveena hänellä olisi kuitenkin tuoda laskuvarjohyppäämisestä innostuneita intialaisia kursseille Suomeen.
– Toistaiseksi kieli on kuitenkin ollut pieni ongelma, hän toteaa.

 

Syksyllä MM-kisoihin
Shital Mahajan on ehtinyt kokea laskuvarjohyppyurallaan äärimmäisen kylmät olosuhteet ja Egyptin pyramidit. Hän hypännyt kaikilla seitsemällä mantereella maailmassa ja hän on esiintynyt Intian Talent -ohjelmassa. Intiassa hän on julkkis, joka tunnistetaan kadulla.

– Se johtuu varmasti siitä, että olen hypännyt täällä niin paljon näytöshyppyjä.
Kaikista kokemuksistaan parhaana hän pitää kuitenkin hyppyä Mount Everestillä vuonna 2023.
– Siellä oli niin käsittämättömän kaunista!

Kiireisen naisen kalenteri on jo pitkälle buukattu. Suomessa hän piipahtaa keväällä pari kertaa muun muassa juoksemassa perheen kanssa Helsinki City Marathonin.
– Mieheni juoksee koko maratonin, minä ja poikani puolikkaat.
Kesällä hänen 16-vuotiaat kaksospoikansa aikovat osallistua hyppykurssille Suomessa. Molemmat odottavat sitä Mahajanin mukaan jo innokkaasti.

Syksyllä Mahajan suunnittelee puolestaan viettävänsä 2,5 kuukautta Arizonassa harjoittelemassa muodostelmahyppäämisen MM-kisoihin. Kisat pidetään lokakuussa Yhdysvalloissa.
– Meillä on mahdollisuus saada Intian joukkue 4-way FS -sarjaan, ensimmäisen kerran ikinä, hän iloitsee.

Seuraavaksi avaruuteen
Mahajanin tavoitteet ovat kuitenkin vieläkin korkeammalla sillä edes taivas ei ole hänelle rajana.
– Haluan hypätä avaruudesta, kuten Felix Baumgartner, hän paljastaa.

Hän kuitenkin myöntää, ettei välttämättä olisi ensimmäinen nainen, joka sen tekee, sillä samasta haaveilee hänen mukaansa tällä hetkellä useampi nainen maailmassa.
– Teen töitä sen eteen ja suunnittelen sitä. Ehkä se on mahdollista parin vuoden päästä, ehkä joku muu ehtii ensin.

 

SHITAL MAHAJAN
– Syntynyt: 1982 Punessa läntisessä Intiassa lähellä Mumbaita
– Asuu: Asunut vuodesta 2009 lähtien osan vuodesta Helsingissä, osan Punessa
– Perhe: aviomies, joka työskentelee Helsingissä, lukioikäiset kaksospojat
– Hyppyjä: yli 820

Saavutukset ilmailussa:
– 2004 ensimmäinen hyppy Pohjoisnavalla
– 2006 hyppy Etelämantereella
– 2008 vietti neljä kuukautta Arizonassa, jonka aikana hyppäsi 250 hyppyä ja viisi tuntia tuulitunnelilentoja.
– 2010 lasten syntymän jälkeen hyppäsi Suomessa ja kävi muun muassa siipipukulentämisen kurssin Jari Kuosman opastuksella. Hänestä tuli ensimmäinen intialainen nainen, joka on hypännyt siipipuvulla.
– 2011 sai Intian valtion neljänneksi korkeimman, siviileille annettavan kunniamerkin, Padma Shrin, saavutuksistaan laskuvarjourheilussa.
– 2011 sai vapaapudotuskouluttajan pätevyyden.
– 2013 järjesti ensimmäisen laskuvarjohyppyleirin Intiassa Maharashtrassa Baramatin lentokentällä.
– 2014 järjesti tandemhyppytapahtuman Emburiabravassa Espanjassa, jossa 89 intialaista hyppäsi elämänsä ensimmäisen tandemin yhden päivän aikana. Tämä on myös maailmanennätys.
– 2016 osallistui Intian ensimmäisten laskuvarjohyppykilpailujen järjestämiseen.
– 2016 esiintyi Intian Talentissa, India’s Got Talent -ohjelmassa
– 2017 hyppäsi Brasilian São Paolossa ja oli näin hypännyt kaikilla seitsemällä mantereella
– 2017 hyppäsi Suomessa 700. hyppynsä, mikä on enemmän kuin kellään muulla intialaisilla naisella.
– 15.8.2018 hyppäsi Utissa Intian kansallispäivänä Intian lipun kanssa.
– 2018 sai FAI:n myöntämän Sabiha Gökcen -mitalin.
– 2019 osallistui Gizan pydamideilla järjestettyyn hyppytapahtumaan ja hyppäsi siellä muun muassa perinteisessä intialaisessa sari-asussa.
– 2023 hyppäsi Mount Everestin kupeessa 22 700 jalan korkeudesta ja laskeutui Kalapatthariin (17 444 jalkaa), mikä on yksi korkeimmista paikoista, joissa on koskaan hypätty laskuvarjolla.
– 2025 hyppäsi ensimmäiset basehyppynsä muun muassa Malesiassa.

 

 

 

 

 

Kiinnostaako laskuvarjourheilu? Tutustu lajeihin Ilmailuliiton sivuilla. Harrastajaksi pääset opiskelemalla Ilmailuliiton koulutusorganisaatiossa teoriakoulutuksen ja liiton jäsenkerhossa lentokoulutuksen. Ilmailuliiton jäsenyys kannattaa, sillä vakuutamme jäsenemme ja valvomme etujasi. Saat myös kuusi kertaa vuodessa ilmestyvän Ilmailu-lehden. Tule mukaan ja liity jäseneksi!