Project19 rohkaisee naisia tavoittelemaan haaveitaan

 

Laskuvarjourheilussa on useita kategorioita ennätyksille. Karkeasti ne voi jakaa kahteen kategoriaan, kilpailuennätyksiin ja suoritusennätyksiin.

 

Kilpailuennätykset ovat tulosennätyksiä kilpailusta, esimerkiksi pituus, tarkkuus tai nopeus. Toisena kategoriana ovat suoritusennätykset, kuten suurimmat muodostelmat eri orientaatiossa – mahallaan, pää ylöspäin ja pää alaspäin tai kupujen kanssa.

 

VFS eli vertical formation skydiving -kategoriassa hyppääjät muodostavat vapaassa pudotuksessa ennalta määrätyn muodostelman. Luku kertoo, kuinka monta henkilöä on muodostelmassa, ja lentoasento on siis pää alaspäin tai pää ylöspäin.
Laskuvarjourheilun naisten vertikaalimaailmanennätys, eli virallisemmin ”VFS, suurin muodostelma pää alaspäin asennossa, naisten sarja” rikottiin marraskuussa Yhdysvaltain Arizonassa. Edellinen tämän sarjan maailmanennätys on 65way vuodelta 2016, jossa suomalaisista olivat mukana Heini Elo ja Maria Dmitrienko.

 

Edellisen 2016 ennätyksen jälkeen seuraava aikataulutettiin vuodelle 2020, ja ennätysyritys on kulkenut nimellä Project19. Nimi juontaa Yhdysvaltain perustuslain 19. lisäykseen, joka takasi naisille ja miehille yhtäläisen äänioikeuden ja jonka 100-vuotisjuhlavuosi oli 2020. Koronapandemian ja yleisen maailmantilanteen vuoksi ennätysyrityksiä jouduttiin kuitenkin lykkäämään muutamaankin otteeseen, ja nyt vihdoin, marraskuussa 2022 päästiin tositoimiin.

 

Edellisenkin ennätyksen suunnitelleet ja organisoineet yhdysvaltalaiset ammattilaishyppääjät Sara Curtis ja Amy Chmelecki olivat tälläkin kertaa puikoissa.

 

 

Project19 on aate
Project19 oli sen organisoijille ja osallistujille enemmän kuin pelkkä maailmanennätys. Se on aate, ajatusmaailma, tavoite saavuttaa jotain suurempaa. Tapahtuman ja sen tuoman julkisuuden on tavoitteena motivoida ja rohkaista naisia ympäri maailman tavoittelemaan haaveitaan, olemaan ylpeitä saavutuksistaan ja taistelemaan oikeuksistaan. Tavoitteena oli, että tämän ennätyksen tekeminen inspiroisi jota kuta toteuttamaan haaveensa – meille se oli tämä ennätys – jollekin haave voi olla ammatti, perhe, tai mikä tahansa merkityksellinen asia.

 

Ennätys symboloi sitä, että jokaisella on merkitystä – yksikin ihminen voi ratkaista. Paitsi Yhdysvaltain perustuslain 19. lisäyksen vuosipäivä, ennätys oli siis osin myös sukupuolten tasa-arvon julistamista, asia on erittäin ajankohtainen Yhdysvalloissa tällä hetkellä. Aate oli näkyvästi esillä, sekä suorittamisessa että asenteissa, mutta myös visuaalisessa ilmeessä. Vaikka taustalla ideologiana oli näinkin vahva naisten etujen ajaminen, oli taustalla kuitenkin se, että tehdään tämä yhdessä, urheilijoina, autetaan toisiamme, olemme kaikki merkityksellisiä, sukupuoleen, rotuun, ammattiin tai taustaan katsomatta – tekomme ratkaisevat.

 

 

Big way hyppääminen

Suuren muodostelman hyppääminen lähtee suunnittelusta. Tarvitaan osaavat hyppääjät ja paikka.
Suurien muodostelmien hyppääminen kuulostaa äkkiseltään yksinkertaiselta – yhden pisteen tai muodostelman hyppy on helppoa kuin heinänteko.

 

Kaikki lähtee suunnittelusta. Ensin määritetään tavoite, kuinka suurta muodostelmaa tavoitellaan ja mitä muodostelmalla halutaan. Jos halutaan rikkoa ennätys, muodostelman pitää olla isompi kuin voimassa oleva ennätys.

 

Toinen merkittävä tekijä on käytettävissä olevien, osaavien hyppääjien määrä. Kun muodostelman koko on selvillä, suunnitellaan muodostelman rakenne. VFS-muodostelmat ovat rakenteeltaan tyypillisesti pohja-pod-connector line -tyyppisiä. Muodostelman kasvaessa lisätään kerroksia kuvan ulkolaidalle. Muodostelman lähestymiset, jako lentokoneisiin, uloshyppy ja sen ajoitus, purku, kaikki käsikirjoitetaan etukäteen.

