Karhulan Ilmailukerhossa on tekemisen meininki. Kesän purjelentokurssi oli nuorisopainotteinen, sillä yhtä lukuun ottamatta kaikki kurssilaiset olivat alle 25-vuotiaita. Heistä viisi tuli pääkaupunkiseudulta.
Ikä ei ole este tavoitella unelmiaan, onhan kurssilla myös 72-vuotias. Jos matka Helsingin seudulta Kymiin tuntuisi pitkältä, kerhon rintamamiestyyppisessä talossa voi myös yöpyä. Pihapiirissä on myös hirsinen saunarakennus, missä voi peseytyä ja pesaista pyykkinsä.
— Nuoret löytävät meidät TikTokista ja muilta sosiaalisen median alustoilta. Siellä on ollut uskomattoman paljon katsojia, tuhansia, koulutuspäällikkö Kari Onikki kertoo.
Myös Karhulan Ilmailukerhon verkkosivuja kannattaa katsoa. Sivuilla on selkeästi ja lyhyesti kerrottu kaikki tarpeellinen ja maustettu se ripauksella huumoria.
Teoriat luokkaopetuksena
Karhulan Ilmailukerho järjesti pitkästä aikaa oman teoriakurssin luokkaopetuksena. Kerholla on toimivat tilat huoltohallin yhteydessä. Kurssi alkoi tammikuussa ja toukokuussa oli teorioiden osalta valmista.
Teoriakurssille ilmoittautui 11, joista 10 suoritti ne loppuun ja jatkoi lentokoulutukseen. Koska kaikki eivät päässeet Traficomin kokeisiin ajoissa, vain kaksi sai tänä vuonna lupakirjan valmiiksi. Valmistuneiden lisäksi neljä pääsi tänä kesänä yksinlentovaiheeseen.
— Tarjoamme nuorille ja opiskelijoille teoriat alennettuun hintaan. Kurssin lennot ovat samanhintaiset kaikille, mutta kahtena seuraavana vuonna lentokoneen vuokra on uuden lupakirjan saaneelle muita edullisempi, Onikki kertoo.
Onikki pitää koulutuksen isoimpana ilon aiheena, kun kurssin käynyt jatkaa lentämistä kolmantenakin kesänä.
— Täältä on singahdeltu ilmailualan ammatteihin, ammattilentäjiksi ja sotilaspuolellekin.
Useita opettajia ja tarkastuslentäjiä
Karhulan Ilmailukerhossa on viisi opettajaa: Hannu Kiiskinen, Esa-Petteri Järvisalo, Janne Eerola, Pertti Ripatti ja Kari Onikki. Ripatti ja Kiiskinen toimivat tarkastuslentäjinä; Onikki on sekä kerhon koulutuspäällikkö että varapuheenjohtaja.
— Koulutuspäällikkö hoitaa byrokratian. Kirjausten pitää olla kunnossa, ja Traficomiin tehdään vuosiraportit. Kaikki, mitä opetetaan, kirjataan ylös ja arvioidaan, miten oppilas on oppinut. Kun koulutus on käyty, toinen opettaja arvioi oppilaan yksinlentokelpoisuuden, Onikki kertoo.
— Meillä on hyvä tilanne, sillä opettajia on ja kaksi tarkastuslentäjääkin. Saamme SPL-lentokokeet helposti hoidettua, hän kiittää.
Onikki on vaikuttanut purjelennon koulutukseen paljon.
— Käsieni kautta on mennyt 40 oppilasta ja 10 opettajaa kymmenessä vuodessa, hän kertoo.
Karhulan Ilmailukerhossa on 150 jäsentä, joista viitisenkymmentä lentää aktiivisesti. Tänä vuonna, lokakuun puoleen väliin mennessä, lentoja on tullut yhteensä 1115.
— Määrä on vähentynyt, mutta lentoajat ovat pidentyneet, koska matkaa on lennetty paljon, Onikki kertoo.
Karhulan Ilmailukerhossa lennettiin 600 koululentoa, mikä on enemmän kuin aiempina vuosina. Koululentojen määrään vaikuttaa kurssilaisten määrän lisäksi EASA:n vaatimus kahdesta koululennosta kahden vuoden välein.
Itse tehty vintturi ja huoltovaunu
Kuten lentokerhoissa aina, Karhulan Ilmailukerhossakin pidetään kalustoa kunnossa yhteisvoimin. Kerholaiset rakensivat useamman vuoden aikana kerholle vintturin, jota esittelee Juha Oksman.
— Vintturi on tehty jakelukuorma-autosta ja sen alusta on lyhennetty. Rungon päälle on nostettu 300 hevosvoimainen linja-auton dieselmoottori. Yhdelle vaihteelle lukittu automaattilaatikko pyörittää keloja, Oksman kertoo.
— Neljämillinen teräslanka on 1500 metriä pitkä, ja sen putoamista hidastaa Drakenin jarruvarjo, hän jatkaa.
Eikä siinä vielä kaikki, kerholla on hinattava huoltovaunu, joka siirretään näppärästi kentän päätyyn lentotoiminnan ajaksi. Sähköä vaunuun saadaan sen katolla olevista aurinkopaneeleista. Sitä tarvitaankin, sillä huoltovaunussa on niin grilli, jääkaappi kuin radiokin.
Karhulan Ilmailukerhon koulukone on ASK-21. Harjoituskoneena on ensin ASK-23, jonka jälkeen lennetään Juniorilla ja Grob G102 Club IIIB:llä. Matkalentokoulutukseen ja -valmennukseen käytetään Duo Discusta. Tehokoneet ovat LS4, Discus B, SZD55 ja LS8-18. Lisäksi käytössä on lentävä museokone, puinen KA6. Kerhon jäseninä on myös lentäjiä, joilla on omia koneita.
Tapahtumia pidetään yhdessä
Karhulan Ilmailukerho organisoi Kymissä pidettävän ilmailupäivän kaikkien kentän toimijoiden kanssa. Tänä vuonna kerho on järjestelyvuorossa kolmen kerhon perinteisessä maaliinlaskukisassa. Karhula, Hyvinkää ja Räyskälä kisaavat siinä paremmuudesta kolmimiehisin joukkuein. Järjestelyvastuu on vuosittain kiertävä.
Lisäksi Karhulan Ilmailukerho ylläpitää Kymin kentällä museota, jossa Migejä, Drakeneita ja muita koneita käy katsomassa tuhansia ihmisiä vuodessa.
— Museo on ulospäin merkittävä, Jari Korjus tiivistää.
GPS-häirintä haittaa
Pelkkää auvoa ei harrastaminen Kymin kentällä kuitenkaan ole. Vapaan ilmatilan kutistuminen hankaloittaa lentämistä; ilmavoimat pitävät alueella paljon harjoituksia ja matkalentämistä rasittaa Haminan pohjoispuolen ampuma-alue. Utin TMA on lähellä, joskin sinne saa hyvin luvan lentää. UAV-toiminnan lisääntyminen näkyy myös purjelentäjille.
Viime vuosien riesa on ollut Venäjän GPS-häirintä, joka oli kesällä jokapäiväistä.
— Olemme palanneet vanhaan, ja kyselemme radiolla, missä olet ja minne menet. Paperikartta pitää olla mukana, vuonna 1981 aloittanut Onikki sanoo.
Tutustu Karhulan Ilmailukerhoon!
karhulanilmailukerho.fi
tiktok.com/@karhulanilmailukerho
instagram.com/karhulanilmailukerho/
