Traficom toteaa helmikuun alussa julkaisemassaan turvallisuustiedotteessa, että harrasteilmailussa tapahtui viime vuonna poikkeuksellisen vähän onnettomuuksia, mutta yleisilmailussa onnettomuusmäärät olivat selvästi koholla verrattuna pidemmän aikavälin keskiarvoon ja suhteutettuihin lentotuntimääriin nähden. Yleisilmailussa tapahtui viime vuonna noin 11,6 onnettomuutta ja harrasteilmailussa noin 5,6 onnettomuutta 100 000 lentotuntia kohden. Vuosien 2014–2023 keskiarvo oli yleisilmailussa kahdeksan ja harrasteilmailussa 22,2 onnettomuutta per 100 000 lentotuntia. Traficomin helmikuisen alustavan arvion mukaan viime vuoden lentotuntimäärät pysyivät edellisvuoden tasolla.

Ilmailuviranomaisen tilastot ovat aina pysäyttävää luettavaa. Useimmiten me tunnemme ne ilmailijat, joille on sattunut poikkeus-, vaara- tai onnettomuustilanne. Onnettomuuksien välttäminen ja turvallisuuden lisääminen onkin kaikkien ilmailijoiden yhteinen asia.

Kevätauringon paistaessa ja päivien pidentyessä yhä useampi meistä suunnittelee lähtevänsä ilmailukerholle ja -kentälle harrastuksensa pariin. Ennen koneen työntämistä hallista on hyvä hetki kerrata oman lajin ja kerhon turvallisuutta edistävät käytännöt.

Kerhojen kannattaisi järjestää yhteisiä kauden aloituspäiviä jäsenilleen. Kaudenaloituspäivän tai muun kertauskoulutuksen järjestäminen kokoaa harrastajat yhteen kertaamaan turvallisen ilmailun ja oman kerhon käytäntöjä. Samalla on hyvä luoda katsaus ilmailumääräysmuutoksiin ja muuhun ilmailun sääntelyyn.

On aivan normaalia, että pitkän talvitauon jälkeen taivaalle lähteminen voi jännittää sekä edelliskesänä että aiemminkin aloittaneita harrastajia. Kun uusi harrastaja on tullut kerholle ja kouluttautunut lajin harrastajaksi, kerhojen kannattaa auttaa heitä myös harrastuksen jatkamisessa. Yksi tapa tähän on kevätkertauksen järjestäminen ja me-hengen luominen.

Kirsi Seppälä
päätoimittaja