 

 

Paikalta vaaditaan paljon

Seuraava askel on järjestää paikka, jossa suuri muodostelma hypätään. Suomen ennätyksissäkin vaikeimmaksi osioksi on alkanut muodostua sijainti, koska pitää olla sopivaa lentokonekapasiteettia, puljalentämisosaamista ja riittävät fasiliteetit.
Sijainnin tulee olla sellainen, että matkustus on vaivatonta sekä kustannuksiltaan että logistisesti, jotta saadaan hyppääjät paikanpäälle.

 

 

 

Motivointia ja maaharjoittelua

Osallistujat pitää motivoida yhteiseen tavoitteeseen. Tämä vaatii osaamista.
Yhden pisteen hyppy, jossa osallistujalla on joka kerta sama tehtävä voi käydä puuduttavaksi, ja altistaa jopa helpoille huolimattomuusvirheille. Muodostelman rakentuessa keskeltä, etenkin muodostelman sisäosan hyppääjät toistavat samaa suoritusta. Jos sisäosa ei rakennu, ulompien kerrosten hyppääjien tulee silti olla valmiudessa hyppy toisensa jälkeen, kun paikka otteelle tulee, se on otettava. Koko tiimi pitää saada motivoitumaan yhteiseen tavoitteeseen – ei riitä että minä onnistun, mitä minä voin tehdä paremmin, jotta muutkin onnistuvat.

 

Maaharjoittelu, kuivaharjoittelu, dirt dive, on nimensä mukaisesti harjoittelua maassa ennen suoritusta. Se on avainasemassa suorituksen visualisointiin ja mallintamiseen. Uloshyppy ja sen ajoitus harjoitellaan koneen ovimallilla, muodostelma rakennetaan maassa.

 

Head down eli pääalaspäin muodostelmien maassa mallintaminen on ulottuvuuksiltaan ja asennoiltaan erittäin realistista – ainoana erona on se, että ne harjoitellaan maassa seisten, ei pääalaspäin viiden kilometrin korkeudessa.

 

 

Lähtö normaalia korkeammalta

Suoritusajan lisäämiseksi hyppykorkeus on tyypillisesti normaali korkeampi, joten mielikuvaharjoitteluun on aikaa koneen nousun aikana. Yli 4000 metriin lentäessä ilman happiosapaine käy matalaksi, koneessa on lisähappea, mutta silti kaikki ylimääräinen fyysinen aktiivisuus tulee pitää minimissä, joten 4000 metrin jälkeen koneessa on lähes harras tunnelma hyppääjien istuessa hiljaa paikallaan visualisoiden omaa suoritusta.

 

Usean koneen muodostelmissa viestintä koneiden välillä on välttämätöntä. Lentäjät ovat erittäin tärkeä osa kokonaisuutta, sillä he lentävät koneet muodostelmaan ja antavat käskyt tai luvat oven avaamisen ja hyppylupaan asti. Sen jälkeen ajoituksen synkronointi on johtokoneen hyppääjien vastuulla. Pohjasta merkkiä antava hyppääjä antaa ensimmäiselle hyppääjälle, niin sanotulle superfloaterille käskyn lähteä, tämä toimii muille koneille merkkinä, että uloshyppysekvenssi on alkanut. Siipikoneet lähtevät tyhjenemään ja muodostelman pohja lähtee johtokoneesta sovitulla aikaviiveellä superfloaterista.

 

Kuvaa lähestytään ennalta suunnitellun ja harjoitellun mukaisesti järjestyksessä, lähes jonossa.
Muodostelmaa lähestyttäessä on aina ensin päästävä samalle tasolle sen kanssa, pohjaa ennen lähteneet kelluttavat, ”floattaavat” ylös, pohjan jälkeen sukelletaan kohti pohjaa. Mantra level–slot–dock–present on tuttuakin tutumpi, ensin tasolle, sitten omalle paikalle, ote, lennä muodostelmassa ja tarjoa seuraavalle mahdollisuus otteeseen.

 

100 hyppääjää ei voi avata laskuvarjojaan vierekkäin. Suurissa muodostelmissa on yleensä useampia “purkuaaltoja”, eli hyppääjät liukuvat useassa korkeusporrastetussa aallossa pois muodostelmasta päästäkseen turvalliselle etäisyydelle toisistaan varjon avaamista ajatellen.

 

 

Uusi toteutustapa tuotti kaksi maailmanennätystä

Itse ennätys toteutettiin aivan uudella tavalla, aiemmin ei ole tehty mitään vastaavaa. Toimintatapa osoittautui hyvin toimivaksi ja palkittiin kahdella maailmanennätyksellä. Edelliset kaksi yleisen sarjan VFS-maailmanennätysyritystä (200way, 2018 ja 2022) ovat päätyneet siihen, ettei aiempaa ennätystä saatu rikottua. Project19-suoritustavasta ei voi olla ottamatta jatkossa oppia.

 

Merkittävä asia Project19:ssa ja sen onnistumisessa oli se, että tapahtuma oli sponsoroitu. Ennätysyritykset ja vaihtopenkin hypyt eivät maksaneet osallistujille mitään. Taustalla tukemassa on Womens’ Skydiving Network niminen toimija, joka saa rahoitusta aatetta tukevalta henkilöltä, joka haluaa pysytellä anonyyminä.

