Ilmailun pioneeri Clifford B. Harmon perusti vuonna 1926 nimeään kantavan palkinnon, jonka perinne jatkuu yhä Suomessa.
Maailmansotien välinen aika tunnetaan ilmailussa kultaisena ajanjaksona. Noina parina vuosikymmenenä ihmiskunta nousi toden teolla siivilleen. Lentokoneet kehittyivät mahdollistaen matkustajaliikenteen ja ilmailussa rikottiin jatkuvasti ennätyksiä. Lennettiin pidemmälle ja korkeammalle. Lentäjät olivat aikansa sankareita ja julkkiksia ja tätä kuvaa pitivät osaltaan yllä lentokilpailut sekä palkinnot.
Eräs tällaisen palkinnon – tai oikeammin palkintosarjan – perustaja oli yhdysvaltalainen, kiinteistöalalla valtavan omaisuuden tehnyt Clifford B. Harmon (1866–1945).
Kansainvälinen lentäjäliitto
Harmon oli aluksi innokas pallolentämisen harrastaja. Sitten vuonna 1910 tunnettu ilmailun pioneeri Louis Paulhan lennätti häntä Farman-koneellaan.
– Se oli upeaa. Oli kuin olisi istunut veturin päällä, mutta kuitenkin ilman veturin tärinää. Ette ymmärrä, kuinka turvalliselta ja vakaalta liikkuminen ilmassa tuntuu, Harmon selosti lehdistölle.
Hän osti oitis Paulhanin lentokoneen ja opetteli lentämään esiintyen pian myös näytöksissä. Tätä ilmailun pioneeriaikaa kesti Harmonin kohdalla neljä vuotta, sitten syttyi ensimmäinen maailmansota.
Sodan aikana Harmon palveli Yhdysvaltain asevoimissa viestijoukkojen ilmailuosastolla.
Rauhan tultua Ranskasta tuli hänen toinen kotimaansa. Enää Harmon ei lentänyt, mutta hänen ilmailuinnostuksensa oli yhä voimissaan. Hän uskoi ilmailun ihmisiä yhdistävään aatteeseen ja perusti vuonna 1926 Kansainvälisen lentäjäliiton, johon jäseneksi pääsivät kaikki, joilla oli siviili- tai sotilaslentäjän lupakirja. Liittoon liittyivät muun muassa sellaiset kuuluisat lentäjät kuten William Avery ”Billy” Bishop, René Fonck, Georges Pelletier-Doisy ja Charles Lindbergh.
Liiton nimestä käytettiin virallisesti useimmiten ranskankielistä muotoa Ligue Internationale des Aviateurs (L.IA.), sillä keskustoimikunta ja pääkonttori sijaitsivat Pariisissa. Kerhotilasta Bois de Boulognessa jäsenien käytössä oli ravintola, kirjasto ja lukusali. Siellä sijaitsi myös liiton toimisto. Henkilökunta avusti ja tuki lentäjiä sekä heidän perheitään. L.I.A:n alaosastoja perustettiin kaikkiaan 32 maahan.
Liiton puitteissa Harmon ryhtyi suunnittelemaan jotain vielä suurempaa: Kansainvälisiä ilmavoimia, United Air Forcea, joka olisi koottu Kansainliiton jäsenmaiden parhaista lentokoneista ja lentäjistä. Harmon kaavaili, että se olisi eräänlainen ilmojen poliisi, joka lähetettäisiin tarvittaessa tukahduttamaan voimatoimin maailman sotia. Hänen esityksensä ei kuitenkaan saanut tukea Kansainliitosta, mikä ei liene yllätys.
Hanke raukesi, mutta Harmon ei hylännyt ideaansa lentäjistä maailman rauhan takaajina. Se näkyi 1930-luvulla muun muassa hänen lentäjille myöntämiensä palkintojen, mitalien ja diplomien teksteissä.
Harmon-palkinnot
Parhaille lentäjille vuosittain myönnettävät Harmon-palkinnot olivat näkyvin osa Kansainvälistä lentäjäliittoa. Niitä ryhdyttiin jakamaan heti liiton perustamisesta lähtien. Palkinnoissa oli kolme kansainvälistä luokkaa: Aviator-, Aviatrix- ja Aeronaut-palkinto sekä jäsenmaiden kansallinen Harmon-palkinto. Ne myönnettiin edellisen vuoden aikana tehdyistä poikkeuksellisista suorituksista ja/tai tieteellisistä saavutuksista ilmailussa.
Aviator oli tarkoitettu vuoden parhaalle mieslentäjälle, joka valittiin äänestyksessä L.I.A:n kansallisen Harmon-palkinnon saaneista lentäjistä. Raati koostui jäsenmaiden osastojen puheenjohtajista, Harmonin toimiessa itseoikeutetusti sen puheenjohtajana. Aviatrix oli vastaavasti naislentäjille tarkoitettu ja Aeronaut myönnettiin ilmaa kevyempien ilma-alusten, pallolentämisen ja ilmalaivojen luokassa. Kansallisen kiertopalkinnon saajan äänesti kunkin jäsenmaan osasto.
Lisäksi oli vielä kansainvälinen Harmon Heroe’s Trophy, joka oli tarkoitettu myönnettäväksi postuumisti.
Suomen Harmon-palkinto
Suomen alaosasto perustettiin alkuvuodesta 1927. Täällä oltiin aktiivisia ja osaston järjestysnumeroksi tuli kahdeksan. Asialla olivat Ilmavoimien upseerit, sillä siviili-ilmailu oli vielä tuolloin maassamme vähäistä.
Ensimmäinen Harmon-palkintomme myönnettiin postuumisti luutnantti Kustaa Pukkiselle, joka oli menehtynyt edellisvuonna lento-onnettomuudessa. Harmonin Suomeen lahjoittama ensimmäinen patsas kiinnitettiin Pukkisen hautapaateen ja seuraavana vuonna palkitulle Väinö Bremerille luovutettiin nykyinen, hieman erilainen patsas.
Sota keskeytti kansallisen Harmon-palkintomme jaon. Se oli jäädä unohduksiin, mutta 1950-luvulla elossa olleet palkinnon saaneet lentäjät kokoontuivat ja toivoivat, että ilmailupiirejä yhdistävänä järjestönä Suomen Ilmailuliitto ryhtyisi jatkamaan perinnettä. Näin tapahtuikin ja ensimmäistä kertaa palkinto myönnettiin Ilmailuliiton toimesta vuonna 1957, jolloin sen sai diplomi-insinööri Juhani Heinonen maailmanennätyslennostaan alle viisisataa kiloa painavien lentokoneiden luokassa.
Näin Harmon-patsas säilyi maassamme arvostettuna palkintona, jolla huomioidaan ilmailijoiden saavutuksia.
Palkitut
Suomessa Harmon-patsaalla palkitut.
