Vuosi 2019 on jo hyvässä vauhdissa. Sen myötä käynnissä on Ilmailuliiton sadas toimintavuosi eri tapahtumineen ja kampanjoineen. Juhlavuosi näkyy myös Ilmailu-lehdessä monin tavoin sekä ulkoasussa että sisällössä.
Sadassa vuodessa ilmailu on muuttunut huomattavasti: muutamien hurjapäiden harrastuksesta on sukeutunut yhä useammalle maailman avaava väylä uusiin kokemuksiin. Tavallistumisestaan huolimatta ajatus ilmaan pääsystä kiehtoo ihmisiä samalla tavalla kuin sata vuotta sitten.
Kiinnostus näkyy kasvuluvuista – esimerkiksi Boeing ja Airbus toimittivat viime vuonna ennätysmäärän uusia koneita asiakkailleen. Nämä koneet tulevat tarpeeseen, kuskaamaan alati kasvavia matkaajien määriä. Perinteisten valmistajien ohella uudet, innovatiiviset tuottajat sähkölentokoneista droneihin ja muihin lentolaitteisiin etenevät projekteissaan aimo harppauksin.
SUOMIKIN SAA kasvusta osansa – Helsinki-Vantaa rikkoi komeasti 20 miljoonan matkustajan rajapyykin viime vuonna, ja Visit Finland muistuttaa matkailun tuovan jo 2,5 prosenttia bkt:sta. Kerrannaisvaikutuksineen matkailun bruttopotti on sen laskujen mukaan runsaat 20 miljardia euroa vuodessa. Ei ihan pikkuhiluja.
Matkailutuotteiden kehittämisen ohella Suomessa on meneillään muitakin innovatiivisia ilmailuprojekteja. Viime kesänä maahan saatiin ensimmäinen sähkölentokone, jonka tiimoille rakentuvassa eri alojen ekosysteemissä tutkitaan ilmailun vihreitä vaihtoehtoja. Lisäksi käynnissä on jo parikin dronejen ja autonomisten lentolaitteiden käytön sovelluksia tarkastelevaa testihanketta.
Hyvää pöhinää siis löytyy. Siksi on erityisen harmillista, että hankkeiden ja kasvun tärkeyttä ei Suomessa tajuta eikä tunnusteta.
ON TÄYSIN käsittämätöntä, että tällaisessa tilanteessa Malmin lentokenttää uhkaa lopetus tämän vuoden päätteeksi. Helsinki-Vantaan naapurissa toimiva Suomen Ilmailumuseo on sekin joutumassa mierontielle, ja muuallakin maassa lento- ja ilmailutoiminta on kohdannut rajua vastatuulta ja uusia rajoituksia.
Malmi on maan vilkkain harrastusilmailun kenttä, jolla on paitsi vahva kulttuuriperintöasema mutta myös ympäröivän yhteisön vankka tuki. Viime vuonna liikennemäärä kasvoi hienokseltaan 30 773:een – tämän mittaluokan toimintaa on vaikeaa siirtää järkevästi muille, jo olemassa oleville kentille.
Lisäksi jo toiminnassa olevaan ilmailukeskukseen olisi suhteellisen yksinkertaista integroida nupuillaan olevat tulevaisuuden lentomuodot.
MITÄ SIIS pitäisi tehdä? Tulisiko ottaa mallia Ranskasta, kiskaista keltaiset huomioliivit niskaan ja painella kaupungintalolle osoittamaan mieltä? Yrittää muistuttaa muutaman kuukauden päästä väistyvää hallitusta ja eduskuntaa lupauksista uuden, korvaavan kentän perustamisesta riittävän lähelle?
Yksi keino on ottaa historiasta oppia. Ilmailijat ovat ennenkin joutuneet tilanteeseen, jossa kenttä on, syystä tai toisesta, mennyt alta. Monesti tilanteen ratkaisijoiksi ovat nousseet paikalliset aktiivit, perustamaan uutta tai pelastamaan vanhaa. Keltaliivit ovat kuitenkin hyvä pitää mielessä muistutuksena modernin joukkovoiman ja näyttävyyden tehosta.
Malmin ja museon kohdalla mennään nyt kirikierrosta. Yhdessä on mahdollista saada aikaan vaikka mitä, kun pistetään likoon tarmoa, aikaa ja varoja. Suomalaisella ilmailulla on kunnioitettavat, pitkät perinteet, joita kannattaa vaalia – juuri nyt.
Never quit. Never give up. Fly it to the end. – Chuck Aaron





