Tom Arppen ilmailuharrastukseen kuuluu monipuolisen lentämisen lisäksi Nummelan lentopaikan kehittämistä ja kunnossapitoa. Siinä riittää puuhaa, mutta positiivisena ja ennakkoluulottomana hän ei kaihda eteen tulevia haasteita.

On aurinkoinen huhtikuun puolivälin päivä Nummelan lentokentällä. Vaikka on tiistai, on jo muutama innokas purjelentäjä lähdössä koettelemaan siipiään kevään nostoissa. Paikalle saapuu lentokerho Cumuluksen hinauspäällikkö Tom ”Toma” Arppe, joka on lupautunut vetämään pilotit taivaalle.

Arppe istuukin innolla Hinun ohjaamossa hoitamassa tätä Nummelan purjelentäjille elintärkeää tehtävää. Hinauslentäminen on kuitenkin vain yksi osa hänen lentoharrastustaan. Nytkin hän on saapunut pari päivää aiemmin Kebnekaisen aaltoleiriltä. Arppelle leiri on tuttu jo lapsuudesta, sillä hän kävi siellä ensi kertaa isänsä kanssa neljävuotiaana.

– Ja palasin viisivuotiaana. En tosin ollut Kebnellä vuotta. Minulla oli syntymäpäivät leirin aikaan.

 

 

 

Maailman paras leikkikenttä

Tom Arppen isä Kaj Arppe oli yksi Nummelan purjelentotoiminnan käynnistäjistä ja aktiivinen lentoharrastaja. Isän ohjaamassa purjekoneessa poikakin pääsi jo kaksivuotiaana äitinsä Sinikan sylissä korkeuksiin.

Alkukesästä syksyyn perhe asui kentän reunalla asuntovaunussa. Heidän lisäkseen siellä oli muutamia muitakin lapsiperheitä, jotka viettivät kesiään asuntovaunussa.

– Oli 50–60 hehtaaria aluetta, jossa pystyi leikkimään ihan mitä vain, Arppe muistelee.

– Muksut pyörivät paljon kiitotien päässä olevissa hiekkakuopissa. Hinauskoneen kyydissä oltiin aina kun pääsi. Silloin se ei ollut niin tarkkaa kuin nykyään. Myös kentän uima-allas oli toiminnassa. Aina löytyi tekemistä.

Nummelan soraharjusta tuli Arppelle ”maailman paras leikkikenttä”.

– Tämä oli kuin kesäparatiisi.

Isä työskenteli vakuutusyhtiö Otsossa ja sivutoimenaan Suomen Lentovakuutuspoolissa, jonka tehtävissä hän kävi arviomassa onnettomuuksissa vaurioituneita lentokoneita. Ne oli useimmiten siirretty kaputin jälkeen jollekin lentokentälle.

– Niinpä hän vuokrasi jostain koneen ja minä lensin ja faija navigoi. Lensin Rallyeilla ja Pipereillä periaatteessa kymmeniä tunteja kymmenenvuotiaasta alkaen.

Näin nuorelle miehelle kasvoi isänsä kautta vahva ilmailutausta. Sitten kaikki tämä päättyi. Kaj Arppe menehtyi purjelento-onnettomuudessa Tom Arppen ollessa viisitoistavuotias.

 

 

Pioneerihenkistä touhua

Tragediasta huolimatta nuoren miehen mieli veti taivaalle ja viiden vuoden päästä hän päätti aloitti purjelentokurssin Nummelassa.

– Moni on kysynyt myöhemmin, miten voit jatkaa ilmailua, kun tällaista on tapahtunut. Vakiovastaukseni on ollut, että lopetatko ajamisen, jos joku lähimmäisesi kuolee auto-onnettomuudessa? Miksi lentäminen olisi erilaista?

Vuosien aikana isän kanssa saatu tuntuma lentämiseen oli säilynyt ja jo toisella koululennolla laskeutuminen sujui ilman, että opettajan, Rick Ekebomin, tarvitsi puuttua ohjaimiin.