 

Ydin harjoitteli tuulitunnelissa

Muodostelman sisimmät 40 hyppääjää kävivät syyskuussa harjoittelemassa ja hiomassa muodostelman corea maailman suurimmassa tuulitunnelissa Abu Dhabissa. CLYMB Abu Dhabin 32 jalan läpimittainen tunneli mahdollisti sen, että sisimmät 40 naista, muodostelman ydin, olivat harjoitelleet ja totutelleet vapaapudotusosion jo useampaa kymmentä hyppyä vastaavan määrän jo ennen Eloyhin saapumista. Vaikka itse tekninen harjoittelu oli pääosassa, vähintään yhtä tärkeää oli team building. Abu Dhabissa tämä ydinjoukko tutustui toisiinsa ja nostatti yhteishenkeä.

 

 

Kutsu on paikka ensimmäiseen yritykseen

Muidenkin laskuvarjourheilun maailmanennätysten tapaan tapahtumaan tarvitaan kutsu. Kutsutuilla katsotaan olevan vaaditut taidot, kutsu ei takaa kuitenkaan pääsyä ennätyshypyille. Kutsu on paikka ensimmäiselle yritykselle – jokaisen tulee onnistua jokaisella hypyllä, vaihtopenkillä on kovia hyppääjiä odottamassa näytön paikkaa.

 

Aiempien näyttöjen perusteella kutsuttiin parisenkymmentä ”regional captainia”, aluekapteenia. Aluekapteenit muodostuivat kokeneista ennätyshyppääjistä, jotka järjestivät treenejä ja innostivat mukaan naisia omasta maasta ja he toimivat pääorganisaattorien. Heini Elo oli Suomen aluekapteeni ja yhdessä muiden pohjoismaisten kapteenien kanssa huolehti Skandinaviasta.

 

Try out -leirien ja aluekapteenien kuulemisen jälkeen ennätykselle lähtivät Suomesta Heini Elon lisäksi Viivi Naakka ja Jenni Mansner. Klas Ramsay lähti mukaan auttamaan ja kannustamaan.

 

Muodostelma rakennettiin uudella tavalla

Project19:ssa muodostelma rakennettiin kerros kerrokselta usealla hypyllä- ratkaisu osoittautui mullistavaksi aiempaan tapaan nähden. Perinteinen tapa big waylle on ollut, että ensimmäisestä yrityksestä asti on pyritty ennätykseen ja kaikki hyppääjät ovat pyrkineet otteeseen. Nyt ensimmäiset 10 hyppyä muodostelman rakentuessa kerroksittain, ei ollut paineita, saimme todella harjoitella missä ja miten minun tulee lentää.

 

Ensimmäisenä päivänä aivan ydin, kahdeksan hengen pohja hyppäsi keskenään. Seuraavana päivänä sisimmät 40, Abu Dhabissa treenannut porukka rakensi muodostelman kerros kerrokselta niin, että päivän lopuksi olimme varmoja sen rakentumisesta ja pystyimme lupaamaan seuraavalle päivälle 40 hengen pohjan. Samaan aikaan uloimmat 60 hyppääjää tekivät sektoriharjoituksia tunnelissa ja hypyillä.

 

Kolmantena päivänä 40way-pohjaan lähdettiin kerros kerrokselta lisäämään väkeä, niin että päivän lopuksi kaikki 100 naista olivat mukana.

 

Neljäntenä päivänä hypättiin vain yksi hyppy tuulen vuoksi. Päivän lopuksi organisaatio ilmoitti, että seuraava päivä aloitetaan pienemmällä, mutta ME-kokoisella muodostelmalla. Ja siitä lähdetään suurentamaan, tavoitteena edelleen 100.
Ja siitä se sitten lähti. Viidennen päivän ensimmäisellä hypyllä tehtiin uusi maailmanennätys: 72way. Saman päivän toisella hypyllä tehtiin uusi ME 80way. Kaikki meni suunnitelmien mukaan. Tämän jälkeiset suurennukset jäivät vain yksittäisistä otteista kiinni ja toistimme erinomaisia suorituksia.

 

Kuudennen päivän viidennellä hypyllä tehtiin epävirallinen ME, 97 naista. 1/10 sekuntia ja se olisi ollut virallinen, sillä 1/10 sekuntia ennen kuin viimeinen hyppääjä otti otteen, toisaalla aukesi ote. Ennätys oli niin lähellä, mutta silti niin kaukana: Silti, 97 naista samassa muodostelmassa on hieno saavutus. Hypyllä mukana olleet tiesivät kyseessä olleen ennätyksen – olkoonkin epävirallinen.

 

Hyppääjiä 22 maasta

Ennätyksen tekoon osallistui naishyppääjiä 22 maasta. Tiimillä oli yhteenlaskettuna 150 000 laskuvarjohyppyä. Keskiarvo lajin parissa vietetyistä vuosista oli 10.

 

Hypyt hypättiin 18 000–20 000 jalan korkeudesta. Suoritusaikaa muodostaa kuvio oli näin ollen noin 70 sekuntia, sillä muodostelman purku aloitettiin 7000 jalan korkeudessa ja toteutettiin kolmessa aallossa.