Vaikka purjelentokisojen maaliintulot ovat menettäneet osan aikaisemmasta näyttävyydestään, useiden koneiden samanaikainen saapuminen on yhä vaikuttava näky.

 

Suomen purjelentomaajoukkue kiersi kahdet MM-kisat kesän aikana. Upeiden lento kokemusten lisäksi tuliaisiksi tuotiin pronssimitalit 20 metrin luokan kisasta Tšekissä.

1 KAIKKIEN AIKOJEN SUURIMMAT MM-KISAT PUOLAN OSTRÓWISSA

Purjelennon kerho-, vakio- ja 15 metrin luokkien MM-kisat järjestettiin tällä kertaa Puolan Ostrów Wielkopolskissa. Suomalaisjoukkueeseen kuului kuusi pilottia avustajineen sekä joukkueenjohtajana toiminut Simo Kettunen. Lisäksi Ostrówissa puolet vuodessa asuva Reiska Sipilä toimi koko joukkueen apuna kisojen ajan.

Puolalla on pitkät perinteet purjelentokisojen järjestämisessä. Ostrów ja sen länsipuolella sijaitseva Lesznon purjelentokeskus ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi useille suomalaispiloteille. Tehtäväalue käsitti Poznańin, Wrocławin sekä Łódźin kaupunkien väliin jäävän alueen.

Ostrówin lentokenttä koostuu yhdestä yötoimintaa varten valaistusta ruohokiitotiestä, jonka vierellä on laaja ruohoalue purjelentotoimintaa varten. Kisa oli tiettävästi kaikkien aikojen suurin, yli 130 konetta, joten tilaa myös tarvittiin. Ostrówin kentältä operoi myös paikallinen pelastushelikopteri, valtavia Dromader-lannoituskoneita sekä bisnes-Pilatus.

Kilpailualueeseen oli hyvää aikaa tutustua harjoitusviikon erinomaisissa keleissä. Tasaisessa peltomaastossa lentäminen ei vaatinut syvällisempää paikallistuntemusta. Osalle joukkueesta maastot olivat hyvinkin tuttuja aikaisemmilta kisa­reissuilta. Laskupaikkoja oli tarjolla run­saasti, tosin pääosa pelloista kasvoi pitkää viljaa tai maissia.

Juha Sorri keskittyy päivän kisatehtävään odotellen hinausvuoroaan ja ensimmäisten kumpupilvien poksahduksia.

Yhteistyötä ja taktikointia puljassa

Suuren kisan läpivienti vaatii tehokkaan organisaation. Maciej Całkan johtama nuori puolalaistiimi veti kisat läpi erinomai­sesti. Tehtävät olivat keliin nähden sopivia, ainoastaan yhtenä päivänä 15 metrin luokan tehtävän viimeinen käännepiste sattui pilvilautan alle ja johti siihen, että pääosa luokasta maastoutui tai käynnisti kotiinpa­luumoottorin loppuliu’ussa. Muutama sitkeä matalapaine vaivasi kahta kisaviikkoa, joten kisoissa saatiin lennettyä vain seitsemän päivää. Lentopäivinä keli oli erittäin hyvä.

MM-tasolla pärjääminen vaatii eri­laista lentämistä kuin kotimaan kisoissa. Tehtävillä korostuu nopeasti etenevien koneryppäiden mukana pysyttely. Yksin lentämällä pystyy kyllä parhaimmillaan samaan keskinopeuteen, mutta pitkässä kisassa tulee väistämättä tilanteita, joissa suuri pulja onnistuu löytämään ratkaisevan noston paikasta, jossa yksittäinen pilotti ajaa sen ohi. Nykyinen pistelaskujärjestelmä rankaisee armotta tällaisessa tilanteessa epäonnistujaa.

Aikaisemmissa kisoissa hyväksi havaittu taktiikka oli siis hankkiutua nopeasti ete­nevään puljaan ja lentää pääosa reitistä sen mukana hyödyntäen puljan mahdollisesti tekemät virheet oikeassa paikassa.

Eri maiden pilotit lensivät useimmiten parina lähtien reitille samaan aikaan ja yrittäen pysytellä mahdollisimman pitkään yhdessä. 15 metrin luokassa Kristian Roine ja Harri Hirvola pyrkivät lähtemään reitille aina yhdessä, tosin reitillä vaihtelevat tilan­teet välillä johtivat puljan hajoamiseen.

”Tällaisessakin tilanteessa edellä menevä pystyi kertomaan nostojen paikat takana tulijalle – tekniikka, joka pelasti yhden kisa­päivän katastrofilta omalta osaltani”, Roine kertoo.

