Porilainen Kalle Korpela hivutti itsensä upeaan voittoon vapaastilentävien liidokkien (F1 A) alle 19 -vuotiaiden MM-kisoissa Bulgariassa. Mestaruus ratkottiin jatkokierroksella, jolle pääsi Korpelan lisäksi kaksi muuta.
Porilainen Kalle Korpela kiinnostui liidokeista jo 9-10-vuotiaana. Hänen ikäväkseen paikallisella ilmailukerholla oli 11 vuoden ikäraja, ja innokkaan lentomiehen oli odoteltava. Vihdoin ovet aukenivat Porin Ilmailukerhoon ja Korpelan lentoura alkoi toden teolla.
”Olen lennätellyt pienemmillä koneilla nuorempana. Kokemusta on tullut sieltä. Sitten siirryttiin noihin isompiin koneisiin. Nuoruuden koneet olivat itse rakenneltuja liidokkeja – Toka on hyvä esimerkki. Rakentelin niitä itse”, selvittää Korpela pohjaa, jolla maailmanmestaruus otettiin.
Korpelalla oli siis takanaan jo satoja vetoja pienemmillä koneilla, ja myös käytyjä kisoja.
”Neljä vuotta sitten siirryin isompiin koneisiin, F1A-luokkaan. Nuorempana kiertelin Toka-kisoja. Kerran taisin olla toinen ja kerran olen voittanut – se oli Jämi Cup -kisa.”
F1A-luokan koneita ei enää koota balsapuusta liiman avulla. Koneet ovat hiilikuituisia huipputuotteita.
”Ei semmoisia osaa itse tehdä. Satasen koneella pärjää, mutta jos hyvän haluaa, niin sitten puhutaan yli tonnista. Minun kisakoneeni on noin 1 500 euron hintainen, muut noin 500 euron luokkaa – niilläkin pärjää.”
”Kyllä koneista löytyy eroja, mikä nousee korkeimmalle ja pysyy pisimmän aikaa ilmassa. Meillä oli kisoissa neljä konetta mukana. Yksi uusi kone on tilattu eli se on sitten viides.”
Kallen valmentajana toimii isä Timo Korpela.
Näppituntuma ilmavirtauksiin
Korpelalla oli takanaan vasta kaksi arvokisaa, kun hän viime elokuussa suuntasi alle 19-vuotiaiden MM-kisoihin Bulgarian Pazardzikiin – yhdet EM-kilpailut (7.) ja yhdet MM-kilpailut (9.).
Suomen joukkueessa kilpailivat Korpelan lisäksi Nikolas Autio ja Konsta Hartikainen. Joukkueenjohtajana toimi Timo Korpela ja avustajina Panu Autio ja Jari Hartikainen.
FIA-kilpailu ratkotaan yhden päivän aikana. Siinä on aluksi 5-7 peruskierrosta. Ensimmäisellä kierroksella koneen pitää olla yläilmoissa yleensä neljä minuuttia, lopuilla kolme. Jos saa kaikilta kierroksilta täydet ajat, niin siirtyy seuraavalle, Flyoff-kierrokselle, jossa aikaa nostetaan niin kauan, että löytyy voittaja.
”Ensimmäisissä arvokisoissa opin sääoloista, siellä kun oli erilaiset kelit kuin Suomessa. Ulkomailla on erilainen ilmasto ja siitä oppii. Samalla oppii myös kestämään painetta, koska siellä on paljon enemmän kilpailijoita kuin Suomessa.”
Kisapaikalla Bulgarian Pazardzikissa.
Bulgariassa Korpelalle valkeni yhtäkkiä, että oli kolmen kärjessä.
”Eipä minulla näissä isoissa kisoissa ole ollut mitään isompia paineita. No vähän rupesi jännittämään, kun huomasi peruskierrosten jälkeen, että siinä on kolme jäljellä ja minä olen top-kolmosessa. Kyllä siinä semmoinen idea nousee, että voisinko minä voittaa.”
Jatko- eli Flyoff-kierrokselle Korpelan kanssa pääsivät Viron Karl Mannik ja Venäjän Igor Butsnevich. Venäläiselle tuli ongelmia koneiden kanssa ja hän putosi kisasta. Lopuksi pisimmän korren vei siis Suomen Kalle Korpela tässä elämänsä kolmannessa arvokisassa.
Vahvalla Toka-pohjallaan Korpela on kehittänyt hyvän näppituntuman ilmavirtauksiin.
”Siinähän haetaan nostavia ilmavirtauksia. Ne tuntee, kun konetta lennätetään 50 metrin siiman kanssa. Sen tuntee siimassa vetona ylöspäin, ei niitä virtauksia oikein muuten pysty tietämään. Sitten laukaiset koneen siinä irti, se nousee ja jää taivaalle.”
”Siinä ei varsinaisesti käytetä mitään mittareita, lämpömittaria saa käyttää. Suomessa sillä pystyy enimmäkseen havaitsemaan lämpimämmän ilman, joka nousee ylöspäin, mutta siellä ulkomailla se ei oikein toimi. Pilvistä näkee päätuulensuunnan ja sen tuntee maassakin. Jossain pilven reunassa saattaa olla noste.”
Tähtäimessä aikuisten MM-kisat
Kallen valmentajana toimii isä Timo Korpela.
”Ei se ole itse lennättänyt, mutta on asentanut sähköjä koneiden sisään ja auttanut korjaamisessa. Ei isä muuten varsinaisesti valmenna. Yhteistyöllä siinä mennään, ei kumpikaan käske toista.”
Liidokkiharjoittelu tarkoittaa yksinkertaisesti lukuisia koneen vetoja taivaalle. Siinä ohella Korpela harrastaa frisbeegolfia ja sulkapalloa. Suomessa kisat ovat pääsääntöisesti talvella, ulkomailla kesällä. Kisamatkansa joutuu maksamaan itse, mutta liitolta saa hieman avustusta.
”Talvisin tulee treenattua Suomen kisoissa ja kisojen välissä. Kotimaassa on neljät kisat. Kesällä tulee sitten käytyä arvokisoja. Treenaaminen on lennättämistä. Ennen Suomen kisoja vedän konetta ilmaan edellisenä päivänä ehkä kymmenen kertaa, että saan koneen trimmiin. Kesällä ennen kisoja määrä on isompi.”
Kalle Korpela saavutti F1A-luokan alle 19-vuotiaiden MM-kullan vasta kolmansissa arvokisoissaan.
Talvi kolkuttelee ja Korpelalla ovat edessään kotimaan kisat. Mutta Korpela janoaa vielä arvokisamenestystä.
”Ei tässä ole sen suurempia suunnitelmia. Mennään eteenpäin ja katsotaan, pärjätäänkö talvella kisoissa. Sitten mahdollisesti mennään junioreiden EM-kisoihin Makedoniaan ensi kesänä. Nyt on vähän auki, pääsenkö aikuisten MM-kisoihin jenkkeihin puolustamaan mestaruuttani. Ne olisivat ensi vuoden lokakuussa”, Kalle Korpela miettii.
