MoVa – Moottoroidun varjoliidon Suomen mestaruuskilpailut järjestettiin Salon Ollikkalassa viime viikonloppuna kaksipäiväisenä tapahtumana. Kilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran avoimena myös yleisölle. Tätä varten oli tarjolla katsomot ja purtavaakin sai ostaa. Näytteillä oli alan tarvikkeita ja laitteita.

Kisojen aktiivijärjestäjänä toimi Mika Virolainen Varsinais-Suomen moottoriliitäjät ry:stä.

– Monta kertaa olen huomannut, että ihmiset jäävät tien viereen katsomaan ja tällä kertaa halusimme tarjota mahdollisuuden kisojen seuraamiseen paikan päällä. Tämä sopii ajankohtana hyvin ilmailuliiton 100 -vuotisen historian kunniaksi, kertoo Virolainen.

Mova-kisat vaativat kärsivällisyyttä, sillä tuuliolosuhteet ovat kaiken a ja o.

Kisa ja ohjelma meni hyvin ja lähes suunnitellusti. Molempina päivinä päästiin lentämään. Yksi pieni haveri sattui maahanlaskussa eikä taitolentoesitystä nähty moottorivian vuoksi. Viihdyttävä tapahtuma oli erinomaisesti juonnettu ja selostettu Mikko Lehdon ja Riika Kaipaisen avulla. Lapsilla oli oma lennokkikilpailunsa ja väliaikaohjelmaa oli järjestettynä. Tarjolla oli syötävää ja juotavaa sekä erilaisia laitteita nähtävillä.

Kokonaiskilvan neljä ensimmäistä oli Antti Tuutti, Antti Lauttamus, Kimmo Sorjonen ja Katariina Kastarinen. Kilpailussa oli erikseen vielä naisten sarja, joukkuekilpailu ja trike eli pyörällisten sarja.

 

Naisia ja nuoria kaivataan mukaan

 

Moottoroitua varjoliidon harrastajia on Suomessa parisataa ja näistä vain puolenkymmentä on naisia. Aktiivisia harrastajia on muutamia kymmeniä, joista kilpailuun osallistui 16.

Yksi alaan uppoutunut on Helinä Nieminen, joka on harrastanut lajia vuodesta 2016. Nykyään hänellä on oma taitolentoryhmänsä, jossa on mukana ihmisiä Kreikasta, Espanjasta ja Ranskasta.

– Kierrämme eri puolilla maailmaa tekemässä näytöksiä. Nämä ovat kaikki täysin sponsoroituja. Seuraavaksi menemme Ranskaan isoon Coupe Icare -varjoliitotapahtumaan. Olimme esimerkiksi viime vuonna kuusi viikkoa yhdessä, joten aika tiivistä tämä on, sanoo Nieminen.

Harrastuksen alku oli laskuvarjohypyssä ja -liitimessä. Nyt hän tekee muun muassa testilentoja eri moottoreilla. Kilpakoneena on normaalia tehokkaampi boxerimoottori.

Maltillisen harrastus

Voisi kuvitella, että tällainen laji on huimapäiden hommaa, mutta kaikki mukanaolevat vakuuttavat, että asia on päinvastoin. Esimerkiksi Nieminen sanoo olevansa turvallisuushakuinen, joka tarkoittaa riskien tiedostamista. Pitää ymmärtää sääolosuhteiden merkitys ja kehittyminen. Joku sanoi, että lajissa kehittyykin melkoiseksi sammakkoprofeetaksi.

Toinen naislentäjä on Katariina Kastarinen, joka sanoo lentämisen olevan oiva palautumiskeino työpäivän jälkeen.

Kastarisen alkuperäinen harrastuslaji oli sukeltaminen, mutta aviomies sai houkuteltua mukaan varjoliitoharrastukseen. Nykyään hän onkin ”rättisorsa” kuten he leikillisesti sanovat. Nyt kesälomatkin ovat menneet harrastuksen parissa Virossa ja Suomessa.

Vuoden alusta on järjestetty etsintäkursseja ja joitakin kertoja on jo tehty tositilanteessakin. Myrskytuhojen arvioimiseen laite on myös sopiva.

– Etsiminen on uutta ja mielenkiintoista. Vaikka droneja käytetään, on ihmissilmällä vielä etunsa. Tästä saa kulukorvaukset, mutta ei palkkaa. Ihmisten auttaminen motivoi, sanoo Kastarinen.

Laitteella voi olla ilmassa tyypillisesti 1-1,5 tuntia, jona aikana säästä riippuen voi edetä jopa yli 100 kilometriä. Vauhti on 25-75 kilometrin tuntumassa. Uusiin laitteisiin ja kurssimaksuihin uppoaa 10 000 euroa. Edullisemmalla pääsee, kun hankkii käytetyn laitteen.

Kastarisenkaan mielestä ei saa olla hurjapää, vaan rauhallisen määrätietoinen.

– Tämä on järki-ihmisen hommaa. Moottorin kanssa pitää olla sinut eli ei pidä säikähtää pärinää ja katkua. Kaikki pyritään tekemään kuitenkin turvallisuuden kautta, hän vakuuttaa.

Voidakseen harrastaa MoVaa pitää käydä parin viikon kurssi, josta saa kelpoisuustodistuksen. Ikärajoitus on 16-vuotta, mutta yläikärajaa ei ole.

– Pitää olla kuitenkin lipakat jalat eli vikkeläkinttuinen varsinkin lentoonlähtövaiheessa, sanoo Kaitarinen.

Moottoroituja liitimiä on ollut kaupallisesti saatavilla vuodesta 1985. Suurin kehitys on tapahtunut siivissä, mutta esimerkiksi kaasukahva on ollut aiemmin suussa säädeltävä. Laitteissa on laskuvarjo ja paukkuliivit veteen putoamisen varalle. Ilmalla täyttyvä tyyny istuimen alaosassa on välttämätön, jos takapuolelleen sattuisi putoamaan. Tämä säästää selkää.

Kilpailutehtävät lyhyesti

 

Kilpailutehtävät koostuvat monipuolisista laitteenhallinnan ja lajin tuntemuksen osioista. Tarkkuutta ja taitavuutta, mutta myös ymmärrystä moottorin toiminnasta.

– Neliapila koostuu kahdesta kierrettävästä pylonista (8 metrinen kartion muotoinen ilmatyyny) ja niiden välissä olevasta potkukepistä.

– Kahdeksikko. Vastaa neliapilaa.

– Pylon racing on kuninkuuslaji ja näyttävä yleisölle. Neljän pylonin välillä mennään kaasu täysillä, otetaan täydet irti äärirajoille asti.

– Suunnistus ja polttoainetta säästäen lentäminen.  Tunnin matka maakunnassa karttoihin piirrettyihin rasteihin. Lennetyn matkan lyhyys on ratkaiseva. Aika ja käytetty polttoaine sekä oma arvio vaikuttavat loppupisteisiin.

– Tarkkuuslasku. Maalialueen yläpuolella sammutetaan kone ja pyritään laskeutumaan ympyrään puhtaasti.