Pidetty lennonopettaja
Lentokapteeni Onni “Onska” Viljamaa nukkui pois Hyvinkäällä 89-vuotiaana 31.1.2025. Hän oli syntynyt 2.9.1935 Nurmijärvellä.
Onska oli paikkakunta- ja työpaikkauskollinen. Asuinpaikkana oli lähes koko elämän ajan Nurmijärvi ja “siviiliuransa“ Viljamaa suoritti ABB-Strömberg Oy:llä. Lentokapteenin arvonimi myönnettiin hänelle vuonna 1991.
Onni Viljamaa oli pitkäaikainen harrasteilmailija ja väsymätön lennonopettaja. Hän oli aloittanut lentämisen purjekoneella Strömbergin ilmailukerhossa 1953 Hyvinkäällä. Moottorilentäjän lupakirjan hän suoritti 1962 Malmilla.
1960-luvulla Onska toimi purjelennon opettajana ja aloitti moottorilennon opettamisen 1972 Nurmijärven ilmailukerhossa ja myöhemmin Jukolan pilotit ry:ssä. Ensimmäisenä oppilaana oli Keijo Tikkala. Viljamaa ehti opettaa satoja moottorilentäjiä (arviolta yli 500) muun muassa Polyteknikkojen ilmailukerhossa sekä Suomen Ilmailuliiton kursseilla. Siviililentäjänä kertyi yli 16 000 lentotuntia useilla eri konetyypeillä. Luvut ovat huomattavan suuria, kun ne on tehty harrasteilmailuna päivätyön ohessa. Viimeinen lento oli syksyllä 2019.
Onskan laajaa tunnettuutta ja ihmisten myönteisiä kokemuksia kuvaa hyvin se, että kuolinpäivän aikana Facebookiin oli ehtinyt jo noin 80 kommenttia.
Hänellä oli hyvä psykologinen silmä yhdistettynä huumoriin opetuksessa ja häneen saattoi luottaa kaikissa tilanteissa. Oppilaalle jäi runsaasti aikaa tekemänsä virheen korjaamiseen Onskan puuttuessa rauhallisesti asiaan, tarvittaessa vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa. Opetusmenetelmä oli erittäin tehokkaasti toimiva ja monen kiittämä.
Onska otti osaa PIKin sekä Ruotsin Kebnekaisen että Viron Ridalin lentoleireille. Talviset Ruotsin-matkat siirtohinauksineen olivat toisinaan keliolosuhteiltaan haastavia. Haastavista olosuhteista esimerkki oli yksityisluonteinen matka Malmilta Tervolaan. Lähes naapurikunnasta tulleet kemiläiset lentäjäveljet joutuivat sään vuoksi saapumaan paikalle autoilla ja kummastelivat kentälle saapunutta etelän ihmettä: hinauskonetta, jonka ainoa navigaatiolaite oli magneettikompassi.
Vaikka kyseessä saattoivat olla monelle ylivoimaiset lento-olosuhteet, Onska ei kuitenkaan ottanut tarpeettomia riskejä ja perille päästiin aina varmasti, ennemmin tai myöhemmin.
Luonnossa liikkuminen oli Onskalle tärkeää. Huolimatta aktiivisesta lentoharrastuksesta, tähänkin löytyi aikaa. Syys- ja talvikausien tymäpäivinä oli rusakkojahti paikallaan. Onska oli hyvävainuinen metsästäjä ja tarkka ampuja. Useimmiten saalista tuli. Jänispaistien lisäksi saatiin pohjoisen matkoilta ja metsoja vesilinnuista puhumattakaan. Saipa joku supinnahkaisen talvihatunkin.
Luontoon liittyivät myös Lapin hillanpoimintamatkat. Näyttönä Onskan hyvistä verkostoitumis- ja ihmissuhdetaidoista oli tutun lappalaisisännän neuvoma hillapaikka. Heikosta hillavuodesta huolimatta ämpärit tulivat täyteen isoa korpihillaa jo miltei tunnin keräyksellä.
Onskaa jäivät kaipaamaan sukulaiset ja lukuisat ystävät ympäri Suomea.
Kari Kemppi, Polyteknikkojen Ilmailukerho ry:n pitkäaikainen aktiivijäsen
Sakari Sainio, ystävä ja lennonopettajakollega PIK ry:ssä
Ahti Viljamaa, Peetu Viljamaa, poika ja pojanpoika