Juha Vainikka ja Timo Pankka lähtövalmisteluissa.

Joukkueenjohtaja Simo Kettunen käy päivän tehtävien erityispiirteitä läpi 15-luokan edustajien kanssa.

Isännille kaksoisvoitto

15 metrin luokassa isäntämaan Sebastian Kawa oli selvä ennakkosuosikki. Ennen ki­soja Kawalla oli 13 maailmanmestaruutta ja nyttemmin niitä on jo 15. Toinen puolalaispi­lotti, nuori Łukasz Grabowski lensi Kawan kanssa tiiviinä parina ja teki hartiavoimin töitä yleensä puljan kärjessä. Selvää oli, että suuri osa 15 metrin luokasta seurasi erityisen tarkkaan puolalaiskaksikon vakuuttavaa etenemistä.

Kisojen loppuvaiheessa Saksan Jan Omsels nousi hetkeksi puolalaiskaksikon ohi johtoon, mutta hän teki pahan taktisen virheen viimeisenä päivänä lähtemällä rei­tille liian aikaisin yksin ja putosi lopulta ko­konaan mitaleilta. Kawa ja Grabowski ottivat hyvin ansaitun kaksoisvoiton.

Suomen parivaljakon taktiikka piti loppuun asti ja sijoitus oli 6. (Roine) ja 7. (Hirvola). Mitaleihin ei jäänyt pisteissä mi­taten paljoa matkaa.

15 metrin luokassa sijoille 6 ja 7 sijoittuneet Kristian Roine ja Harri Hirvola, kolmas ja neljäs oikealta, vastaanottivat FAI-diplominsa palkintojenjaossa.

Suomen iloinen joukkue lentäjineen ja avustajineen.

Pitkästä aikaa uusia konetyyppejä

Yksipaikkaisten purjekoneiden kehitys on 2000-luvulla keskittynyt 18 metrin luokkaan eikä 15 metrin luokassa ole nähty varsinaisia uutuuksia hetkeen. Tällä kertaa mukana oli pitkästä aikaa liuta uusia konetyyppejä, runsaslukuisimpana Ventus-3 sekä JS-3. Kumpikin näistä on melko raskaita 18 metrin luokan koneita, joihin on tehty 15 metrin luokkaan sopivat siivenkärjet.

Toista ääripäätä edustivat ilman komp­romisseja 15 metrin luokkaan tehty Diana-2 sekä aivan uusi GP 15E, jolla Kawan oli määrä lentää. GP 15E on ultrakevyt sähköit­sestarttaava, joka on kehitetty pienemmästä 13,5 metrin luokan GP14:sta. Valitettavasti tehtaan prototyypin siiven viimeistely ei ollut tuotantokoneen tasolla, joten Kawa vaihtoi harjoitusviikon päätteeksi kisako­neekseen ASG 29:n.

Lennolla uusien ja sukupolvea van­hempien koneiden suorituskykyeroa ei juuri voinut havaita. Tiettyjä painotuksia koneiden ominaisuuksissa saattoi havaita: sekä vanhat että uudet Ventukset tuntuivat olevan parhaimmillaan nostoissa, kun taas JS3:t sekä vanhemmat ASG 29:t olivat ko­tonaan nopeissa liidoissa. Vaikutelmaksi kuitenkin jäi se, että uusimman sukupolven koneet ovat parhaimmillaan 18 metrin sii­villä lennettyinä.

Kohti Hosinia

Välittömästi Ostrówin MM:n päätyttyä Juha Sorri sekä poikansa Petrin avustajana ollut Martti Sucksdorff hyppäsivät autoon ja suuntasivat kohti seuraavaa kisapaikkaa, Tšekin Hosinia, Ceske Budejovicin kau­pungin pohjoispuolella.

Auton koukkuun kiinnitettiin perävaunu, jossa oli Roineella 15 metrin luokassa lai­nassa ollut Sucksdorffin oma kone ja siihen 18 metrin siivenkärjet. Loput Puolan jouk­kueesta suuntasivat takaisin kotimaahan Via Balticaa pitkin, samaa reittiä kuin matkaan oli lähdettykin. Ja samaa reittiä ajoivat myös kotimaasta Tšekin kisaan lähteneet. Reitti on edullinen ja suht vaivaton.

Tämänkertaiset kisamatkan kustan­nukset ja kaluston siirtoponnistukset olivat selvästi vähäisemmät kuin edellisten MM-kisojen, jotka järjestettiin tammikuussa 2017 Australian Benellassa. Tällä kertaa kunkin kisakoneen osallistumisen kokonaiskus­tannus oli noin 3 000 euroa.

