Jari Lindevallin omistama Dova DV-1 Skylark -ultrakevyt on suunniteltu Kanadassa ja valmistettu Saksassa, tšekkiläisen DOVA Aircraft -yrityksen tekemistä rakennussarjoista.

 

Vääksyläinen Jari Lindevall aloitti lentämisen noin viisitoistavuotta sitten lentämällä ultrakevytlentäjän lupakirjan. Hän asuu lentokentän lähellä, mitä kautta kiinnostus lentämiseen syntyi. Lindevall on toistaiseksi lentänyt kaikkiaan noin 300 tuntia.
Dova DV-1 Skylark -tyyppiin Lindevall päätyi enemmän tai vähemmän sattumalta, varsinkin kun ottaa vielä huomioon tämän ultrakevyen lentokonetyypin määrän Suomessa.

– Skylark sattui silmään ihan vahingossa, kun kävin Malmilla kahvilla, ja muita ultria ei ollut pahemmin myynnissä tuolla hetkellä. Skylarkkeja on Suomessa tietääkseni vain kaksi.

Molemmat Skylark-koneet rekisteritunnuksiltaan OH-U565 ja OH-U560 on valmistunut vuonna 2008, ja ne toi maahan mäntsäläläinen Trade Aid Oy Ltd. -yritys. Jälkimmäisenä mainittu eli OH-U560 oli lentänyt noin 150 tuntia, kun Lindevall kiinnitti siihen huomionsa.

– Ostin koneen käytettynä yksityiseltä vuonna 2012.
Lindevall on ollut koneen ainut lentäjä siitä lähtien ja koneen kotitukikohtana on ollut Lahti-Vesivehmaan lentokenttä, missä hän on voinut myös huollattaa koneen paikallisella yrittäjällä. Hän on lentänyt koneellaan Suomessa, eikä sillä ole vielä toistaiseksi tullut reissuja ulkomaille.

Molemmat Suomeen tuodut yksilöt on rakentanut saksalainen yritys tšekkiläisen DOVA Aircraftin valmistamista rakennussarjoista. Yhdysvalloissa myydyt Skylark-koneet on menneet siellä sikäläiseen LSA-luokkaan.

 

 

Perinteiset moottorivaihtoehdot
DOVA Aircraft tarjosi koneeseen kahta perinteistä moottorivaihtoehtoa: Rotax 912 UL ja 912 ULS. Ensin mainittu on 80 hevosvoiman tehoinen, ja 912 ULS on puolestaan 100 hevosvoiman tehoinen moottori. Lindevallin koneeseen on asennettu jälkimmäisenä mainittu.

Lindevallin koneen valmistuksen aikoihin potkurivaihtoehtoina on ollut ainakin koneessa olevan Neuform CR3-75 -potkurin lisäksi potkurit: Kaspar ja Dova DV-P1. Kaspar on kiinteä kolmelapainen potkuri, kun taas kaksi muuta mainittua on kolmelapaisia maassa säädettäviä.

Kuormattavuuden ja samalla myös turvallisuuden lisäämiseksi Lindevallin kone on varustettu koko koneen kantavalla Junkers Magnum -pelastuslaskuvarjojärjestelmällä. Järjestelmä sijaitsee mittariston ja tulipellin välissä rungon yläosassa. Painoa järjestelmä tuo lisää noin 11 kiloa mukaan lukien sen kiinnitysrakenteet. Näin ollen pelastuslaskuvarjojärjestelmä on tuonut kuormattavuutta lisää noin 11,5 kiloa, kun koneen suurin sallittu lentoonlähtömassa on sen aikaisten määräysten mukainen 472,5 kiloa.

Pelastuslaskuvarjojärjestelmä on lähetettävä raketteineen valmistajan edustajalle kuuden vuoden välein uudelleenpakkaamista ja raketin ajoaineen sekä sytyttimen vaihtoa varten, mikä tuo koneen pitämiseen lisäkuluja ja vaivaa. Mutta tämän tyypin kohdalla varjo on ollut käytännössä pakollinen lisäkuormattavuuden saamiseksi ja onhan se samalla parantanut lentämisen turvallisuutta.

Tarjottuja optioita
DOVA Aircraft on tarjonnut sivuillaan koneeseen kolmea eri sisustusvaihtoehtoa: Sport, Standard ja Deluxe. Eroja niiden välillä on materiaaleissa ja väreissä. Sivujen mukaan ostaja on päässyt myös valitsemaan haluamansa avioniikan, jonka tehdas on räätälöinyt sopimaan koneen mittaritauluun.

Samoin valitsemaan on päässyt kaasu- ja rikastinvipujen tai nuppien välillä. Vaihtoehtoina on ollut valita kaasu- ja rikastinvivut alemmas keskikonsoliin tai sitten ottaa mittaritauluun vedettävät ja työnnettävät nupit kuten on Lindevallin koneessa. Muista tarjolla olleista optioista mainittakoon tässä pyörien muotosuojat ja isommat päätelineen pyörät.

