Lennokit nousivat Huippuvuorten rinteille

Julkaistu

Teksti Matti Warjus
Kuvat Matti Warjus, Jouko Mäkinen
Matti Warjus valmistelee liidokkia lentoa varten 400 metrin korkeudessa rinteen reunalla. Kuva: Jouko Mäkinen

Edellissyksynä ei ollut varmaa, säilyykö Mikkelin Lennokki ry:n ylläpitämä lennokkikenttä vai ei. Silloin ajateltiin, ehkäpä uusi lennätyspaikka saadaan Huippuvuorilta!

Eräänä kerhoiltana heräsi kysymys: Olisko Huippuvuorille menijöitä? MiLe-lennokkileiristä Huippuvuorilla tuli lopulta kahden henkilön retki. Mukana oli pari sähköliidokkia ja yksi moottorikone.

Vaikka Huippuvuoret kuuluvat Norjalle, eivät kaikki Norjan lait ja sopimukset ole siellä voimassa. Vaikka Norja on mukana Schengen-sopimuksessa, mutta Huippuvuoret eivät ole. Tämän huomasi jo Oslon lentoasemalla, kun koneemme lähti ulkomaan lentojen portilta.

Huippuvuoret sijaitsevat noin puolessa välissä Pohjois-Norjan rannikkoa ja pohjoisnapaa. Lentomatka Oslosta kestää kolme tuntia. Huippuvuorten lentoasema on Longyearbyenin kylässä, jossa suurin osa sen noin 2500 hengen väestöstä asuu. Longyearbyenin lentoaseman kiitotie on rakennettu ikiroudan päälle, jota myös ilmastonmuutos on alkanut koetella.

Matti Warjus lähtee etsimään patikoimalla lennätyspaikkaa Jouko Mäkisen kanssa. Pakollisena varusteena on kivääri jääkarhujen varalta. Kuva: Jouko Mäkinen

 

Rinteissä lennätys oli haasteellista
Tänä vuonna oli kevät edennyt Huippuvuorilla noin kuusi viikkoa etuajassa, ja se esti meiltä moottorikelkkojen vuokrauksen. Saimme kuitenkin vuokralle nelivetoauton, jonka tankkasimme maailman pohjoisimmalta huoltoasemalta. Se oli Huippuvuorten ainoa, joten valinta oli meille helppo.

Teitä Huippuvuorilla on yhteensä vain reilut 40 kilometriä, joten vaihtoehtoja, minne autolla mennä, ei ollut kovin monta. Ensimmäisenä lennätyspäivänä ajoimme nelivedolla niin pitkälle kuin kylän raitilta lähtenyttä tietä riitti ja vähän pidemmällekin. Maastoajo oli onneksi kuskille jo hänen työnsäkin puolesta hyvin tuttua.

Pienen vaelluksen jälkeen pääsimme autolta lennätyspaikalle. Haastavinta oli löytää sopivia laskeutumispaikkoja, koska lumet olivat jo osin sulaneet. Lennätykseen sopivista rinteistä sen sijaan ei ollut pulaa.

Ensiksi ilmaan pääsi Vladimir’s Modelsin Graphite-sähköliidokki, Ukrainan Harkovassa 2000-luvulla suunniteltu ja valmistettu hiili- ja kevlar-kuiduista valmistettu luottopeli.

Toisena lennätimme kevyttä Multiplexin EasyGlideria. Tuuli ei onneksi ollut liian kova ja kevyttäkin konetta pystyi hyvin rinteessä lennättämään. Lisäpainot olisivat olleet toki paikallaan, mutta niitä ei nyt ollut mukana.

Useamman lennon jälkeen kummatkin koneet olivat kärsineet pieniä vaurioita hankalan laskeutumispaikan vuoksi. Toki myös rinteessä lennättämisen parempi tuntemus ja kokemus olisivat säästäneet monelta haastavalta tilanteelta.
Ehkä haastavinta oli lopulta keskittyä lennättämiseen, koska huikeat maisemat tahtoivat viedä silmät mennessään.

Rinnelennätykseen sopivia paikkoja löytyy paljon, mutta vuorille pääsy on haasteellista. Kuva: Matti Warjus

 

Lisähaasteena jääkarhuvaara
Kaluston huoltopäivän jälkeen päätimme lähteä toiseen suuntaan ja vielä hieman kauemmas kylästä noin 400 metrin korkeudelle jyrkähkön rinteen yläpäähän. Lähes tyyni keli muuttui sopivasti ennen lennätystä kevyeksi tuuleksi, jossa lennättäminen muodostui erittäin miellyttäväksi.
Käytimme myös jonkin verran nelikopteria ja kiinteästi maahan asennettua kameraa videokuvaukseen. Saimme tallennettua muutoinkin mieleenpainuvia muistoja myös digitaalisesti tulevien kerhoiltojen iloksi.

