Tuijotan hämmentyneenä tietokoneen ruutua. Luinkohan tuon nyt tuon oikein, mietin. Siis… Turpaboogie?? Mutta niin siinä liiton tapahtumakalenterissa vain lukee.
Laskuvarjohyppääjien vuositapahtuma, joka järjestetään tulevana viikonloppuna Oulussa, on yksi esimerkki muutaman viime kuukauden aikana keräämästäni uudissanastosta. Samoin siihen ovat sittemmin liittyneet vetopampula, FPV, termoaminen, autogiro, FAI, experimental- ja ultrakevytkone, siimaohjaus ja paljon muuta.
Ilmailua harrastamattomalle oppimiskäyrä on ollut melkoisen jyrkkä, mutta samalla uusien asioiden oppiminen on ollut sekä antoisaa että innostavaa. Tietomäärän suhteen olen ehtinyt vasta raapaista pintaa kevyesti, mutta odotan innolla, mitähän seuraavaksi vastaan tulee.
Ihan täysin kylmiltäni en tähän uuteen tehtävääni lähtenyt: olen työskennellyt talouteen ja kaupalliseen ilmailuun erikoistuneena toimittajana parisenkymmentä vuotta. Siinä tulivat tutuiksi Finnairin ja muiden lentoyhtiöiden tulokset ja muut luvut, Finavian kentät ja matkustajatilastot, suurten konevalmistajien erikoisuudet ja erot, maailman matkustajavirrat ja merkittävimmät sotilaspuolen valmistajat.
Toisaalta kerosiinihuurut taisivat olla veressä jo ennen sitäkin: Pohjois-Helsingissä kahden aktiivisen lentokentän välissä kasvaneena muistan katselleeni yhtä lailla kotipihalla Helsinki-Vantaalta nousevia tai sinne laskevia koneita kuin kuunnelleeni isovanhempien puutarhassa kauniina kesäpäivänä pehmeää moottorin hyrinää yrittäen etsiä taivaalta pistettä, joka olisi Malmilta noussut laskuvarjokone – ja veikkailleeni veljen kanssa, montako laskuvarjoa sieltä alas tulisi sillä kerralla.
Myöhemmin haaveissa oli hankkia ikioma lentolupakirja, mutta uutiset Malmin lakkauttamisesta laittoivat ne toiveet jäihin. Monellekohan muulle taivaanrantaan toiveikkaasti tähyilleelle pääkaupunkiseutulaiselle kävi samoin?
Viime kesänä palasin Suomeen muutaman Yhdysvalloissa vietetyn vuoden jälkeen. Sikäläisestä kulttuurista voi olla montaa mieltä, mutta keskustelun ja debatin taso sekä ärhäkkä kansalaisaktivismi niiden asioiden puolesta, jotka koetaan tärkeiksi, ovat Atlantin takalaidalla hieman eri tasoa kuin meillä.
Suomessa keskustelu ja asioiden esille otto mielletään riitelyksi, jossa menee yhdelle jos toiselle herneitä nenään. Aktiivit leimataan helposti rettelöitsijöiksi, joita ei katsota hyvällä. Kuitenkin heitä tarvitaan luomaan uutta ja toteuttamaan ideoita – montako seuraa tai lentokenttää olisi jäänyt perustamatta ilman jonkun toimeen tarttumista ja henkilökohtaista panosta?
Aktiivit muodostavat harrastustoiminnalle sen peruskallion, jonka päälle meidän muiden hauskanpito perustuu. Jonkun on hoidettava ne ikävätkin asiat ja rutiinit – useimmiten siitä ei kiitosta heru.
Mutta asioita, jotka koetaan arvokkaiksi, pitää pystyä ja haluta puolustaa. Olipa kyse isänmaasta tai kotipaikkakunnan lentoasemasta. Malminkin asemasta ja ilmailun tulevaisuudesta ruuhka-Suomessa pitää pystyä keskustelemaan järkevästi ja rakentavasti.
Käsissänne on nyt ensimmäinen uuden, Omnipressin tiimin tekemä lehti. Tässä vaiheessa lehteä ei ollut tarvetta uudistaa, mutta vaihdos näkyy jonkin verran lopputuloksesta. Siksi kannattaa antaa meille reippaasti palautetta – mikä oli hyvää, mikä huonoa, mistä pidit ja missä olisi toivomisen varaa. Mielipiteesi on tärkeä, koska sinullehan tätä lehteä tehdään.
Myös juttuideat ja vinkit ovat mitä suurimmassa määrin tervetulleita – kerro omista kokemuksistasi tai paljasta hyvä kaveri; kirjoita itse tai vinkkaa toimitukselle. Hyville tarinoille ja kirjoittajille on aina tarvetta.
Ilmailu-lehdellä on kunniakkaat, 81 vuoden mittaiset perinteet harrasteilmailun pää-äänenkannattajana. Siihen minä ja koko Omnipressin tiimi sitoudumme, pitämään ilmailun hyvää mainetta ja tietoisuutta yllä.
”Once you have tasted flight, you will forever walk the earth with your eyes turned skyward, for there you have been, and there you will always long to return.” – Leonardo da Vinci
