Suurin osa suomalaisista mieltää vanerin rakennusmateriaaliksi tai huonekalujen raaka-aineeksi, mutta vaneri on ollut tärkeässä roolissa ilmailussa niin kauan, kun lentokoneita on ollut olemassa. Koivuvaneri oli yksi ensimmäisistä komposiiteista, jota alettiin käyttää lentokoneen rakenteissa. Ehkä yllättäenkin koivuvaneria, ja erityisesti koivuohutviiluvaneria käytetään lentokoneissa myös nykyään, kuten Colin Cheese ja hänen ystävänsä ovat todistaneet entisöimällä DH-88 Comet racerin käyttäen 1,5 – 3,0 mm Koskisen koivuvaneria, Omistautunut Puulle -sivustolla kerrotaan.

Ensimmäisten lentokoneiden rakenteet olivat lähes yksinomaan puuta metallivahvisteilla ja kangaspäällysteellä. Painon minimointi on avainasemassa lentokoneen suunnittelussa, ja puu on yllättävän tehokas materiaali oikein käytettynä. Yleisimmin käytetty puulaji on sitkakuusi, joka tulee koillisesta Kanadasta, missä ankarat talvet vahvistavat hidasta kasvua ja tiheää syyrakennetta. Lämpimimmissä oloissa kasvanut puu on harvempaa ja siksi heikompaa. Testit ovat osoittaneet sitkakuusen tehokkaimmaksi puulajiksi lujuus-/painosuhteeltaan, mutta myös muut puulajit, kuten douglaskuusi, pääsevät hyvin lähelle, joskin painon kustannuksella.

Mihin koivuvaneria sitten käytetään lentokoneiden valmistuksessa?  Jos tukikolmiot, joihin osat kiinnitetään, jätetään huomioimatta, koivuvanerin pääasiallinen käyttö on tukiverkossa ja koneen muotojen hahmottamisessa. Kankaat toimivat hyvin päällystysmateriaalina pienessä ja hitaassa lentokoneessa, mutta nopeuden kasvaessa tarvitaan tasaisempia ja aerodynaamisempia muotoja jäykillä pinnoilla. Ristirakenteinen koivuvaneri sopii erityisen hyvin pintamateriaaliksi lentokoneeseen.

Lähde: Omistautunut Puulle-sivusto.