Huippuvuorilla, kuten manner-Norjassakin, kelpaavat EASA-sääntelyn mukaiset dronepätevyydet, joten siltä osin ei tule lennokkiharrastajalle yllättäviä mutkia matkaan. 120 metrin enimmäislennätyskorkeus on täälläkin voimassa. Lennätystä rajoittaa lentoasemalta viiden kilometrin säteellä oleva rajoitusvyöhyke. Myös muita paikallisia rajoituksia tulee noudattaa muun muassa luontorauhan turvaamiseksi. Norjalainen matkapuhelimeen ladattava drone-lennätyssovellus Ninox Drone toimii myös Huippuvuorilla.

Oma haasteensa Huippuvuorilla on kylän ulkopuolella liikuttaessa se, että ainakin yhdellä seurueesta tulee olla mukana kivääri. Siellä nimittäin asustaa noin 1000 jääkarhua ja sellaisen kohtaaminen lähietäisyydellä voi käydä kohtalokkaaksi. Jääkarhuvaaran vuoksi myös rakennusten ulko-ovia ei koskaan lukita, jotta aina voi mennä karhulta turvaan sisälle.

Tarvittavan kiväärin voi vuokrata paikallisesta urheiluliikkeestä. Luvan vuokraamiseen myöntää paikallinen Huippuvuorten kuvernööri, jolta lupa tulee anoa hyvissä ajoin. Meillä luvansaanti kesti kahdeksan viikkoa.

Kylän ulkopuolella liikuttaessa on varauduttava jääkarhujen kohtaamiseen. Kuva: Jouko Mäkinen

 

Ikiroudan maassa olosuhteet vaihtelevat
Kaikki infrastruktuuri on Huippuvuorilla rakennettu tolppaperustuksille irti maasta ikiroudan vuoksi. Erilaista on myös paikallinen tapa riisua ulkokengät myös kerrostaloissa heti ulkoeteisessä. Tapa juontaa juurensa saaren hiilikaivostoiminnan ajoilta.

Kaiken kaikkiaan lennokkiretki Huippuvuorilla jätti paljon hienoja mieleenpainuvia hetkiä. Sää oli suosiollinen myös lennätystä ajatellen, eikä aurinkokaan laskeutunut viikon aikana kertaakaan. Omat riskinsä lennätykseen tuovat mahdolliset erittäin nopeasti muuttuvat olosuhteet. Ne olisivat pahimmillaan voineet estää kokonaan lennätyksen. Lisäksi liikkuminen kylän ulkopuolella vaatii hyvää varustautumista ja varautumista paikallisiin olosuhteisiin.

Sekä retkeläiset että lennokit saatiin yhdeksän vuorokauden matkan jälkeen lentokuntoisina takaisin Suomeen. Koti-Suomessa sen sijaan haasteet lennokkikentän kohtalosta jatkuvat. Onneksi meillä on Ilmailuliiton edunvalvojan Petri Kantolan tuoma vahva liiton tuki lennokkitoiminnan jatkamiseksi Mikkelissä. Nähtäväksi jää, saammeko pitää nykyisen lennokkikentän vai onko edessä muutto muualle.

Faktalaatikko
* Norjalle kuuluvat Huippuvuoret sijaitsevat Norjan pohjoisrannikon ja pohjoisnavan puolivälissä.
* Kaamosaika on lokakuun lopulta helmikuun puoliväliin.
* Longyearbyen on Huippuvuorten suurin kylä, jossa on noin 2500 asukasta. Se on myös maailman pohjoisin kylä.
*Longyearbyenin kylässä on lentokenttä, jonne pääsee reittivuorolla Oslosta tai Tromssasta.
*Autoteitä on yhteensä 40–50 km. Paras kulkuväline Huippuvuorilla on moottorikelkka, mutta kesäaikana sen vuokraus voi olla mahdotonta.
*Rinnelennätykseen sopivia paikkoja löytyy useasta paikasta, mutta haasteena on vuorille pääsy.
*Varustuksen tulee olla kunnossa nopeasti muuttuvien sääolojen ja jääkarhuvaaran vuoksi
*Lennätystä varten tulee olla kunnossa EASA:n sääntelyn mukaiset drone-pätevyydet.
*Ninox Drone -appi tarvitaan kännykkään lentorajoitusten huomiointia ja oman lennätyksen ilmoittamista varten.
*Norjan turvallisuusviranomaiselle NSM:lle on tehtävä ilmoitus etukäteen kamerallisen dronen käytöstä.

Ilmailu-lehden artikkelit

Nid d’Aigle – Marokon keväinen helmi

Hyppääjien määrää lisättiin aina onnistumisen jälkeen

Kupumuodostelmahyppääjät tekivät uuden Suomen ennätyksen

Pohjoismaiden FS-hyppääjät tekivät uuden sekvenssiennätyksen Norjassa

Laskuvarjourheilun head up -ennätykset uusiksi

Turvallisuus syntyy yhdessä

Pohjois-Suomessa hioutui maaliinlaskun taituri Sauli Salmela

Varkauden Lentokerho ry kehittää nuorisotoimintaa

Lisää artikkeleita