 

OSTRÓWIN MM-KISAT 7.-22.7.2018

• Joukkueenjohtaja: Simo Kettunen
• Kerholuokka: Antti Koskiniemi ja Juha Vainikka
• Vakioluokka: Juha Sorri ja Petri Sucksdorff
• 15 metrin luokka: Kristian Roine ja Harri Hirvola

 

2 AVOIMEN, 18 METRIN JA 20 METRIN LUOKKIEN MM-KISAT TŠEKIN HOSINISSA

Tšekissä MM-kisojen kenttä vaihtui toukokuussa Pribramista Hosiniin – vain alle kolme kuukautta ennen kilpailun alkua. Tätä muutosta ei kuitenkaan huomannut kisan järjestelyissä.

Kilpailun johtaja Tomas Rendla, ko­kenut kilpalentäjä itsekin, oli rakentanut organisaation oman perheensä ympärille. Poika Matej piti kaikki briefingit, juonsi iltatilaisuudet sekä palkintojenjaon erittäin sujuvalla englannilla ja varmalla johtajan ot­teella. Asiasta tekee arvokkaan se, että Matej on 17-vuotias koululainen.

Muu organisaation runko oli samasta kansainvälisestä koulusta värvättyjä nuoria, jotka rouva Rendlan valvovan silmän alla työskentelivät eri tehtävissä aamusta iltaan. Organisaation keski-ikä oli hämmästyttävä 16 vuotta. Monissa kommenteissa kisan järjestelyjä on pidetty kaikkien aikojen par­haina. Tähän on helppo yhtyä, kun sään hal­tijatkin olivat suosiollisia, ja kaikille luokille saatiin 12 kilpailupäivää erittäin hyvissä, mutta vaihtelevissa keleissä. Yhtenä päivänä oli pilvetön kuivatermiikki, muutamana vaihteleva cumuluskeli ja useimpina päivinä sateet sekä pilvilautat aiheuttivat kisailijoille haasteita jollain reitin osuudella.

Tšekki osoittautui erittäin kauniiksi ja mukavaksi maaksi. Kilpailijat pääsivät ihailemaan lintuperspektiivistä komeita linnoja, suuria rakennuksia ja vanhoja, tii­visti rakennettuja kaupunkien keskustoja. Vaihteleva, Prahan eteläpuolinen maaseutu oli pääasiallinen kilpailualue. Etelässä kilpai­lualue sisälsi alueita Itävallasta ja lännessä Saksasta. Näillä alueilla maasto oli korkeim­millaan reilut 1 000 metriä merenpinnasta, mutta varsinaista korkeampaa vuoristoa ei kisa-alueella ollut. Muutamana päivänä vierailimme kisatehtävällä kolmen valtion alueella, jonkinlainen erikoisuus sekin.

Uutuusmalleja mukana

Kisassa oli mukana pari uutta konetta: Diana 3 18 metrin luokassa ja Twin Shark 20 metrin luokassa. Näiden koneiden ensiesiinty­minen MM-tasolla ei vielä näkynyt tulos­luettelossa, ja aika näyttää, onko koneista haastajiksi vakiintuneille konetyypeille. Kisaan osallistui kolmessa eri luokassa lähes sata konetta. Vain yksi kone oli ilman kotiin­paluun mahdollistamaa moottoria.

Suomella oli kisoissa neljän pilotin joukkue: 18 metrin luokassa Hannu Halonen Ventus 3:lla ja Martti Sucksdorff ASG-29:llä. Antti Lehto ja Juha Sorri lensivät Arcus M:llä 20 metrin kaksipaikkaisluo­kassa. Avoimessa luokassa ei tällä kertaa ollut suomalaisia. Joukkueenjohtajana toimi Pekka Halonen.

18 metrin luokassa eteläafrikkalainen JS-3 oli varsin suosittu. Koneen 15 metrin versio oli mukana jo edellisessä MM:ssä, ja nyt 18 metrisiä kiilasi kuusi kappaletta kym­menen parhaan joukkoon, vaikka Ventus 3 veikin kaksoisvoiton. Konetyyppien välinen paremmuus lienee makuasia – parhaat pi­lotit lentävät uusimmilla ja parhaimmilla koneilla. Voiton ratkaisee lopulta aina len­täjän taito eikä konetyyppi.

Avoimessa luokassa EB-29R otti kol­moisvoiton, ja lienee luokkansa paras tällä hetkellä. JS-1C on suosituin konetyyppi, ja edellisen sukupolven koneet Nimbus-4 ja ASW-22BLE on syrjäytetty kokonaan.

