Paljon muutakin kuin vapaapudotus

Julkaistu

Teksti Mia Weckström
Kuvat Jose Engberg

Lasse Keronen motivoituu laskuvarjohypyn monipuolisuudesta ja jatkuvasta oppimisesta.

Miten aloitit lajin parissa?

”Aloitin laskuvarjohypyn kesällä 2018. Etsin sopivaa kurssia ja löysin Skydive Finlandin NOVA-kurssin – tosin ilmoittautuminen kurssille oli juuri päättynyt. Kysyin, mahtui­sinko vielä mukaan ja parin päivän päästä olin jo matkalla Uttiin, kesälomani viimei­senä viikonloppuna.”

Mikä sai sinut kiinnostumaan laskuvarjohypystä?

”Laskuvarjohyppy oli pitkään tietyn­tasoinen haaveeni. Aikaisempina vuosina se kävi mielessä aina välillä, mutta en ollut silloin valmis sitoutumaan tai investoimaan kurssiin. Viimeisen kimmokkeen sain tuu­litunnelista. Ensimmäinen kokeilu johti siihen, että kävin siellä useammin. Näin siellä laskuvarjohyppääjiä treenaamassa ja mietin, kiinnostaako tuulitunneli niin paljon, että haluaisin harrastaa vain sitä. Viime vuonna päätin, että nyt tai ei koskaan.”

Millä tasolla olet nyt?

”Suoritin A-lisenssin syksyllä 2018 kah­deksassa viikossa. Investoin siihen kaiken vapaa-aikani. Olin Utissa perjantaista sun­nuntaihin kelistä huolimatta ja odotin, että pääsisin hyppäämään. Joka viikonloppu sain ainakin yhden hypyn ja etenin suhteel­lisen nopeasti. C-lisenssin sain tänä kesänä. Hyppyjä on nyt kasassa 220. Tällä hetkellä panostan freehyppäämiseen ja treenaan sitä sekä taivaalla että tuulitunnelissa. Juuri nyt työstän head down -asentoa.”

Mikä laskuvarjohypyssä kiehtoo sinua?

”Laskuvarjohyppy tarjoaa selkeitä pol­kuja, joita kulkea. Laji vaatii sitoutumista ja monen eri osa-alueen opiskelua, jotta se olisi hauskaa ja turvallista. Muistan ensimmäisen hypyn todella hyvin. Silloin ymmärsin, että tämä on paljon muutakin kuin vapaapudotus ja että tätä haluan tehdä.”

Mikä on ollut hienoin hetkesi?

”Kun koehyppy meni läpi ja sain A-lisenssin. Toinen hieno hetki oli, kun sain C-lisenssin ja numeraalinen tavoit­telu loppui. Lisäksi muiden hyppääjien kanssa tehdyt hyppyreissut maailmalla, Yhdysvalloissa ja Portugalissa, ovat olleet tosi makeita ja opettavaisia.”

Entä mikä on ollut tähän mennessä haastavinta?

”Laji on kaikkinensa haastava. Vapaapudotuksen ja sen suunnittelun, sääopin, kupulentämisen ja varusteiden pakkaamisen opettelun lisäksi lajissa joutuu tekemään pitkälle kantavia päätöksiä ver­rattain lyhyessä ajassa. Esimerkkejä tällai­sista päätöksistä ovat ryhmähypyillä oman liukusuunnan valinta ryhmää purettaessa ja varjon varassa arviointi, että pääseekö las­keutumisalueelle. Alkutaipaleella ne kuor­mittivat aivoja aika paljon.”

Millaisia tavoitteita olet asettanut itsellesi?

”Tavoitteeni on pitää hyppääminen mie­lekkäänä ja hypätä niin paljon kuin pystyn. Toivon, että naiivi tuoreen harrastajan in­nostuneisuus säilyisi, pysyisin kunnossa ja saisin tehdä tätä vielä pitkään.”

Ilmailu-lehden artikkelit

Himalajan syleilyssä: Lentävä telttaretki 3 400 metrin korkeudessa

Tuhansien laskeutumispaikkojen maa

Tervalentäjät voittivat 17 000 maililla yhteisösarjan

Ilmailuliitto neuvotteli lisäajan AIP-päivityksille

Nollavisio: ei kuolleita eikä vakavasti loukkaantuneita

Saapuvat: Ilmailu-uutisia

Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnistaminen

Suomen ensimmäinen F-35A-hävittäjä julkistettiin   

Lisää artikkeleita