Seuraavaksi Arppe suoritti ultrakevytlentäjän lupakirjan ja rakensi kaverinsa kanssa ultran, Beaver RX 550:n.

– Laitoimme sen kellukkeille Nummelassa. Sitten piti odottaa aamukastetta ja startata, kun kanerva oli märkä.

Tällä avonaisella ylätasolla he tekivät myös matkalennon Raaheen. Tuolloin se oli todennäköisesti pisin ultralla suoritettu lento maassamme.

– Ultralentäminen ja purjelento oli hyvä kombinaatio.
Kesäpäivän nostoissa lennettiin purjekoneilla ja sitten, kun ei ollut purjelentokeliä ja oli tyyntä, taivaalle pääsi ultralla ja oli tosi hauskaa, Arppe toteaa.

Kuten tunnettua alkuaikoina näiden uusien lentolaitteiden kaksitahtimoottoreissa oli usein ongelmia. Arppe toteaakin 80-luvun ultrilla lentämisen olleen ”pioneerihenkistä touhua” ja laskee tehneensä niillä peräti neljätoista pakkolaskua.

Nykyään hänellä on Nummelassa ultraksi katsastettu Sonerai sekä Sky Ranger, jolla hän on muun muassa osallistunut vaimonsa Virpin kanssa ultrakevytlennon SM-kilpailuihin.

– Meillä on selvät roolit: vaimo navigoi ja minä lennän, niin kuin hän käskee.

Jonkin aikaa Arppe toimi ultrakevytlennonopettajana, mutta vuonna 1992 hän päätti lähteä Yhdysvaltoihin. Tähtäimessä oli valmistua liikennelentäjäksi pienessä Bolivar-nimisessä kaupungissa, Tennesseessä.

– Siellä oli herra nimeltä Whitehurst, joka omisti lentokoulun, jossa oli muistaakseni 86 lentokonetta.

Käytössä oli 152, 172 ja RG Cessnoja sekä Piper Seminoleja monimoottorikoulutukseen. Arppe palasi FAA:n monimoottori-IFR-kelpuutus taskussaan laman runtelemaan Suomeen vuonna 1994. Ilmailun saralla ainoa työ olisi ollut lentää postia keskellä yötä. Se ei kiinnostanut. Niinpä ammatiksi valikoitui tietotekniikka, joka siihen asti oli ollut harrastus, ja lentäminen palautui harrastukseksi.

 

Kenttä keskellä kylää

Purjelentokerho Cumulus on aina ollut lähellä Arppen sydäntä ja 2000-luvulla hänestä tuli yhdistyksen puheenjohtaja. Seuraavaksi hän löysi itsensä kentän ylläpidosta sekä hinaus- ja koulutustoiminnasta vastanneen Nummelan Lentokeskus ry:n NLK:n hallituksesta, eikä aikaakaan, kun häntä pyydettiin sen puheenjohtajaksi.

– Silloinen hallitus koostui luonteeltaan vastakkaisista ihmisistä. Sanoin, että hyvä juttu, koska niin pitää ollakin. Silloin homma toimii, kun on joku, joka oikeasti kritisoi, eikä kaikki ole samaa mieltä asioista.

Ainut ehto Arppella oli, että riitelemään ei ruveta. Jos asioita ei hoideta sovussa, hän lopettaa. Ukaasia ei tarvinnut toteuttaa.

Viime vuosina Nummelan toiminta on kokenut suurimmat muutokset sitten vuoden 1958, jolloin lentokeskus perustettiin. Syinä tähän ovat olleet purjelentoharrastajien määrän väheneminen sekä Malmin alasajo. Edelliseen haasteeseen reagoitiin kerhojen yhdistymisillä, jälkimmäiseen taas kehittämällä voimakkaasti kentän kuntoa ja toimintoja.

– Nummelaan tuli leijonan osa Malmin koneista, hän toteaa.