DOVA Aircraftin sivujen mukaan koneeseen on myös mahdollista asentaa hinauskytkin purjelentokoneiden hinausta varten. Hinauskytkimen tyypistä, tai muustakaan asiaan liittyen ei kuitenkaan ole lisätietoa koneen ohjekirjoissa, eikä DOVA Aircraftin sivuilla.

 

Niitattua seosalumiinirakennetta
Dova DV-1 Skylark on rakenteeltaan niitattua seosalumiinirakennetta. Edes ohjainpintoja tai laippoja ei ole päällystetty kankaalla. Kone eroaa siinä mielessä useimmista muista vastaavista ultrakevyistä. Lasikuitukomposiittia ovat esimerkiksi wingletit ja pyörien muotosuojat sekä moottorin muotosuojat.

Myös koneen päälaskutelineen varret ovat komposiittirakenteiset. Pyöräjarrut ovat hydraulisesti käytettävät levyjarrut ja niiden käyttövipu sijaitsee istuinten välissä laippavivun etupuolella.

Laipoilla on yksi 10 asteen negatiivinen asento lähinnä matkalentonopeuksilla käytettäväksi, sekä neutraalin asennon lisäksi 10, 20 ja 40 asteen positiiviset asennot. 10 asteen asento on lentoonlähtöasento ja loput laskuasentoja. Koneen ohjausjärjestelmä on vaijerivälitteistä sivuperäsintä lukuun ottamatta tankovälitteinen. Korkeuperäsimen trimmilevy on sähkökäyttöinen.
Lindevallin Skylark-koneen mittaritaulussa on analogisina mittareina muun muassa nopeusmittari, korkeusmittari ja kompassi. Näiden perinteisten mittareiden lisäksi koneessa on kaksi Dynon SkyView -yksikköä, jotka sisältävät muun muassa moottorin valvonnan. Lisäksi keskellä mittaritaulua on vielä GPS.

Koneen kaksi 45-litran vetoista polttoainesäiliötä sijaitsee siipien tyvissä. Lindevallin koneessa polttoaineen määrät tankeissa on nähtävissä vain Dynon SkyViewien näytöiltä, mitään erillisiä mittareita tankeille ei ole. Käytettävissä olevan polttoaineen määrä on 87 litraa.

Koneen istuinten selkänojien kaltevuus on säädettävissä, mutta istuinten etäisyys sivuperäsinpolkimiin ei ole säädettävissä. Ohjaamolla on leveyttä 1,1 metriä, joka on rinnakkain istuttavalle kaksipaikkaiselle ultrakevyelle lentokoneelle hyvin. Matkatavaratila sijaitsee istuinten takana ja sinne voi laittaa enimmillään 20 kiloa tavaraa. Koneen kuomu avautuu eteenpäin liukumalla ja sen runko on kasattu hitsaamalla seosalumiiniputkesta.

 

Miinuslaippa-asetus tuntuu suorituskyvyssä
Dova DV-1 Skylark on suunniteltu alunperin Kanadan advanced ultra-light aeroplane -kategoriaan, jonka suurin sallittu lentoonlähtömassa 560 kiloa. Se näkyy tämän konetyypin tyhjämassassa, joksi tehdas ilmoittaa sivuillaan 287 kiloa, listaamatta tarkemmin varustelua. Muun muassa OH-U560:n varustelu näkyy sen tyhjämassassa, joka on 319,7 kiloa.
Koneen lento-ohjekirja kertoo sen parhaaksi kohoamisnopeudeksi 4,1 metriä sekunnissa nopeudella 120 kilometriä tunnissa, suurimmalla sallitulla lentoonlähtömassalla. Edellä mainittu kohoamisnopeus on saavutettu potkurin nykyisillä säädöillä, eikä olosuhteita ole tarkemmin määritelty lento-ohjekirjassa.

Matkaa Lindevall on lentänyt koneellaan noin nopeudella 185 kilometriä tunnissa, jolloin Rotax kuluttaa noin 14 litraa tunnissa polttoainetta. Koneen suurin vaakalentonopeus on siinä nyt olevilla Neuform CR3-75 -potkurin säädöillä, noin 210 kilometriä tunnissa, suurimmalla sallitulla jatkuvalla moottorin pyörintänopeudella 5500 kierrosta minuutissa.
Koneeseen suunniteltu laippajärjestelmä mahdollistaa laippojen miinusasennot. Niiden käytöstä on tuntuva hyöty.

– Sen kyllä huomaa, kun koneesta tule liukkaampi, sanoo Lindevall
Hidaslento-ominaisuuksiltaan kone on juuri sellainen kuten sen suunnitteluvalinnat antavat odottaa, eli yllätyksetön.

– Rauhallinen lentää, ohjainten tehot ovat tavanomaiset hidaslennossa.
Kone käyttäytyy moottori tyhjäkäynnillä suoritetussa suorassa sakkauksessa myös yllätyksettömästi. Kun koneessa on matkustaja ja vajaat tankit polttoainetta, sakkausnopeus on sileänä vajaat 80 kilometriä tunnissa.