Turvallisuus puhutti tälläkin kertaa eikä ilman yhteentörmäystä selvitty. Onneksi kyseessä oli lähinnä hipaisu ja molemmat koneet pystyivät laskeutumaan turvallisesti. Kilpapurjelennon turvallisuustyö on pahasti kesken ja odottelemme edelleen todellisia edistysaskeleita. Tähänastiset toimet ovat lähinnä puhetta ja pikku näpertelyä.

Lehto (edessä) ja Sorri valmiina kisalennolle Arcus M -koneellaan.

Suosikit pitivät pintansa

Tšekissä kaikissa kolmessa luokassa mesta­riksi kruunattiin ennakkosuosikki. Saksan Michael Sommer otti jo neljännen avoimen luokan maailmanmestaruutensa ja tällä kertaa varsin suvereenin esityksen jälkeen. Hän nousi Ingo Rennerin rinnalle jaka­maan kuninkuusluokan mestaruuksien ennätystä. Sommer on kiistatta yksi kaikkien aikojen suurimmista mestareista ja kaiken lisäksi edelleen alle 40-vuotias.

Itävallan Wolfgang Janowitsch voitti toisen 18 metrin luokan MM:nsä. Hän lensi tasaisen varmasti eikä haparoinut vaikeinakaan hetkinä. Meille suomalaisille Janowitschin menestys oli sikäli mie­luisa, että hän oli vieraanamme Räyskälä Mastersissa kesäkuussa. Hän voitti kisan ja ihastui paikkaan – lupasi tulla toistekin.

18 metrin luokassa Sucksdorff oli 23. ja Halonen 32. Yhteensä 45 osanottajan luokka lienee kaikkein kovatasoisin kilpailuluokka tällä hetkellä.

Kansainvälisessä kilpailussa menesty­minen edellyttää melkein poikkeuksetta tiimityötä kahden saman maan edustajan kesken. Me suomalaiset olemme ehkä liiaksi yksinäisiä susia eikä yhteistyö ole meidän vahvuuksiamme. Siinä on suurin yksittäinen tekijä, joka erottaa suomalaisen perussuori­tuksen kärkikymmeniköstä.

Kaksipaikkaisista mitali

20 metrin kaksipaikkaisluokassa Puolan miehistön muodostivat Christoph Matkowski ja Sebastian Kawa. Kawan kauden tavoite oli osallistua kolmeen MM-kilpailuun ja voittaa ne kaikki. Tavoite täyttyi, ja kisan päätteeksi kulta suuntasi Puolaan. Hyvä ja tasainen suoritus kaikkina päivinä riitti selvähköön voittoon, ilman var­sinaisia yksittäisiä huippusuorituksia.

Suomen 20 metrin luokan miehistön Lehto-Sorri yhteistyö sujui loistavasti, ja he kykenivät päivästä toiseen haastamaan kaikki tärkeimmät kilpakumppanit. Kullasta heidät erotti puolalaisten ääretön tasaisuus ja hopeasta yksi keskinkertaisesti mennyt päivä, jolloin britit nappasivat päivävoiton.

”Viidentenä kilpailupäivänä oli ensi kertaa aluetehtävä. Sää oli hyvin haastava lukuisine sadekuuroineen. Toisella käännealueella käänsimme liian aikaisin ja tämän seurauk­sena jouduimme viimeisellä varsinaisella alueella jatkamaan matkaa levinneiden sa­teiden taakse, ja vauhti hidastui merkittävästi. Saimme 737, kun britit nappasivat täyden 1 000 pisteen potin”, Lehto kuvailee.

Kotiin tuomisina oli kuitenkin pronssimi­tali, sillä lopputuloksissa Lehto ja Sorri olivat kolmantena 124 pistettä brittien perässä.

”Kilpailun seuranta netissä lienee toiminut mainiosti, sillä olen saanut paljon palautetta kotikatsomoissa jännittäneiltä kannustajilta. Kiitän kaikkia kannustuksesta ja toivon voite­tusta mitalista riittävän iloa kaikille harraste­ilmailua seuraaville”, Lehto toteaa.

Palkintopallilla hopeaa voittaneet britit Steve Jones ja Garry Coppin (vasemmalla), Puolan kultamitalistit Christoph Matkowski ja Sebastian Kawa sekä suomalaiset pronssimitalistit Antti Lehto ja Juha Sorri.

 

HOSININ MM-KISAT 28.7.-12.8.2018

• Joukkueenjohtaja: Pekka Halonen
• 18 metrin luokka: Hannu Halonen ja Martti Sucksdorff
• 20 metrin kaksipaikkaisluokka, miehistönä Antti Lehto ja Juha Sorri