Arppe laskee, että Nummelassa oli aiemmin kahdeksan moottorikonetta, nyt niitä on miltei 50.

– Se oli aika iso kasvu ja eihän se ihan kivuttomasti ole mennyt, mutta pikkuhiljaa tämä alkaa toimia.

Arppella on ollut ensin NLK:n ja nyttemmin Nummelan Lentokenttäyhdistys ry:n NLY:n puheenjohtajana keskeinen rooli tässä muutoksessa.

NLY perustettiin vuonna 2018 hoitamaan kentän toimintaa. Kentän eri toimijoista koostuvan yhdistyksen kautta voidaan myös asioida keskitetysti Vihdin kunnan kanssa.

Arppen mukaan Vihti on aina ollut hyvin myötämielinen lentokentälle ja auttanut muun muassa kiitoteiden kunnostuksen rahoituksessa. Nykyään Nummelan lentopaikalla on jopa IFR-operointimahdollisuus.

– Kotikutoisesti olemme tehneet valojen ohjaukset ja sääaseman.

Eräs pitkään kestänyt prosessi on myös saatu viimein päätökseen: lentokentän kaava on hyväksytty. Vaikka kaavan laati konsultti, meni Arppeltakin sen kimpussa lukematon määrä tunteja.

– Tässä on annettava kiitosta myös Pertti Pääskylle, arkkitehdille ja purjelentäjälle. Hän määritteli ja piirsi muun muassa kiitoteiden linjat ja paikoitusalueet.

Arppelle on ollut tärkeää pitää yllä suhteita ympäristön asukkaisiin. Hän on avannut uusia keskustelukanavia kentän vastustajien kanssa, mikä on lisännyt ymmärrystä kentän toiminnalle ja kasvaneille operointimäärille.

 

 

Mikä ongelma tämä on!

Viime vuosina Arppella on kulunut melkoisesti aikaa Nummelan lentokentän kehittämiseen ja ylläpitoon. Ja siinä sivussa hän on hoitanut vielä muutaman ilmailusivuston. Silti lentäminen on säilynyt. Lentokausi alkaa aina Kebnen kaksiviikkoisella leirillä, jossa hän on käynyt 2000-luvulla miltei vuosittain ja jota hän nykyään on järjestämässä yhdessä Segelflygklubben Kirunan kanssa.

Ensimmäistä kertaa Arppe lensi Kebnen aalloissa 21-vuotiaana tuoreena purjelentäjänä. Ja heti onnisti. Hän osui Kebnelläkin harvinaisen voimakkaaseen aaltoon.

– Muistan, kuinka kävin lentämässä tutustumiskeikan kaksipaikkaisella. Sitten lensin yksin seuraavan keikan meidän LS-4:llä. Oli aika kova pohjoistuuli ja menin Diamantravinenin  yläpuolelle. Paukahdin ensin roottoriin, sitten aaltoon. Nousin 16 metriä sekunnissa 7 800 metriin. Sitten vähän hiljeni; korkeusmittarissa oli 8 600 metriä! ”Mikä ongelma tämä on”, ajattelin.

Samalla asenteella Arppe on harrastanut ilmailua jo yli 40 vuotta.

 

 

Tom Arppe

Syntynyt: 1964

Ammatti: ohjelmistoasiantuntija, Digia Oyj

Perhe: vaimo ja aikuinen tytär

Nummelan lentokentän päällikkö ja Cumulus rf/ry:n hinauspäällikkö

Ylläpitää mm. Lentopaikat.fi-, Ilmailufoorumi- ja Segelflygklubben Kiruna -sivustoja

Nummelan lentokentän päällikkö
Nummelan Lentokenttäyhdistys ry:n puheenjohtaja
Cumulus rf/ry:n varapuheenjohtaja
Mottoripurjelentäjät ry:n varapuheenjohtaja
SIL EUT, Experimental- ja moottorilentotoimikunnan hallituksen jäsen

Suomen Ilmailupatsas 2020

Paul Tissiandier -diplomi 2025