Maailman vanhin edelleen jatkuva ilmailukilpailu on Gordon Bennett -kaasupallokilpailu.
Ensimmäisen kerran pallot nousivat ilmaan vuonna 1906 Tuileriesin puistosta Pariisissa.
Kilpailun säännöt ovat hyvin yksinkertaiset. Pallot lähtevät samasta pisteestä ja se, joka lentää pisimmälle kilpailualueella, on voittaja. Lentäjiä on kussakin pallossa kaksi. Yksittäisestä maasta voi osallistua kolme pallokuntaa.
Ensimmäinen maailmansota keskeytti kilpailut, mutta jo vuonna 1920 kisa järjestettiin jälleen. Viimeinen kisa ennen toista maailmansotaa käytiin 1938, minkä jälkeen vuonna 1983 pallot nousivat jälleen Pariisista.
Tänä vuonna lähdettiin Saksasta
Tänä vuonna järjestettiin 69. GB-kilpailu. Lähtöpaikan piti olla Itävallassa, mutta vetykaasun toimituksessa ilmeni niin suuria vaikeuksia, että kilpailun järjestäminen siirrettiin lyhyellä varoitusajalla Saksaan. Lähtöpaikaksi tuli Gladbeck Luoteis-Saksassa.
Lähtöpaikalle saapui 24 pallokuntaa 12 maasta. Sääennuste ei ollut hyvä, vaan epävakaisessa säässä lentosuunta oli kohti Valko-Venäjää. Ukraina, Valko-Venäjä ja Venäjä olivat kilpailualueen ulkopuolella. Kaliningrad teki myös tulpan pohjoisen suuntaan ja päästäkseen pohjoiseen oli pystyttävä kiertämään Kaliningrad luoteen kautta tai sitten oli mentävä 67 kilometrin leveän Suwalkin käytävän läpi Liettuaan.
Sveitsin toinen joukkue valitsi pohjoisreitin
Pallot nousivat ilmaan lauantain vastaisena yönä 29. elokuuta. Latvian joukkue päätti erittäin heikon sääennusteen vuoksi jäädä maahan.
Sveitsi 2 -joukkue, Balthasar Wicki ja Rene Erni, valitsivat pohjoisen reitin yrittäen kiertää Kaliningradin luoteen kautta. Muut joukkueet suuntasivat itään kohti Puolaa. Koska pallot ovat täysin tuulen armoilla, edellytti pohjoisen reitin valinta todella matalalla lentämistä; lento tulisi tapahtumaan lähes koko ajan Itämeren yllä.
Sveitsi 2 -joukkue pääsi Itämerelle Rostockin läheltä ja lensi alle 600 metrin korkeudessa ja nousi vasta Tallinnan lähellä 900 metrin korkeuteen. Välillä heille tuli jopa merikosketusta. Sää oli haastava ja joukkue joutui käyttämään paljon painolastihiekkaa säilyttääkseen oikean korkeuden.
Muut valitsivat eteläisen reitin
Kaikki muut pallokunnat valitsivat eteläisen reitin, joka oli helpompi lentää. Reitin haasteena oli Suwalkin käytävä. Pallot lensivät mantereen päällä ja nousivat ”sään yläpuolelle” termiikin ulottumattomiin yli puolentoista kilometrin korkeuteen.
Kymmenen palloa laskeutui ennen Suwalkin käytävää, mutta 12 lähti ohjauskyvyttömällä laitteella suunnistamaan käytävän läpi ja he onnistuivat. Illan aikana pallot lähestyivät käytävää ja termiikkien hävitessä suunta kääntyi matalalla lentäen koilliseen ja kaikki 12 palloa pääsivät turvallisesti läpi.
Sveitsiläiset laskeutuivat Loviisaan
Sveitsi 2 -joukkue tuli Haapsalun kohdalla mantereen päälle ja Tallinnan länsipuolelta edelleen Suomenlahdelle. Ennusteen mukaan tuulen piti kääntyä korkeammalla enemmän eteläiseksi, eli lentosuunta kääntyi enemmän pohjoiseen. Näin ei kuitenkaan käynyt. He kävivät 900 metrin korkeudessa katsomassa, mutta suunta pysyi samana. Tällöin oli riski joutua kilpailualueen ulkopuolelle.
Suomenlahden keskikohdassa sveitsiläiset laskeutuivat jälleen lähes meren pintaan ja lentosuunta kääntyi enemmän pohjoiseen. Valkon kohdalla pallo tuli mantereen päälle ja pääsi näin kiertämään myös Loviisan ydinvoimalan kieltoalueen.
Sveitsi 2 -joukkue laskeutui Loviisassa Misinmäkeen, missä lähes kaikki pääkaupunkiseudun palloihmiset olivat vastaanottamassa heitä. Matka lähtöpisteestä laskeutumispaikkaan oli 1555 kilometriä ja aikaa kului 41 tuntia. Sveitsiläisten käytössä olevan hiekan vähyys ei olisi enää mahdollistanut seuraavan yön yli lentämistä.
Eteläisellä reitillä olevien pallojen lentosuunta pysyi koilliseen. Pallot alkoivat laskeutua ennen joutumista kilpailualueen ulkopuolelle. Sveitsi 1 -joukkue sai matalalla lentäen lentosuunnan kääntymään hieman pohjoisemmaksi, mutta sekin laskeutui sunnuntai-iltana Latviaan.
Huikean pitkiä lentoja
1980-luvun lopulla tapahtunut Euroopan avautuminen laajensi kilpailualuetta Euroopassa merkittävästi. Vuonna 2006 lähtöpaikkana oli Belgian Waasmünster ja taivaalle nousi 17 joukkuetta, 11 niistä laskeutui Suomeen. Belgialaiset voittajat Philippe de Cock ja Ronny van Havere laskeutuivat Norjaan lennettyään lähes 67 tuntia. Matkaa heille tuli 2449 kilometriä.
Pisimmän matkan Gordon Bennettissä ovat saavuttanut belgialaiset Bob Berben ja Benoît Siméons vuonna 2005. He lensivät 3400 kilometrin matkan USA:n Albuquerquesta Kanadan Quebeciin.
Pisimpään taivaalla yhdessä kilpailussa on ollut Willy Eimers ja Bernd Landsmann vuonna 1995. Heidän lentonsa kesti 92 tuntia ja 11 minuuttia.
Erittäin mielenkiintoinen kilpailu käytiin vuonna 2024, jolloin lähtöpaikkana oli Münster Saksassa. Tuulen suunnassa pisin mahdollinen piste kilpailualueella oli São Vicenten niemi Portugalissa. Kolme palloa onnistui lentämään tuolle niemelle ja tuloksissa heidän eronsa oli alle kolme kilometriä.
Suomalaiset kolmesti mukana
Suomalaiset kaasupallolentäjät ovat osallistuneet kilpailuun kolme kertaa: Olli Luoma ja Ben Mattsson 2009, Ben Mattsson ja Peter Lindholm sekä Olli Luoma ja Markku Sipinen 2010 ja Olli Luoma ja Markku Sipinen jälleen 2013.
Ensimmäisessä kilpailussa 2009 lähtöpaikkana oli Geneve, Luoma ja Mattsson lensivät Välimeren yli Algeriaan. Tulosta ei hyväksytty, koska Afrikka oli kilpailualueen ulkopuolella. Heidän lentonsa oli kuitenkin historiallinen, maailman ensimmäinen Välimeren ylitys kaasupallolla.