– Sileänä sakkausnopeuden lähestymisen havaitsee kevyestä värinästä ja peräsinohjaustuntuman löystymisestä alle 80 kilometriä tunnissa nopeudessa. Kone käyttäytyy sakkauksessa laskusiivekkeet avattuna samoin kuin sileänä, ja koneen käytöstä voidaan luonnehtia kesyksi.

Lindevallin mukaan OH-U560 ei ole suorasta lennosta suoritetussa sakkauksessa erityisen taipuvainen niin sanotusti kaatumaan siivelle.
– Pääsääntöisesti koneen nokka nyökkää suoraan alas, Lindevall toteaa.

Tarvittavat ohjainvoimat ovat pienet
Matkalentonopeuksilla tarvittavat ohjainvoimat on pienen puoleiset, ja siitä syystä puuskaisessa kelissä ohjaaminen voi vaatia tarkkuutta.

– Ohjaimet tuntuvat kevyille, kertoo Lindevall.
Yleisesti matkalentonopeuksilla Lindevall pitää myös konetta ohjaustuntumaltaan kevyempänä kuin toista lentämäänsä ultrakevyttyyppiä Eurostaria. Siivekkeitä hän pitää tehoiltaan ja tuntumaltaan normaaleina ja kevyinä käyttää. Korkeusperäsintä hän pitää puolestaan teholtaan, ohjainvoimiltaan ja tuntumaltaan sopivana. Sivuperäsin jättää hänen mielestään toivomisen varaa tehonsa suhteen.

– Sivuperäsin voisi olla hieman tehokkaampi lentoonlähdössä potkurikierron takia.
Laskuun tultaessa koneen lento-ohjekirja neuvoo lentämään perusosalla nopeudella 65 solmua (120 km/h) ja laittamaan laskusiivekkeet lentoonlähtöasentoon. Loppuosalle se opastaa nopeudeksi 60 solmua (111 km/h) ja laipat tarpeen mukaan laskuasentoihin. Trimmaustarve on Lindevallin kokemuksen mukaan pieni.

– Kone vaatii hyvin vähän trimmaamista, Lindevall kertoo.
Lindevall kertoo koneen olleen varsin huoleton. Hän on lentänyt toistaiseksi sillä reilut 200 tuntia, ja koneessa on kaikkiaan noin 450 lentotuntia. Lähivuosina se on kuitenkin ollut poissa taivaalta.
– Nyt en ole lentänyt muutamaan vuoteen.

 

Dova DV-1 Skylark, OH-U560
Moottori Rotax 912 ULS
Moottorin teho 100 hv @ 5800 RPM
Potkuri Neuform CR3-75
Siipiprofiili MS-701
Siipien kärkiväli 8,14,m
Siipipinta-ala 9,44 m²
Siipien sivusuhde 6,8
Suurin siipikuormitus 50 kg/m²
Pituus 6,63 m
Korkeus 2,29 m
Tyhjämassa 319,7 kg
Suurin sallittu lentoonlähtömassa 472,5 kg
Kuormitusrajat +4/-2 g
Suurin jatkuva vaakalentonopeus (IAS) 210 km/h @ 5500 RPM
Matkalentonopeus 185 km/h
Suurin sallittu nopeus 280 km/h
Sakkausnopeus täysillä laipoilla 64 km/h
Suurin kohoamisnopeus 4,1 m/s @ MTOW
Polttoainesäiliöiden yhteistilavuus 90 l
Polttoaineen kulutus matkalentonopeudella ~ 14 l/h @ 185 km/h

Kanadalainen suunnittelija
Dova DV-1 Skylark -koneen suunnitteli kanadalainen lentotekniikan professori David Marsden. Hänellä on pitkä historia lentokoneiden suunnittelun parissa, ja hän on suunnitellut niin purjelentokoneita, kuin moottorilentokoneita. Lentämisestä hänellä on kokemusta siviilikoneiden lisäksi sotilaslentokoneista.

Purjelennossa hän on saavuttanut muun muassa avoimen luokan 500 kilometrin määrämaalin Kanadan nopeusennätyksen vuonna 1970, keskinopeudella 97,2 kilometriä tunnissa.

Skylark-koneen suunnittelu alkoi vuoden 1999 alussa ja se lensi ensilentonsa reilu vuosi myöhemmin maaliskuussa 2000. Siipien wingletit on suunniteltu käyttäen apuna Kanadan Edmontonissa sijaitsevan Albertan yliopiston tuulitunnelia. Eniten koneen suorituskykyyn wingletit vaikuttavat nousussa. Prototyypissä wingletit paransivat koneen kohoamisnopeutta kymmenen prosenttia.

Siipiin valittu MS-701-siipiprofiili on sakkausominaisuuksiltaan miellyttävä. Lisäksi sen ominaisuuksia ei helposti huononna esimerkiksi kuolleet hyönteiset tai vesi.

Keväällä 2002 Marsden teki sopimuksen tšekkiläisen DOVA Aircraft -yrityksen kanssa koneen sarjavalmistuksesta. Vuonna 2005 hän myi koneen valmistusoikeudet DOVAlle. Konetta on myyty sekä rakennussarjana että valmiina koneena. Vuodesta 2016 koneen oikeudet on omistanut yhdysvaltalainen Skylark USA LLC.