Espanjassa autiolle rannalle päätynyt moottorivarjoliitäjä kirjoitti polttoainetilauksen hiekkaan.
Pinkki pipo päässä yksin Espanjan auringonpaisteessa 20 kilometriä pitkällä autiolla hiekkarannalla, ja ainoan varjon tarjoaa oma varjoliitomoottorini, josta on loppunut bensiini kesken 80 kilometrin matkalentoyrityksen. Bensan loppuminen ei tullut yllätyksenä: testasin, kuinka pitkälle moottorillani pystyy lentämään pienemmällä siivelläni, ja olin laskenut, että tuon 80 kilometriä se kestää. No, polttoaine loppui viisi kilometriä ennen määränpäätä, ja laskeuduin normaalisti rantahiekalle.

Toivon saavani ilmassa olevilta suomalaisilta kavereiltani apua, jotta pääsen pois rannalta. Autolle on matkaa viisi kilometriä pitkin rantahiekkaa, eikä paikalle saa todellakaan ajaa.

Minua mietityttää, miten saan viestitettyä kavereilleni ongelmani ja sen, etten ole laskeutunut vain uimista varten. En halua, että he pörräävät vähät tankeissaan olevat bensat yläpuolellani ja joutuvat myös tekemään pakkolaskun viereeni. Sitten meitä olisi neljä varjoliitopilottia ”haaksirikkoutuneina” keskellä pitkää, autiota hiekkarantaa.

Piponi alla on piilossa myös lapsen mielikuvitus. Kirjoitan korkeilla kirjaimilla hiekkaan sanan GAS, ja toivon kavereiden tajuavan sen merkityksen. Puolen tunnin odottelun jälkeen kaverini laskeutuu viereeni moottorillaan, jonka hän on käynyt auton luona tankkaamassa täyteen menovettä. Ei muuta kuin pumppaamaan bensaa koneesta toiseen.